”Rukoilkaa perheissänne Isää, aina minun nimessäni, jotta vaimonne ja lapsenne olisivat siunattuja.” 3 Nefi 18:21

Vapahtajan opetuksia

Mormonin kirjassa ylösnoussut Herra antoi sakramentin joukolle nefiläisiä (3 Nefi 18:1-9), ja selitti, että tähän toimitukseen osallistuminen osoitti, että he haluavat tehdä sen, mitä Hän on käskenyt heidän tehdä (3 Nefi 18:10). Heti tämän jälkeen Hän käski heidän ”valvoa ja rukoilla alati” ja erityisesti rukoilla ”perheissänne Isää” (3 Nefi 18:15, 21).

Tämä käsky rukoilla on vain yksi monista tilanteista, joissa Jeesus korosti rukouksen teemaa nefiläisille. Donald W. Parry, Raamatun ja Mormonin Kirjan tutkija, kommentoi tätä tärkeää aihetta sanoen ”Missään muualla Mormonin kirjassa rukoilemisen aihetta ei opeteta ja korosteta yhtä merkittävällä tavalla kuin 3 Nefin luvuissa 11-20. … Jeesuksen Kristuksen keskeinen rooli rukouksen käsitteen opettajana nefiläisten väenpaljoudelle on merkillepantavaa.” Jotta ymmärtäisimme Vapahtajan kehoituksen rukoilla perheemme kanssa, meidän täytyy asettaa se niiden laajempien ohjeiden yhteyteen, joita hän antoi 3. Nefissä.

Nefiläisten luona ollessaan Kristus toisti monia opetuksista, jotka löytyvät vuorisaarnasta (Matteus 5-7), mukaan lukien version Isä Meidän -rukouksesta ja muita ohjeita siitä, kuinka rukoilla (Matteus 6:5-13; 3 Nefi 13:5-13). Kuten John W. Welch huomioi, vuorisaarnaan sisältyvät periaatteet kaikuvat myös Vapahtajan nefiläisille esittämien opetusten loppuosassa mukaanlukien Kristuksen ohjeissa rukoilemisesta.

3 Nefin luvussa 18 Kristus erityisesti opasti ”kuten minä olen teidän keskuudessanne rukoillut, niin rukoilkaa” (3 Nefi 18:16). Vapahtaja rukoili ainakin yksitoista kertaa nefiläisten luona suorittamansa palvelutyön aikana. Welch havaitsee kolme yhteistä teemaa tai huolenaihetta Jeesuksen muistiinmerkityissä rukouksissa:

  1. Hän kiittää Jumalaa, erityisesti sanansa ilmaisemisesta maailmalle (ks. Matteus 11:25-27);
  2. Hän puhuu jatkuvasti ihmiskunnan puolesta etsiäkseen heille anteeksiantoa ja puhdistumista, jopa niille, jotka olivat ristiinnaulitsemassa Hänet;
  3. Hän alistuu Isän tahtoon.

Welch jatkoi ”Parempaa osoitusta näistä kolmesta Herran rukousten aiheesta ei ole säilynyt kuin on niin kauniisti ilmaistu 3. Nefin 19. luvussa,” joka ajoittuu perherukouksista annetun ohjeen jälkeen. Tässä rukouksessa Vapahtaja (1) kittää Isää Pyhän Hengen lähettämisestä (3 Nefi 19:20), (2) ilmaisee kiitollisuutensa Hänen valitsemiensa opetuslasten puhdistamisesta (3 Nefi 19:28-29), (3) rukoilee niin ihmeellisin sanoin, ettei niitä voitu kirjoittaa, mutta joiden kautta ihmisten annettiin tietää Jumalan tahto.

