Johtavien veljien hyväksyminen ja tukeminen

Kirjoittajan huomio: Uskovat Myöhempien Aikojen Pyhät näkevät kirkon johtavien veljien hyväksymisen ja tukemisen monin eri tavoin. Tässä artikkelissa tuon esille joitain näkökohtia, joita kirkon jäsenet voivat ottaa huomioon pohtiessaan omia näkemyksiään tämän tärkeän aiheen tiimoilta ja koskien Herran käskyä hyväksyä ja tukea johtavia veljiä uskon, rukousten ja tekojen kautta.

Osana pyhiä liittojaan, Myöhempien Aikojen Pyhät omaksuvat periaatteen hyväksyä ja tukea niitä, jotka on kutsuttu profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi. He myös hyväksyvät näiden veljien auktoriteetin johtaa kirkkoa ja ilmoittaa sen kanta monissa eri asioissa. Kuolevaisuuden kokemuksen luonne toki takaa, ettei heidän viisautensa joidenkin päätöksien takana avaudu päivänselvänä kaikille. Kuinka jäsenten tulisi reagoida tilanteissa, joissa he eivät ymmärrä kirkon johtajien toimintaa tai eivät ole samaa mieltä heidän kanssaan?

Presidentti Henry B. Eyring on opettanut seuraavaa:

Antamalla hyväksyntämme ja tukemme me annamme juhlallisia lupauksia. Me lupaamme rukoilla Herran palvelijoiden puolesta ja rukoilla, että Hän johtaa ja vahvistaa heitä (OL 93:51). Me sitoudumme siihen, että aina kun he antavat neuvoja ja toimivat kutsumuksessaan (OL 1:38), me tarkkaamme ja odotamme tuntevamme innoitusta Jumalalta.

Tämä lupaus meidän tulee uudistaa sydämessämme toistuvasti. Pyhäkoulun opettajanne pyrkii opettamaan Hengen avulla, mutta hän tekee kenties luokan edessä virheitä aivan kuten tekin saattaisitte tehdä. Te voitte kuitenkin päättää kuunnella ja kiinnittää huomiota niihin hetkiin, jolloin voitte tuntea innoituksen tulevan. Aikanaan huomaatte vähemmän virheitä ja useammin todisteita siitä, että Jumala on tämän opettajan tukena.

Kun kohotamme kätemme hyväksyäksemme jonkun henkilön johonkin tehtävään ja antaaksemme hänelle tukemme, me sitoudumme työskentelemään sen tavoitteen hyväksi, mitä Herra kutsuukin hänet toteuttamaan.

Jos me otamme presidentti Eyringin ohjeen, ”tarkata ja odottaa tuntevamme innoitusta Jumalalta, kun he antavat neuvoja ja toimivat kutsumuksessaan”, vastaan kunnioituksella pyhäkouluopettajaa kohtaan, me luonnollisestikin sovellamme tätä ohjetta samalla vakavuudella myös kirkon korkeimmissa johtotehtävissä olevia kohtaan.

Vaikka yksittäisten profeettojen ja apostoleiden lausunnot eivät ole virheettömiä, on epäjohdonmukaista ”tarkata ja odottaa” virheitä korkeimmissa johtotehtävissä olevien päätöksissä, edes jos odotamme suurenmoisella kärsivällisyydellä heidän tai heidän seuraajiensa aikanaan korjaavan nämä oletetut virheet. Johtavien veljien hyväksymisen ja tukemisen periaatteen pohjalta on vieläkin epäjohdonmukaisempaa valittaa julkisesti heidän päätöksistään ja toiminnastaan ja aktiivisesti odottaa muutosta. Tämän sanottuani, jotkut kirkon jäsenet eivät välttämättä koe presidentti Eyringin kantaa mieleisekseen. Tässä artikkelissa tuon esille joitain näkökohtia, joita kirkon jäsenet voivat ottaa huomioon pohtiessaan omia näkemyksiään tämän tärkeän aiheen tiimoilta.

”Jos Jumala eläisi maan päällä, ihmiset kivittäisivät hänen ikkunansa“

Jumalan ja meidän näkökulmiemme välillä on huimaava ero (Jes. 55:8-9, 1. Kor. 1:25-29). Jumala ei ainoastaan ymmärrä jokaisen ihmisen sydämen haluja ja aikeita vaan myös näkee ennalta jokaisen ihmisen valintojen iankaikkiset seuraukset – eikä ainoastaan heille itselleen koituvat seuraukset vaan myös kaikille niille muille, joita nuo valinnat koskettavat (2. Nefi 9:20). Hän on myös täydellisen pyhyyden ruumiillistuma (Mooses 6:57, 7:35). Hänellä ei ole moraalisia heikkouksia, ei itsekkäitä motiiveja (3. Nefi 12:48, 1. Joh. 1:5). Hän haluaa vain sitä, mikä on oikeamielistä ja puhdasta (Alma 7:20) ja Hänen rakkautensa meitä kohtaan on täydellistä ja loppumatonta (1. Joh. 4:8). Eikä sattumalta, Hänen jumalallinen tarkoituksensa on auttaa meistä jokaista tulemaan Hänen kaltaisekseen (Mooses 1:39).

