Jos olet kamppaillut riippuvuuden kanssa tiedät, että siihen yhdistyy usein monenlaisia haasteita. Pelkästään riippuvuutta aiheuttava aine tai toiminta on harvoin ongelma kokonaisuudessaan.

Tämä pitää paikkansa myös Joelin kokemuksessa, jossa riippuvuuteen yhdistyivät monenlaiset alemmuuden tunteet ja masennus. Tässä artikkelissa tutustumme hänen ajatuksiinsa peliriippuvuuden kanssa kamppailusta ja siitä, kuinka Kristus oli hänen apunaan sen voittamisessa.

Mistä kaikki alkoi?

Joel kuvailee itseään tiedonhaluiseksi ja ympäristöstään kiinnostuneeksi ihmiseksi, jolle ystävät ovat tärkeitä. Hän muistelee lapsuudessaan nauttineensa ulkona liikkumisesta, erityisesti kiipeilystä ja erilaisten temppujen tekemisestä.

”Niin… olen aina ollut sellainen henkilö, joka etsii elämyksiä ja kokemuksia. Ehkä enemmän kuin muut.”

Melko varhain kotiin hankittiin myös jonkinlainen pelikone, kuten muissakin naapuruston lapsiperheissä oli. Aluksi peleissä viehätti niiden jännittävyys ja esimerkiksi musiikki. Ystävien kanssa oli mukava tutustua heiltä löytyvään runsaampaan pelien tarjontaan ja kokeilla niitä. Jossain vaiheessa se kiinnosti jopa enemmän kuin ystävyys itse. Tuolloin Joel kertoo usein pelanneensa pitkiäkin aikoja kavereidensa luona vanhempien siitä välttämättä lainkaan tietämättä.

Ystäväpiiri vaihtui muuton myötä, samoin odotukset kotona. Vanhemmat eivät enää antaneet samanlaista vapautta ajankäytölle ja pelaamiselle kuin aiemmin. Iän myötä vastuu esimerkiksi kotitöistä kasvoi. Joel muistelee rajoitusten ja vastuun saaneen oikeastaan vastoin hänen perusluonnettaan aikaan kapinaa, koska niille ei aina löytynyt hänen kaipaamiaan perusteluita. Tämä johti siihen, että pelien maailmaan oli entistä helpompi ja kiehtovampi paeta.

Jonkinlainen peliriippuvuus oli kehittynyt jo tuolloin.

Mikä pelaamisessa viehätti?

Pelaaminen oli Joelille fyysisen maailman jatkeena. Siinä pystyi toteuttamaan unelmiaan, oppimaan uusia taitoja ja saamaan jännittäviä kokemuksia. Tuossa maailmassa sai olla vapaa, oma itsensä ja hallita asioita. Oman mielikuvituksen käyttäminen, mahdollisuudet strategiapeleistä seikkaluihin ja taisteluihin antoivat valtavasti erilaisia kokemuksia. Erityisen hienoa Joelin mielestä oli se, että hän pystyi kokeilemaan peleistä oppimiaan taitoja tosielämässä ja päin vastoin.

”Ulkona tuli oltua niin paljon, tuli opittua ja nautittua fyysisestä maailmasta.  Yksi syy, miksi siitä nautti niin paljon oli se, mitä ei silloin tajunnut, mutta tajuaa näin jälkeenpäin: ulkonaolemisesta pystyi tekemään leikkiä, mutta se tuntui myös ehkä kuin välillä olisi ollut jossain toisessa maailmassa pelaamassa.”

Pelimaailman lumovoimassa erityisen tärkeitä olivat taidokkaasti rakennetut visuaaliset ympäristöt ja musiikki, joka on ollut tärkeässä osassa Joelin elämässä. Hän mainitsee edelleenkin osan pelien viehätystä olevan juuri niiden kauniissa maisemissa, samankaltaisessa luonnossa voi itsekin muistella kulkeneensa ja musiikissa, jota on miellyttävä kuunnella.

”Esimerkiksi Skyrim -nimisessä pelissä on kaunista, pohjoismaista luontoa. Menen hakemaan sitä, millaista oli kun olimme Kolilla tms. Partioajat tulee mieleen, joita kirkossa on ollut. On nautinnollista ja jännittävää samota menemään ja nauttia siitä luonnosta, hakea sitä muistoa ja kaikkea muuta.”

Kuinka peleistä muodostui riippuvuus?