Pohjimmiltaan Isä Meidän -rukous on annettu erityisesti malliksi siitä, kuinka rukoilla (3 Nefi 13:9). Welchin analyysi paljastaa saman kaavan tässä rukouksen esikuvassa. Tämä rukous sisältää myös pyynnön ”äläkä johdata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.” Vapahtajan opetukset 3 Nefin luvussa 18 täsmentävät rukouksen roolia kiusausten torjumisessa: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Teidän täytyy valvoa ja rukoilla alati, ettei Perkele kiusaisi teitä ja eksyttäisi teitä vankeuteen. … Teidän täytyy valvoa ja rukoilla alati, ettette joutuisi kiusaukseen, sillä Saatana haluaa saada teidät seuloakseen teitä niin kuin vehnää” (3 Nefi 18:15, 18).

Selvästi paholainen, ei Herra, johdattaa meidät kiusaukseen, ja Herralta saamamme vahvistus voi suojella meitä vastustajan pyrkimyksiltä (vrt. JST Matteus 6:14). Tässä yhteydessä Vapahtaja lisää ”Rukoilkaa perheissänne Isää, aina minun nimessäni, jotta vaimonne ja lapsenne olisivat siunattuja” (3 Nefi 18:21).

Rukouksen vaikutus perheeseen, avioliittoon ja henkilökohtaiseen elämään

Presidentti Russel M. Nelson on opettanut ”Kirkon jäsenten tapana on polvistua perherukoukseen aamuisin ja iltaisin.” Uudessa Testamentissa ja 3. Nefin kirjassa Vapahtaja itse antoi mallin siitä kuinka ja mitä rukoilla, sekä yksin, että yhdessä. Kuten Welch huomioi:

”Jeesuksen rukoukset keskittyivät kolmeen olennaiseen uskonnollisen kokemuksen osa-alueeseen: ilmoituksen tärkeyteen, anteeksiannon tarpeeseen ja Isän tahdon ylemmyyteen. … Ottamalla vastaan koko sydämellämme Herran rukousten kattavan hengen, löydämme paitsi vastauksen opetuslasten vilpittömään pyyntöön ”Herra, opeta meitä rukoilemaan”, mutta myös esikuvan elämällemme.”

Pohtiessamme Vapahtajan kehoitusta rukoilla perheissämme ”jotta vaimonne ja lapsenne olisivat siuanttuja”, asiayhteydestä voi havaita myös toisen merkityksellisen ja elintärkeän siuanuksen perheillemme nykyaikana: suojan kiusauksia vastaan. Vapahtaja opetti, että tunnolisia rukouksia tarvitaan suojaksi vastustajan kiusauksia vastaan, ja Isä Meidän -rukouksen kautta Hän opetti, että meidän pitäisi suoranaisesti rukoilla suojelua kiusauksilta.

Haasteet ja kiusaukset, joita lapset ja nuoret nykyään kohtaavat ovat liian voimakkaita lähettääksemme heidät matkaan ilman perherukouksen kautta saatua lisävoimaa ja Henkeä. Vanhin Gordon B. Hinckley opetti, että perherukoukset ovat yksi neljästä kulmakivestä, joiden varaan uskoon keskittyvä koti rakentuu. Hän selitti:

”En tiedä yhtäkään tapaa, jolla olisi hyödyllisempi vaikutus elämäänne kuin tapa polvistua yhdessä päivänne aluksi ja lopuksi. Jollain tavalla ne pienet myrskyt, jotka vaikuttavat olevan jokaisen avioliiton koetuksena, häviävät, kun polvistuen Herran edessä kiitätte Häntä toisistanne, toistenne läsnäollessa, ja sitten yhdessä kutsutte Hänen siunauksiaan elämäänne, kotiinne, rakkailenne ja unelmillenne. … Lapsenne tulevat tuntemaan sen kodin turvallisuuden, jossa Herran Henki asuu. … He tulevat kokemaan ystävällisen, lempeästi lausutun sanan turvallisuuden, ja heidän omien elämiensä myrskyt tulevat rauhoittumaan. … He kasvavat arvostuksen tunne sisimmässään, kuultuaan vanhempiensa ilmaisevan kiitollisuutensa rukouksessa pienistä ja suurista siunauksista. He aikuistuvat uskoen elävään Jumalaan.”

 

Artikkelin on koonnut Book of Mormon Central -työryhmä ja se on alun perin julkaistu Book of Mormon Central -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Paula Jarvis.