Kirkon johtajat eivät ole täydellisiä tai erehtymättömiä, mutta he ovat korvaamattomia

Tämä on katkelma Sheri Dew’n kirjasta Worth the Wrestle.

Haasteemme on riisua päältämme luonnollinen ihminen, taipua Pyhän Hengen kutsuun ja tulla pyhäksi Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta (Ks. Moosia 3:19). Luonteeltaan tämä prosessi on parantava. Ja tarvitsemme apua sen läpi käymiseksi.

Onneksemme, apua on saatavilla… Herra on antanut meille kirkon johtajat: profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia, jotka näkevät edessämme odottavan polun; joilla on valtuus ja voima, jotka sallivat heidän määrätä meille hengelliset hoito-ohjeet, jotta voimme vahvistua; jotka varoittavat meitä sudenkuopista ja vaikeuksista sekä neuvovat, kuinka välttää ne; jotka kohdatessamme vaikeuksia – usein itseaiheuttamiamme – näyttävät meille, kuinka toipua; ja jotka kannustavat meitä eteenpäin puhumalla Herran nimessä ja kertomalla meille Hänen rakkaudestaan meitä kohtaan.

Kuinka tärkeitä Herran profeetat sekä muut kirkon johtajat ovat meille? Ja kuinka tärkeitä he ovat Herralle? Yksi tärkeimmistä ja usein toistuvista sanomista Mormonin kirjassa on se, että Herra lähettää profeettansa kerta toisensa jälkeen maan päälle auttamaan niitä, jotka häntä kuuntelevat….

Herran tiheään toistuvat varoitukset Hänen profeettojensa kuuntelemisen tärkeydestä herättävät kysymyksen: Miltä profeettojen, näkijöiden ja ilmoituksensaajien kivittäminen ja hylkääminen näyttää nykypäivänä? Välttelemmekö heidän sanomaansa? Kritisoimmeko heitä? Ehdotammeko heidän luopuvan tehtävästään iän alkaessa painaa? Käytämmekö sosiaalista mediaa hyökätäksemme heitä vastaan? Vuodammeko yksityisissä kokouksissa kuvattuja videoita tai äänitteitä julkisuuteen häpäistäksemme heidät? Yritämmekö mustamaalata heitä? Vai kieltäydymmekö yksinkertaisesti kuuntelemasta heitä? Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Jos emme kuuntele profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia, on se sama kuin meillä ei olisi profeettoja, näkijöitä ja ilmoituksensaajia.

Pysy lähellä niitä, jotka pitävät hallussaan pappeuden avaimia

Osallistuin hiljattain nuorten aikuisten vaarnan tilaisuuteen, johon vaarnanjäseniä oli rohkaistu tulemaan esittämään mitä tahansa kysymyksiä, joita heillä oli liittyen avioliittoon, mukaan lukien kirkon kanta homoavioliittoihin. Se oli suurenmoinen ilta. Esitetyt kysymykset olivat harkittuja, kärkeviä, teräviä ja ne käsittelivät yhden arkaluontoisen aiheen toisensa perään. Vaarnanjohtokunta vastasi kysymyksiin suoralla ja varmalla, mutta nöyrällä asenteella. Jos he eivät tienneet vastausta, he kertoivat sen. Usein heidän vastauksensa ohjasivat paikalla olijat pyhien kirjoitusten pariin ja tutkimaan niitä syvällisemmin itsekseen.

Minulle tuon tilaisuuden kohokohta oli kuitenkin vaarnanjohtajan loppupuheenvuoro. Vastauksena sellaisen nuoren aikuisen kysymykseen, joka koki viehtymystä samaan sukupuoleen ja oli turhautunut kirkon kannasta homoavioliittoihin, vaarnanjohtaja sanoi: ”Ymmärtäkää, että Paholainen tekee kaikkensa rohkaistakseen teitä eristäytymään niistä, jotka pitävät hallussaan pappeuden avaimia. Rukoukseni on, että henkilökohtaisten kamppailujenne luonteesta huolimatta, ette koskaan antaudu tuolle houkutukselle. Ne, joilla on nuo avaimet, voivat auttaa ja opastaa teitä tavoilla, joilla muut eivät.”