Joel kertoo jo hyvin aikaisessa vaiheessa olleensa tietoinen siitä, että pelaamiseen kului paljon aikaa. Toisaalta jollain tavalla oli taustalla myös itseen keskittyvä ajatus, että hänellä pitäisi aina olla hauskaa. Vähitellen vanhemmat havahtuivat asiaan ja pyrkivät asettamaan rajoja peleihin kuluvalle ajankäytölle. Se ei kuitenkaan ollut ongelmatonta, koska Joel alkoi kärsiä erilaisista haasteista, joita hän olisi mielellään paennut pelien maailmaan.

Kaveripiiri vaihtui viimeistään perheen muuttaessa eri asuinpaikalle. Joel kohtasi kiusaamista, eikä hänellä ollut kauheasti ystäviä. Hän epäilee myös, ettei ehkä oikein ymmärtänyt tuossa vaiheessa,  kuinka ystävyyttä ylläpidetään tai rakennetaan. Valitettavasti kiusaamista hän ei päässyt eroon edes kirkossa nuorten keskuudessa.

Kiusaaminen ja toisten asettamat odotukset, todelliset ja kuvitellut, saivat Joelin vertailemaan itseään muihin ja kokemaan vahvasti alemmuuden tunteita. Hän kärsi masennuksesta ja jopa itsetuhoisista ajatuksista. Onneksi evankeliumin opetukset saivat hänet sulkemaan itsemurhan ajatukset pois mielestään, vaikka hän kamppaili myös niiden kanssa haastavimmassa vaiheessa.

Tunteista ja omista ajatuksistaan oli vaikea puhua kenenkään kanssa.  Ongelmat koulussa ja ystävien kanssa, sekä Joelin kokema ymmärryksen puute ja elämän sisällöttämyys saivat tuolloin aikaan kierteen, jossa masennus syveni ja pelaaminen näyttäytyi ainoana pelastavana oljenkortena.

”Pakenin pelaamiseen. Siihen tuli viharakkaussuhde. Se oli syy sille, miksi asiat meni huonosti, mutta se oli myös syy, jonka vuoksi jaksoin vielä elää.”

Millä tavoin evankeliumi oli osana elämääsi?

Joelin vanhemmat olivat liittyneet kirkkoon nuoruudessaan, joten evankeliumi oli osana hänen elämäänsä alusta saakka. Lapsuudessa se kuitenkin liittyi lähinnä kodin tapoihin, esimerkiksi rukouksiin, pyhien kirjoitusten lukemiseen ja siihen, kuinka muita ihmisiä tulisi kunnioittaa. Teini-iässä tapahtui muutos.

”12-13 -vuotiaana huomasin, että olen ollut vähän niinkuin mukana vain narun päässä.  Kyllästyin siihen. Tunsin, että tässä on jotain hyvää ja olin kertonut muillekin siitä, miten kuulun kirkkoon. Se tuntui hyvältä, että pystyi kertomaan muille ja auttamaan. Mutta silloin huomasin, että tässä ei ole järkeä, että täytyy ottaa selvää asioista. Ja oon rukoillut paljon ja tutkinut pyhiä kirjoituksia. Ja rukoilun kautta halusin ottaa selvää, mutta halusin henkilökohtaista keskustelua ja välittömiä vastauksia. – – Sain todistuksen.”

Todistus Kristuksen olemassaolosta ja Hänen opetustensa todellisuudesta ei silti itsessään pelastanut Joelia masennukselta ja peliriippuvuudelta. Mutta se oli ankkuri tiedolle totuudesta, jota hän ei voinut kieltää. Hän sai myös tärkeitä kokemuksia kirkon nuorten opetusohjelman, seminaarin parissa. Siellä hän pystyi tyydyttämään tiedonjanoaan ja oppimaan valtavasti asioita pyhistä kirjoituksista, jotka ovat auttaneet häntä elämässä siitä lähtien.

”Kyllä, sain paljon tietoa ja apua ja juuri hengellistä ravintoa, mitä sitten myöhemmin on tarvinut ja käyttänyt hyvin paljon. Muistan monia asioita Raamatusta ja Mormonin kirjasta, joiden kautta olen esimerkiksi pystynyt auttamaan vaimoani.”

Millaiset kokemukset evankeliumin parissa auttoivat eteenpäin?

Nuoruuden tärkeinä kohokohtina Joel mainitsee temppelimatkat. Silloin Suomessa ei vielä ollut temppeliä ja nuoret matkustivat ulkomaille, yleensä Ruotsiin, suorittamaan temppelissä kasteita kuolleiden esivanhempiensa puolesta.

