Yleiskonferenssin yleisessä sisarten kokouksessa jaettiin video koskien kokouksen teemaa avun tarjoamisesta erityisesti pakolaisille. Videossa käytettiin päiväkirjamerkintöjä, jotka kertoivat tarinan Quincyn kaupungin asukkaiden pelastamista mormonipakolaisista. Voit katsoa videon täältä ja lukea lisää tarinasta alta.
Talvella 1838 kuvernööri Lilburn W. Boggs antoi tuhoamismääräyksen, joka pakotti tuhansia mormoneja jättämään Missourin 8. maaliskuuta 1839 mennessä tai heidät tapettaisiin. Mutta minne he menisivät?
Heidän rakas profeettansa Joseph oli vangittuna Libertyn vankilassa muiden ensimmäisen presidenttikunnan jäsenten kanssa. Boggin aikarajan lähestyessä enemmän kuin 7000 myöhempien aikojen pyhää tarpoi lumen ja mudan läpi yli 300 kilometriä itään Mississippijoen rantatörmälle. He toivoivat voivansa ylittää petollisen ja jäisen veden päästäkseen Illinoisiin. Enemmistö heistä päätyi pieneen Illinoisin kaupunkiin Quincyyn.
Quincyn asukkaat osoittivat merkittävää rakkautta ja myötätuntoa tullessaan kärsivien pakolaisten apuun. He keräsivät lahjoituksia avustaakseen syrjäytettyjä pyhiä. Paikalliset johtajat kokoontuivat useita kertoja miettiäkseen, kuinka auttaa paossa olevia mormoneja. Myöhempien aikojen pyhien ahdingoista keskusteltiin usein paikallisissa lehdissä. Esimerkiksi Quincy Whig-lehdessä kirjoitettiin 2. maaliskuuta 1839 seuraavaa:
”Mormonit – Kehoitamme kaikkia hyväntahtoisia ja inhimmillisiä kiinnittämään huomiota osan näiden ihmisten puutteenalaiseen tilaan. Suuri joukko perheitä on leiriytynyt Mississippin vastakkaiselle rantatörmälle odottaen tilaisuutta ylittää joki. Ymmärtääksemme he ovat lähes vailla välttämättömiä tarvikkeita. Armottomien sortajien ryöstettyä heiltä Missourissa useimmissa tapauksissa lähes kaiken, heidät on pakotettu kiirehtimään pois osavaltiosta. — Jos Missourin epäoikeudenmukaiset ihmiset ovat heittäneet heidät rannikoillemme rutiköyhinä, inhimillisyys velvoittaa meidät auttamaan heitä kaikin voimin.”
Huolimatta pienestä 1500 henkilön asukasluvustaan Quincy vastaanotti yli 5000 mormonipakolaista tarjoten heille epätoivoisesti tarvittua ruokaa, suojaa, työtä ja terveydenhuoltoa. Näiden epätoivoisten pakolaisten joukossa oli profeetan vaimo, Emma Smith.
Miehensä vielä ollessa vankilassa ja pelokkaana riskeeraamaan vankkureita putoamaan jään läpi, hän käveli jäätyneen Mississippijoen yli kantaen kahta lastaan käsivarsillaan kahden muun takertuessa hänen hameeseensa. Hän toi mukanaan myös profeetan Raamatunkäännöksen käsikirjoituksen, joka oli huolellisesti pakattu hänen mekkonsa laskosten alle.
Lisäksi Joseph Smithin vanhemmat Joseph Smith Sr. ja Lucy Mack Smith sekä joitain heidän perheenjäseniään olivat niiden joukossa, jotka saivat turvapaikan Quincyssa. Jossain vaiheessa Josephin vanhemmat, hänen sisarensa Lucy sekä veljensä Don Carlos ja Samuel perheineen kaikki oleskelivat samassa vuokratussa talossa neljän muun perheen kanssa. Lucy Mack kirjoittaa muistelmissaan:
”Muutamassa päivässä Samuel muutti perheineen toiseen taloon, minkä jälkeen oli vähemmän tungosta. Pian hänen lähtönsä jälkeen Lucy [Smith] sairastui erittäin vakavasti ja muutamaan päivään ei suostunut ottamaan minkäänlaista ravintoa. Mutta minulla ei ollut pitkään etuoikeutta pitää hänestä huolta, sillä pian sairastuin itse koleraan. – Kaikki mitä pystyttiin saamaan, minkä ajateltiin olevan hyväksi sellaiseen sairauteen, käytettiin tilanteessani; mutta ilman vaikutusta. – Sairauteni aikana Samuel kantoi Lucyn portaita alas katsomaan minua, sillä he eivät olettaneet minun elävän enää pitkää aikaa. – Sinä aikana, kun olimme sairaita, Quincyn naiset lähettivät meille kaikki herkut, jonka kaupunki tuotti. Itse asiassa olimme kaikkein ystävällisimpien naapureiden ympäröimiä.”
Sellaisen mormonipakolaisten tulvan takia Quincyn asuinolot olivat niukat. Kuitenkin Quincyn asukkaiden epäitsekäs palvelu ja uhrautuminen antoi pyhille aikaa parantua, järjestäytyä uudelleen ja hankkia maata 75 kilometriä pohjoisessa sijaitsevasta Commercen kaupungista (myöhemmin nimetty Nauvooksi).
Huhtikuussa 1839 Joseph Smith ja hänen veljensä Hyrum ”päästettiin pakoon” Libertyn vankilasta. He saapuivat Quincyyn huhtikuun 22. päivä myöhempien aikojen pyhien iloksi ja helpotukseksi. Muutamaa viikkoa myöhemmin pidetyssä konferenssissa profeetta neuvoi pyhiä jättämään Quincyn, jotta he voisivat perustaa oman kaupunkinsa.
Vuonna 1841 Joseph Smith, Hyrum Smith ja Sidney Rigdon antoivat lausunnon Nauvoossa, joka ilmaisi pyhien arvostuksen Quincyn asukkaita kohtaan. Siinä sanottiin: ”Olisi mahdotonta luetella kaikki ne, jotka jalomielisesti tulivat apuumme suuren ahdingon aikana. Kuten laupias samarialainen, he kaatoivat öljyä haavoihimme ja antoivat auliisti sitä mitä välttämättä tarvitsimme. Quincyn asukkaat ja ihmiset Illinoisissa yleisesti näyttivät kannustavan toisiaan rakkauden työssä.”
Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Jamie Armstrong ja se julkaistiin osoitteessa ldsliving.com. Artikkelin on suomentanut Hanna-Martta Maljanen.