On vaikea kuvitella, kuinka kuolevaiset voisivat olla tässä suhteessa vähemmän Hänen kaltaisiaan (Mooses 1:10). Meidän luonnollinen tilamme rajoittaa näkökulmaamme, alistaa meidät ainaiseen taisteluun itsekkäitä mielijohteitamme vastaan, tahraa rakkautemme ja vääristää aikomuksemme johtaen turmiolliseen loppuun (Moosia. 3:19). Emme ole täydellisiä missään (Matt. 19:17).

Näiden huimaavien erojen vuoksi vaikuttaa järkeenkäyvältä olettaa Jumalan ajattelevan monista asioista eri tavoin kuin me ja Hänen toimintatapansa jäävät usein meiltä ymmärtämättä. Kuten presidentti Spencer W. Kimball on sanonut:

”Olen oppinut, että missä on sydän täynnä rukousta, vanhurskauden nälkä, hylätyt synnit ja kuuliaisuutta Jumalan käskyille, Herra vuodattaa enemmän ja enemmän valoa, kunnes lopulta on voima ja valta läpäistä taivaallinen verho ja saada enemmän tietoa kuin ihmisellä on.”

”Saada enemmän tietoa, kuin ihmisellä on”. Täsmälleen. Me tiedämme mittaamattoman paljon vähemmän kuin kuvittelemme eikä mikään voisi olla ilmeisempää sille, joka on läpäissyt verhon.

Esimerkkejä pyhistä kirjoituksista

Ei-jäsenten voi olla vaikea antaa arvoa tai ymmärtää monia kirkon Jumalaa koskevia oppeja. Esimerkiksi joku, joka uskoo Jumalaan, mutta ei hyväksy Joseph Smithin olleen profeetta, pitää naurettavana ajatusta siitä, että Jumalalla on fyysinen ruumis, että Hän ilmestyisi nykyaikana ja että Hän edellyttäisi profeettansa käyttävän kivisiä tulkitsijoita kääntääkseen kultalevyt englannin kielelle.

Joku, joka ei koe kristillisyyttä omakseen, kokee absurdina ajatusta siitä, että Jumalalla on kirjaimellisesti ”Poika” ja että suurenmoisimpana rakkauden osoituksenaan Hän vaati tuon samaisen Pojan kärsivän ja kuolevan, näin maksaen ihmiskunnan syntien velan.  Joku kokee uskovien vakuutusten siitä, että Jeesus paransi sairaita, herätti kuolleita, ruokki viisi tuhatta, käveli vetten päällä ja nousi haudasta, olevan täysin lapsellisia ja naiiveja. Joku saattaa jopa esittää Jeesuksen olleen rasisti kieltäessään apostoleitaan palvelemasta vierasheimoisia ja samarialaisia (Matt. 10:4-5), tunteeton puhuessaan kaananilaiselle naiselle (Matt. 15:22-28) ja seksisti kutsuessaan ainoastaan miehiä apostoleikseen (Matt. 10:2-4). Niin Hän kuitenkin toimi.

Mikä ei ole todiste profeetasta

Kaikki tämä auttaa meitä ymmärtämään, miksi emme voi olettaa profeetallisen opetuksen aitouden todistamiseksi riittävän vain sen, onko siinä ”järkeä” vai ei. Pyhät kirjoitukset ja kirkon historia on täynnä tapahtumia, jotka opettavat meille, että meidän tulee odottaa kuulevamme profeetoilta asioita, jotka kuulostavat meistä sulalta hulluudelta (1. Kor. 1:18-31). Luonnollisesti tämänkaltaiset asiat saavat osakseen pilkkaa ja loukkauksia niiltä, jotka ovat torjuneet Jumalan (1. Kor. 2:4-16). Minkään näistä asioista ei pitäisi tulla yllätyksenä meille.

Yllätyksenä ei pitäisi myöskään tulla sen, että joskus profeetalliset ilmoitukset tekevät pyhien elämästä vaikeampaa. Kun Mooses lähestyi faaraota, lyhyen aikavälin seurauksena Israelin lasten elinolot heikkenivät huomattavasti – faarao rankaisi heitä vaatimalla, heidän jo ankarasti uurastaessaan, entistäkin enemmän (2. Moos. 5:1-23). Samoin Joseph Smithin elämä hankaloitui hänen alettuaan kertoa ensimmäisestä näystään ihmisille (JS – Historia 1:22-24), kuin myös kaikkien pyhien elämä siitä eteenpäin.

