Eilen oli kuukauden 5. sunnuntai. Useimmissa seurakunnissa tämä tarkoittaa sitä, että vanhinten koorumi ja Apuyhdistys pitävät yhteisen kokouksen. Viime aikoina myös nuoremme ovat osallistuneet siihen – eivät siksi, että aiheet olisivat olleet erityisen relevantteja heille, vaan muuten vain. Tämä on minun ensimmäinen 5. sunnuntaini sen jälkeen, kun minusta tuli Nuorten Miesten johtaja, joten vaimoni (joka on Nuorten Naisten johtaja) ja minä päätimme järjestää nuorille oman kokouksen. Kuluneiden muutaman viikon aikana johtokuntamme olivat kyselleet nuorilta haasteista, joiden kanssa he kamppailevat. Ylitse muiden esille nousi viisauden sana, joten päätimme käyttää aikamme keskustelemalla siitä. Se oli vaikea valinta, sillä oli pääsiäissunnuntai, mutta koska he valitsivat sen, toteutimme sen.

Yksi nuorista naisistamme johti kokouksen alun, eräs nuori mies soitti pianoa ja lauloimme alkulauluksi ”Herrasta ja kuninkaasta”. Minä pidin sitten pienen alustuksen ja toinen johtaja sitten johti keskustelua siitä, kuinka viisauden sana vaikuttaa heihin ja ideointia, kuinka auttaa heitä.

Tässä alustukseni muistiinpanot:

  • Viisauden sanaa EI annettu käskyksi.
  • Se on periaate, jonka noudattamiseen liittyy lupaus.
  • 1920-luvun kieltolain tavoin Joseph Smithin aikoihin Yhdysvalloissa toimi raittiusliike ja on todennäköistä, että kirkon alkuaikojen jäsenistä (tai edes heidän perheenjäsenistään) osa kuului siihen.
  • On myös sanottu, että Emma Smith ei halunnut profeettojen kouluun osallistuvien miesten pureskelevan tupakkaa.
  • Mahdollisesti näiden olosuhteiden vaikutuksesta Joseph Smith rukoili asiasta ja sai ilmoituksen.
  • Monet johtajat vahvistivat sen vuosien varrella, mutta se ei oikeastaan ollut käsky.
  • Saavuttuaan Suolajärvenlaaksoon jäsenet sitoutuivat siihen, mutta eivät pitäneet siitä kiinni.
  • Seuraavien vuosien aikana heitä vainottiin moniavioisuuden vuoksi ja heillä oli muita asioita, joihin keskittyä.
  • 1890-luvulla James E. Talmagella (Jeesus Kristus -kirjan kirjoittaja) oli jonkin sortin ahdistuneisuusongelmia ja hänen lääkärinsä ehdotti tupakointia hermoja rauhoittamaan. Kirkon presidentti sanoi, että hän voisi kokeilla.
  • Vuosisadan vaihteessa, kun moniavioisuus ei ollut enää niin suuri ongelma, viisauden sanasta tuli merkittävämpi – erityisesti Joseph F. Smithin ollessa kirkon presidentti.
  • 1906 kirkko alkoi virallisesti käyttää sakramentissaan vettä viinin sijaan.
  • 1915 kirkon johtajia ohjeistettiin olemaan asettamatta miehiä pappeuteen tai antamatta temppelisuositusta henkilöille, jotka eivät noudattaneet viisauden sanaa.
  • 1933 kirkon ohjekäsikirja listasi sen olevan vaatimus.

Puhuin sitten vielä muutaman minuutin joistakin syistä, miksi noudatamme viisauden sanaa. Yritin yleisesti ”puolustaa” viisauden sanaa joitakin yleisimpiä sitä vastustavia argumentteja vastaan.

  • Jotkin ihmiset saattavat sanoa, että Raamatussa ihmiset joivat.

On paljon asioita, joita tehtiin silloin, mutta joita emme tee enää.

  • Jotkin ihmiset saattavat sanoa, että viisauden sanan noudattaminen vie heidän vapautensa.

Minä uskon sen antavan meille vapauden. Olemme vapaita riippuvuuksista, syyllisyydestä ja seurauksista, jotka seuraavat tämän periaatteen noudattamatta jättämisestä. Vaimoni kertoi tarinan ystävästään, joka teini-ikäisenä joi juhlissa itsensä humalaan ja päätyi saamaan lapsen. Tyttö antoi lapsen adoptoitavaksi ja pysyi aktiivisena kirkossa. Myöhemmin hän halusi palvella lähetystyössä, muttei voinut. Hän ei tiennyt sitä. Hänen tarinaansa liittyy luonnollisesti paljon muutakin, mutta sen pointti oli, että tekemisillämme on seurauksensa emmekä aina tiedä mitä nuo seuraukset ovat tai kuinka ne tulevat näkymään elämässämme.

  • Sitä ei annettu käskyksi.

Se voi olla totta, mutta siitä on käytännössä tullut käsky. Monet nykyajan profeetoistamme ovat kehottaneet meitä noudattamana sitä. Meidän tulee olla uskollisia ja yrittää noudattaa sitä, jotta voimme nähdä siihen liittyvät lupaukset.

Viimeinen asia, jonka yritin välittää, oli se, että se antaa meille identiteetin. Jumalan liittokansalla on aina ollut tiettyjä ominaispiirteitä ja toimintatapoja, jotka identifioivat heidät liittokansaksi. Kuinka ympärileikkaus vaikutti siihen, seurasivatko israelilaiset Herraa vai eivät? Ei paljoakaan (tai minulla ei ainakaan tule mieleen), mutta se antoi heille identiteetin ja erotti heidät muista. Samaa voitaisiin sanoa tietynlaisesta pukeutumisesta, lepopäivän pyhittämisestä ja niin edelleen. Moniavioisuus tapasi olla identiteettimme, ja kun se väheni, viisauden sana yleistyi. Nyt meidät tunnetaan maailmalla siitä.

Käytin alustukseeni noin kymmenen minuuttia ja sitten toinen johtaja käytti parisen kymmentä minuuttia keskustellakseen toisista viisauden sanaan liittyvistä asioista heidän kanssaan. Kokous olisi takuuvarmasti voinut mennä paremminkin (teinejä on vaikea saada osallistumaan), mutta kaiken kaikkiaan se ei ollut ollenkaan hullumpi. Joitain hyviä seikkoja nostettiin esille ja oli selvää, että osa heistä todella kuunteli.

 

Artikkelin on kirjoittanut Graham ja se on alun perin julkaistu Mormonopia-sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.