Nämä kokemukset olivat mieleenpainuvia, vaikka niissäkin oli omat haasteensa. Joel tunsi alemmuutta toisten nuorten parissa ulkomailla, koska hän ei mielestään ollut yhtä hauskaa seuraa ja hän oli epävarma osaamisestaan joutuessaan toimimaan vieraalla kielellä. Se oli pelottavaa.

Samoin hän tunsi itsensä kelvottomaksi menemään temppeliin riippuvuutensa takia. Silti noilla matkoilla Hän tunsi myös Jumalan rakkautta itseään kohtaan. Joel kuvailee Taivaalliselle Isälle varmaankin haasteellisena saada hänelle viestiä välitetyksi, koska hänellä oli niin vahva ennakkokäsitys mielessään omasta kelvottomuudestaan ja huonommuudestaan.

”Mutta tunsin, että Herra on läsnä temppelissä. Kasteella käyminen, vaikka se oli tavallaan ehkä vaikein, mutta se oli myös helpoin osuus. Se oli sellainen mitä halusin tehdä lisää. Se tuntui hyvältä. Tuntui hyvältä auttaa – – tunsi, että joku oli siellä paikalla ja että se oli juuri joku näistä henkilöistä, joiden puolesta olin menossa kasteelle. Ja se, että pystyy tekemään hyvää, se pönkitti, ei välttämättä omanarvontunnetta, mutta tunnetta siitä, että minä en ole turha.”

Taivaallinen Isä puhuu meille jokaiselle Pyhän Hengen kautta. Vaikka sitä on ollut ajoittain vaikea tunnistaa tai tunnustaa, Joel kertoo kokeneensa Pyhän Hengen vaikutusta juuri itselleen räätälöidyllä tavalla.

”On tärkeä mainita vielä, että olen aina ollut tunteikas ja informaatiokeskeinen. Olen aina halunnut tietoa ja jakaa ihmisille tunteita ja kuulla heitä. Tämä on vaikuttanut paljon siihen, miten olen käyttäytynyt muiden kanssa ja myös pelien suhteen. Se on myös ollut sama tapa, jolla Pyhä Henki on toiminut kanssani. On kerrottu asioita päin pläsiä ja seuraavaksi on puhuttu tunteille, tuotu rauhaa ja varmuutta. Juuri se varmuuden tunne. Sellainen, että kaikki on täysin selvää. Se on ollut ehkä se tärkein, koska olin niin levoton lapsena ja olen edelleen.”

Millä tavoin evankeliumi oli apuna riippuvuuden voittamisessa?

Joel kertoo elämässään olleen tärkeitä henkilöitä, joita hän on pitänyt esikuvinaan. Osa nauttii sellaisesta asemasta edelleen. Hän tiedostaa kuitenkin nykyisin, ettei halua kaikessa olla juuri samanlainen kuin nämä ihmiset. He ovat hänelle osoituksena käytännössä hyvistä toimintatavoista tai ihanteellisista luonteenpiirteistä, joita tavoitella.

Nuorena hän arvosti erityisesti muutamia miehiä ja isiä, jotka olivat kirkon jäseniä. He saivat hänet huomaamaan, että evankeliumin mukaan eläminen tekee onnelliseksi, vaikkei se poistakaan elämästä kaikkia haasteita. Sen näkeminen sai hänet haluamaan itsekin elää evankeliumin opetusten mukaan vahvemmin, mutta toisaalta nuorena se liittyi myös epäterveeseen tapaan vertailla itseään muihin. 

”Omana itsenä oleminen on ollut tosi vaikeaa minulle. Olen ihaillut aina sitä, mitä muut olivat. Kun olin oma itseni tuntui, että menetin vain asioita. Aina vaan. Yritin tai halusin olla kuin muut, halusin olla samanalainen. Mitä enemmän yritin sitä, sen enemmän tuntui, että tää ei oo ihan minä, eikä sen näin pitäis mennä.”

Sitten jotain tapahtui ja Joel muutti ajattelutapaansa. Hänestä ei vielä tuolloin tuntunut, että voisi ajatella omia ominaisuuksiaan vahvuuksina ja nähdä itsensä positiivisesti. Mutta hän päästi irti tavoitteesta olla kuin toiset ja huomasi olevansa onnellisempi omana itsenään. Tämä oli hänelle käännekohtana elämässä.

Millainen tilanne pelien kanssa on tällä hetkellä?

Tällä hetkellä Joel ei koe peliriippuvuutta. Tärkeimpinä eroina hänen mukaansa ovat hallinnantunne, ymmärrys siitä, ettei pelien maailma koskaan voi korvata todellista ja kyky lopettaa pelaaminen silloin, kun haluaa.