Juutalainen sananlasku ottaa kantaa ihmiskunnan uppiniskaisuuteen: ”Jos Jumala asuisi maan päällä, ihmiset kivittäisivät Hänen ikkunanansa.” Koska meidän yleinen taipumuksemme on torjua Jumalan neuvot ja teot, päätöksemme ottaa vastaan tai torjua ne ei tulisi olla enemmistöäänten lopputulosta. Profeetalliset julistukset ovat varsin epätodennäköisesti yhtään sen enempää enemmistön mieleen nykypäivänä kuin ajanlaskun alussakaan.

Jumalan aikeet voi tietää vain Jumalan Hengen kautta

Paavali opetti, että ”vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on” ja näin ollen tämänkaltaiset asiat voi ainoastaan ”hengellisesti havaita” (1. Kor. 2:11, 14). Jos Paavali on oikeassa, meidän tulee olettaa, että ainoastaan henkilökohtaisen ilmoituksen kautta voimme saada vakuuttavan todistuksen siitä, että Jumala ohjaa johtavia veljiämme.

Presidentti Harold B. Lee sanoi sen näin: ”Todellisen kääntymyksesi mitta … on siinä, elätkö vai etkö elä niin, että näet Jumalan voiman lepäävän kirkon johtajien yllä ja tuo todistus palaa sydämessäsi liekin lailla.” Tämä antaa ymmärtää, että jos emme näe Jumalan voiman lepäävän noiden veljien yllä, ei mikään määrä perusteita voi sitä korvata. Tämä ei toki tarkoita, etteikö järkeilyllä olisi mitään sijaa kääntymyksessä, ainoastaan että se on riittämätön yksinään. Siitä on turha etsiä vakuuttavaa voimaa.

Jumala itse kutsuu johtavat veljet

Voidaksemme asianmukaisesti hyväksyä ja tukea johtavia veljiä, tulee meillä olla todistaja, joka todistaa Herran kutsuneen heidät. Presidentti George Q. Cannon on sanonut Lorenzo Snowsta seuraavaa:

”Kuten olen sanonut, Jumala on valinnut hänet seisomaan paikalla, missä hän seisoo – ei minua eikä sinua, ja Hän tietää ihmisten sydänten jokaisen salaisen ajatuksen. Hänen kaikkiläpäisevä silmänsä on nähnyt hänen sydämensä syvimmätkin sopukat ja Hän on nähnyt kaiken, mitä hänestä on nähtävä, niin sisältä kuin ulkoa. Hän tuntee hänet läpikotaisin, sillä Hän loi hänet. Hän tuntee hänen menneisyytensä … ja tietäen tämän, Hän valitsi hänet.”

Presidentti Gordon B. Hinckley, puhuessaan vanhinten Russell M. Nelsonin ja Dallin H. Oaksin kutsumisesta Kahdentoista apostolin koorumiin, sanoi: ”Haluan jakaa teille todistukseni siitä, että heidät on valittu ja kutsuttu profetian ja ilmoituksen hengen kautta.” Hän lisäsi:

”Jotkut saattavat kysyä, miksi kirkko on ottanut nämä pätevät miehet palvelemasta julkisista toimistaan, kun he tekevät niin paljon hyvää nykyisessä työssään. En tiedä. Kirkko ei ole sitä tehnyt. Tarkemmin sanottuna, Herra on tehnyt selväksi, että heidän tehtävänsä on palvella Hänen todistajinaan.”

Kun vanhin Robert D. Hales nimettiin Kahdentoista koorumiin, presidentti Hinckley sanoi: ”Jaan todistukseni, veljet, että innoitus kutsua veli Hales tähän korkea-arvoiseen ja pyhään tehtävään tuli Pyhältä Hengeltä, profetian ja ilmoituksen hengen kautta. Veli Hales ei ehdottanut itseään. Henki ehdotti häntä.”

Kutsuttuaan heidät, jotka palvelevat Häntä, ei ole yllättävää, että Herra sanoo heistä, että ”joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt” (Joh. 13:20).