Tuossa lyhyessä puheenvuorossaan vaarnanjohtaja asetti oikeaan perspektiiviin tuon perustavalaatuisen etuoikeuden, joka meillä on, tulla johdetuksi, kirkon kaikilla tasoilla, niiden toimesta, joilla on pappeuden avaimet – avaimet, jotka sallivat Jumalan voiman virrata kaikille niille, jotka palvelevat ja toimivat niiden ohjauksen mukaisesti. Tämä pätee ainutlaatuisella tavalla profeettoihin, näkijöihin ja ilmoituksensaajiin, jotka pitävät hallussaan kaikkia Jumalan valtakunnan avaimia.

Profeetat ovat valmistautuneita työhönsä

Sen perusopin ymmärtäminen, että elävä profeetta ja elävät apostolit elävät maan päällä tänä päivänä, on olennaisen tärkeää, jotta voi ymmärtää Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon ainutlaatuisuuden. Totuus profeetoista ei riipu miesten ja naisten äänestystuloksista eikä se pohjaa järkeen, älyyn tai suosioon. Herran kirkkoa johtaa Hänen elävä profeettansa, josta on tullut kirkon presidentti Herran itsensä asettaman järjestyksen kautta.

Herra on profeetan johtaja. Joitain vuosia ennen kuin Gordon B. Hinckleystä tuli kirkon presidentti, hän sanoi: ”Minulla ei ole epäilyksen häivääkään, etteikö Jumala kouluttaisi ja harjoittaisi miestä, josta tulee kirkon presidentti, pitkään ja huolella tätä vastuutehtävää varten. Tuona aikana hänen yksilöllisyytensä ei hiivu, ennemminkin se kirkastuu. Herra kouluttaa tuota miestä, Hän pitää kuria. Hän koettelee hänen sydäntään ja ydintään. Ja luonnollisen järjestyksen kautta Hän kuljettaa Kahdentoista apostolin koorumin läpi vanhimmaksi apostoliksi miehen, josta presidentin kuollessa tulee kirkon seuraava presidentti. Ei nähdä vaalityötä, vain kaikessa hiljaisuudessa toimiva jumalallinen suunnitelma, joka tarjoaa innoitetun ja koetellun johtajiston. Herra ohjaa tätä työtä ja kirkon presidentti on väline Hänen käsissään, joka vie tätä työtä eteenpäin ja vahvistaa Hänen valtakuntaansa.” (Go Forward with Faith, Sheri L. Dew)

Älä anna epätäydellisyyksien eksyttää sinua

Tarkoittaako tämän jumalallisesti innoitetun järjestyksen olemassaolo, etteviät kirkon johtajat tee Herran kirkossa koskaan virheitä? Ei tietenkään. Herra johtaa kirkkoaan kuolevaisten ihmisten kautta ja joskus kuolevaiset tekevät virheitä. Kuten vanhin Jeffrey R. Holland selittää: ”Ainosyntyistä täydellistä Poikaansa lukuun ottamatta Jumala on joutunut aina työskentelemään yksinomaan epätäydellisten ihmisten kanssa. Sen täytyy olla Hänelle tavattoman turhauttavaa, mutta Hän tulee toimeen sen kanssa. Niin tulee meidänkin tulla toimeen. Ja kun te näette epätäydellisyyttä, muistakaa, että vajavuudet eivät liity tämän työn jumalallisuuteen.” (”Minä uskon”, yleiskonferenssi, huhtikuu 2013)

Moroni puhui tehokkaimmasta tavasta vastata kuolevaisten virheisiin, kun hän varoitti tulevia Mormonin kirjan lukijoita siitä, että ”jokainen, joka ottaa vastaan tämän aikakirjan eikä tuomitse sitä niiden vajavaisuuksien tähden, joita siinä on, saa tietää suuremmista asioista kuin nämä” (Mormon 8:12). Moronin lupaus on yksinkertainen, mutta olennaisen tärkeä: Ne, jotka eivät anna kuolevaisten epätäydellisyyksien eksyttää itseään, vaan näkevät totuuden tässä pyhässä kirjassa, tulevat tietämään ja ymmärtämään entistäkin enemmän. Aivan samoin ne, jotka näkevät jumalallisuuden Herran järjestyksessä ja eivät anna Herran palvelijoiden epätäydellisyyksien eksyttää itseään, sallivat itsensä kuulla Herran äänen heidän kauttaan.