”Se maailma on aina kuitenkin epätäydellinen ja epärealistinen.”

Hän kertoo yksinkertaisten suunnittelukeinojen ja ajan seuraamisen olevan hyviä keinoja pelaamisen hallintaan tällä hetkellä. Hänestä on tärkeää, että hän tuntee itsensä nykyisin paremmin ja tiedostaa, mitä hakee pelaamiselta ja pystyy arvioimaan, onko se terveellistä.

Tämän kehittämisessä suurena apuna on ollut se, että Hän on oppinut omista rajoistaan ja hallitsemaan toimintaansa Herran avulla. Tietoisuus omasta potentiaalista ja todellisen maailman tarjoamista mahdollisuuksista, joihin pelit eivät koskaan yllä, ovat tärkeitä erityisesti silloin kun fyysinen maailma käy ahdistavaksi ja sen ankeutta olisi helppo paeta. Yksi on ylitse muiden, kun pohditaan todellisessa maailmassa kiinni pitäviä asioita:

”Henkilökohtainen suhde Taivaalliseen Isään. Se on hauskaa, jännittävää ja oikein. Lähetystyössä opin eniten, että Herralla on huumorintajua. – – Hän nauraa kanssani.”

Mitä haluaisit sanoa riippuvuuden kanssa kamppailevalle tai hänen läheiselleen?

Joel näkee, että aiheutamme riippuvuudet omalla toiminnallamme. Hänestä on tärkeä, että kokemuksesta oppii ja löytää asioita, joita voi käyttää jatkossa hyväkseen.

Läheiset ovat Joelin mielestä erittäin tärkeässä asemassa. Hänestä erityisesti lasten kanssa vanhempien olisi tarpeen pyrkiä ymmärtämään syitä, jotka ovat pelaamisen taustalla. Pelkästä pelaamisen rajoittamisesta ei ole apua varsinaisiin ongelmiin.

Lisäksi läheisillä on olennainen asema siinä, että he voivat osoittaa tukea ja uskoa riippuvuuden kanssa kamppailevan kykyyn päästä eroon haasteista. He voivat nostaa esille hänen onnistumistaan muissa asioissa. Hän kertoo olevansa siinä onnellisessa asemassa, että ympäriltä löytyi myös tukihenkilöitä, joiden hän uskoo Jumalan lähettäneen elämäänsä.

”On tärkeää, että on ihmisiä ympärillä, jotka eivät tuomitse. Jotka osaavat kuunnella, kun on hätä ja tarve. Erään henkilön apu oli erityisen tärkeä päästäkseni pois riippuvuudesta, saadakseni henkistä, sisäistä voimaa ja luottamusta.”

Yksi tärkeä seikka riippuvuuden kanssa kamppailussa on se, miten merkittävä osa elämää siitä on henkilölle tullut. Sen voittaminen voi jättää elämään tyhjän aukon. Tämä on tärkeää huomioida. Joel korostaa oppineensa, ettei jotain asioita voi vain lopettaa. Itselleen merkityksellisten ja aikaavievien asioiden tilalle on löydettävä jotain yhtä tärkeää ja vaikuttavaa korvaamaan niiden jättämä aukko.

Joel on halunnut jakaa oman kokemuksensa, jotta siitä voisi olla apua ja toivoa myös muille. Hän on varma siitä, että riippuvuuden voi voittaa. Jumalan avulla niistä vapautuminen on helpompaa kuin omin voimin.

”Riippuvuudesta vapautuminen on mahdollista ja eniten mahdollisuuksia on Herran kanssa. Syy sille, miksi Herran kanssa mahdollisuudet on suuremmat kuin yksin on se, – – että itse et tunne itseäsi niin hyvin kuin Hän. Hän on rakastava, ei pelkästään kaikkitietävä. Koska hän rakastaa, hän tulee kertomaan sinulle, miksi hän rakastaa sinua ja mitä hän rakastaa sinussa. Ja hän tekee tämän, mutta antaa pallon meille. Silloin koemme kehitystä ja saamme onnistumisen tunteita oman työskentelymme tuloksena. Ja vaikka aina tiedämme, että Herra oli mukana ja Hän piti kädestä, niin itse olemme kuitenkin saaneet aikaan muutoksen käytöksessä tai ajattelumaailmassa. Siitä saa onnistumisen tunteen, josta päästään eteenpäin muihin onnistumisen tunteisiin.”