Johtavilla veljillä on erityinen todistus

Aaronin ja Mirjamin arvosteltua Moosesta Herra osoitti läheistä suhdettaan tuohon suurenmoiseen profeettaan ja kysyi: ”Kuinka te siis rohkenette puhua Moosesta, minun palvelijaani vastaan?” (4. Moos. 12:8). Jumala tukee profeettojaan, sillä he puhuvat tuntien Hänet henkilökohtaisesti. Presidentti Ezra Taft Benson jakoi kerran todistuksen seuraavin sanoin:

”Ja niin kolmantena päivänä Hänen hautaamisestaan, Hän nousi haudasta ja näyttäytyi monille. Joten oli todistajia, jotka näkivät Hänet. Tänä taloudenhoitokautena on monia, jotka ovat nähneet Hänet. Yhtenä noista erityisistä todistajista … minä todistan, että Hän elää. Hänellä on ylösnoussut ruumis ja Hän elää.”

Yksi Kahdentoista apostolin koorumin jäsenistä on sanonut: ”Tiedän, että Jumala elää – tiedän, että Herra elää. Ja sitäkin enemmän, tunnen Herran.” Toinen sanoi: ”Jaan vakaan todistukseni, että Hän elää. Tiedän Hänen elävän, koska tunnen Hänet.” Ja vielä toinenkin on sanonut: ”Mormonin kirjassa kuvattuja hengellisiä lahjoja on kirkossa tänäkin päivänä – Hengen kehotukset, innoitus, ilmoitukset, unet, näyt, vierailut, ihmeet. Voit olla varma, että Herra pystyy ilmaisemaan itsensä voimassa ja kirkkaudessa, ja ajoittain tekeekin niin.” Presidentti Harold B. Lee puhui tästä samasta asiasta puhuessaan Jumalan suhteesta kirkon johtajiin: ”Hän on lähempänä meitä kuin osaatte kuvitellakaan.”

Vaikkakaan samankaltaisia lausuntoja ei ole vaikea löytää, yleisesti ottaen johtavat veljet ovat varovaisia puhuessaan näistä asioista yksityiskohtaisesti. Vanhin Boyd K. Packer esimerkiksi sanoi, että ”me emme puhu noista pyhistä keskusteluista, jotka kelpuuttavat Herran palvelijan toimimaan erityisenä todistajana Hänestä, sillä meitä on käsketty olla puhumatta niistä. Mutta me olemme vapaita, todellakin, olemme oikeutettuja jakamaan tuota erityistä todistusta.” Lisäksi vanhin Marion G. Romney on sanonut:

”En tiedä, kuinka vastata ihmisten esittäessä tuon kysymyksen, ”Oletko nähnyt Herran?” Minusta tuntuu, että tuo todistus, että olen ja että jokainen apostoleista on sekä yksityiskohdat siitä, kuinka se tapahtui, ovat liian pyhiä, jotta niistä voisi puhua. En ole koskaan kertonut kenellekään joistain kokemuksistani, en edes vaimolleni. Tiedän, että Jumala elää. Enkä ainoastaan tiedä, että hän elää, vaan tunnen Hänet.”

Tässä yhteydessä on mielenkiintoista tuoda esille eräs presidentti George Albert Smithin kokemus. Kunnianarvoisa patriarkka Zebedee Coltrin kertoi hänelle, hänen ollessaan nuori, että hänestä ”tulisi voimallinen profeetta Siionin poikien keskuudessa”, että ”Herran enkelit” palvelisivat häntä, että hän tulisi olemaan ”kiedottu taivaan näkyihin” ja että hän tulisi olemaan ”voimallinen mies uskossa Herran edessä, jopa kuten Jaredin veli oli” – kuitenkin mainintaa mistään tämänkaltaisista kokemuksista on turha etsiä George Albert Smithin omista opetuksista, sitä ei löydy. Vastaava esimerkki on Jaakob, Nefin veli. Vaikka Nefi kertoo meille Jaakobin nähneen Herran (2. Nefi 11:3), kun Jaakob itse listaa hengellisiä ansioitaan selittäessään, miksei Serem voinut järkyttää häntä uskostaan, hän nimenomaan jättää mainitsematta tämän kokemuksen (Jaakob 7:5).

Herra on ohjeistanut, ettei pyhistä asioista pidä puhua ”maailman edessä” (OL 84:73). Samoin Mormonin kirja julistaa: ”Monien on annettu tietää Jumalan salaisuudet, mutta heidät on pantu ankaran käskyn alaisiksi, ettei heidän pidä julistaa hänen sanaansa kuin sitä mukaa, minkä osan siitä hän suo ihmislapsille sen varteen ottamisen ja tarkkuuden mukaisesti, jota he hänelle osoittavat” (Alma 12:9). Yhtä kaikki, johtavat veljet ovat tehneet selväksi, että heillä on erityinen todistus Herrasta.

 

Artikkelin on alun perin kirjoittanut Duane Boyce ja se on julkaistu Meridian Magazine -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Tanja Robinson.

Lue artikkeliparin toinen osa ”Johtavien veljien hyväksyminen ja tukeminen: Herra antaa enemmän ohjeita kuin selityksiä” täältä.