Presidentti Dieter F. Uchtdorf todisti, että ihmisenä, ”joka on omin silmin nähnyt tämän kirkon neuvostoja ja toimintaa, minä todistan vakaasti, että ainuttakaan merkittävää päätöstä, joka vaikuttaa tähän kirkkoon ja sen jäseniin, ei koskaan tehdä etsimättä vilpittömästi innoitusta, johdatusta ja hyväksyntää iankaikkiselta Isältämme. Tämä on Jeesuksen Kristuksen kirkko. Jumala ei salli kirkkonsa ajautua sille säädetyltä kurssilta tai epäonnistua jumalallisen päämääränsä täyttämisessä.”  (Tulkaa, liittykää joukkoomme, yleiskonferenssi, lokakuu 2013).

Yksikään mies maan päällä ei ole valmistautunut tavalla, jolla ensimmäisen presidenttikunnan ja Kahdentoista apostolin koorumin jäsenet ovat valmistautuneet. Ovatko he erehtymättömiä? Eivät. Mutta ovatko he ainutlaatuisia maailmassa? Ehdottomasti.

Tarvitsemme profeettoja ja apostoleita nykypäivänä

Minulla on laaja skaala kokemuksia kirkon vanhimpien johtajien kanssa. Sekä kirkkoon liittyvät että ammatilliset tehtäväni ovat luoneet syitä tavata heitä lukemattomia kertoja useiden viime vuosikymmenten aikana. Kokemukseni vaihtelevat laidasta laitaan. Olen saanut pappeuden siunauksia joiltain heistä, nuhteita toisilta ja kokenut monia asioita noiden ääripäiden väliltä. Mutta en muista kertaa, jolloin olisin ollut samassa huoneessa profeetan, näkijän ja ilmoituksensaajan kanssa, Hengen muistuttamatta minua siitä, kenen seurassa olen.

He eivät ole täydellisiä miehiä. Eivätkä he halua meidän ajattelevan niin. He ovat kokemassa kuolevaisuuden aivan kuten mekin ja heillä on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, joiden kanssa tulla toimeen. Mutta he ovat vähiten puutteellinen ryhmä johtajia maan päällä. Heidän tehtävänsä on auttaa Isää suorittamaan tehtävänsä, joka on jokaisen meidän kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen (Ks. Moos. 1:39). Näin ollen heidän motiivinsa ovat kaikin puolin oman edun ja suosion tavoittelemisen kaipuun tahraamattomia.

Kun kaikki on sanottu ja tehty, eivät he ole saavuttaneet mitään – eivät ainakaan maailman mittapuulla. Ei mainetta, ei kunniaa, ei rikkauksia eikä maallista valtaa. Päinvastoin, he ovat ainaisen tarkkailun kohteena. Ja maailman muuttuessa pahemmaksi ja heidän jatkaessaan, pyhän kutsumuksensa luonteen mukaisesti, totuuden puolustamista ja ylläpitämistä, heitä kohtaava kritiikki ja tarkkailu tulevat vain yltymään.

Tärkeintä on, että on 15 miestä – ja vain 15 – joille Herra on luottanut kaikki pappeuden avaimet. Ketkään muut johtajat missään muualla eivät vedä heille vertoja.

Ei ihme, että Isämme ja Hänen Poikansa vetoavat meihin, jotta kuuntelisimme heitä. Jotta ottaisimme tarkasti vaarin siitä, mitä profeetoilla, näkijöillä ja ilmoituksensaajilla on sanottavanaan. Ja jotta vaalisimme sitä voimaa ja ohjausta, joka noiden avainten kautta virtaa…. Jos meillä on Herran profeetta ja apostolit, meillä on kaikki. Jos meillä puolestaan ei ole heitä, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko ei eroa millään tavalla mistä tahansa muusta organisaatiosta. Todistukseni on, että Joseph Smith todella näki sen, mitä hän sanoi lehdossa nähneensä ja että hän sekä hänen seuraajansa ovat kaikki profeettoja, sanan jokaisessa merkityksessä.

Herran profeetta elää maan päällä tänä päivänä. Ero Jumalan profeettojen johtajuuden ja maailman johtajuuden välillä tulee kasvamaan koko ajan suuremmaksi. Aika ajoin meidän täytyy ehkä kamppailla ymmärtääksemme ja hyväksyäksemme johtajiemme neuvot. Mutta ainoa turva tulevina päivinä löytyy seuraamalla profeettaa.

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Sheri Dew ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”Sheri Dew: Leaders of the Church Are Not Perfect or Infallible, but They Are Indispensable”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company