Voiko rakastamisen valita vai onko se jotain, mikä vain tapahtuu? Onko vapaalla tahdolla mitään tekemistä sen kanssa vai onko rakkaus jotakin, mikä vain osuu kohdallesi? Jos rakkaus on jotakin, mitä ei voi hallita, miten voit toimia ennemmin kuin olla toiminnan kohteena?

Nykyajan romanttiset elokuvat saavat meidät uskomaan, että rakkautta hallitsee jokin hillitön, hallitsematon voima – kuten kohtalo tai onnekas sattuma. Mutta se ei yksinkertaisesti ole todellisuutta. Rakastuminen ja lakkaaminen rakastamasta ei ole sen todellisempaa kuin lemmenjumala tai unelmien prinssi.

Vaikka ilmaisu “rakastua” (englanniksi ”fall in love”) on kaunis sana, sanan ”fall” (suomeksi langeta), käyttäminen on riskialtista, koska se antaa ymmärtää, että rakkaus on vahingon seurausta tai tahatonta, eikä valinnalla ole sijaa. Tämä mielenlaatu voi myös johtaa monia uskomaan tämän ahdistavan seurauksen: ”Me lakkasimme rakastamasta” (”We fell out of love”) — tuon nykyään liian yleisen sanonnan, jota käytetään selittäessä epäonnistuneita avioliittoja.

Ilmaukset rakastua ja lakkaaminen rakastamasta saavat rakkauden näyttämään siltä, että se on jotain hallitsematonta – vaikkakin rakkausasioissa olemme kaikki enemmän toiminnan kohteena kuin toimimme itse.

Jos elämme vapaan tahdon maailmassa, eikö olisi järkevää, että tärkein päätös kuolevaisuudessa, mikä on puolison valitseminen, olisi oma valintamme, eikä lemmenjumalan vastuulla? Kun vastanaineet aloittavat elämänsä saman katon alla, he yleensä alkavat kohdata lukuisia ongelmia, joita he eivät osanneet odottaa yksin ollessaan. Vähemmän vakavissa tapauksissa he saattavat joutua kestämään kauheaa kuorsaamista, kehnoja kokkaustaitoja tai sukkia lattialla. Vakavammissa tapauksissa heillä voi olla erimielisyyksiä fyysisestä läheisyydestä tai taloudellisista asioista.

Ajan myötä nuo ärsyttävät asiat voivat kalvaa ja rasittaa suhdetta saaden aikaan niin syviä tunteita, että jotkut pariskunnat uskovat, että he ovat ”lakanneet rakastamasta” toisiaan. Heistä tulee helppoja kohteita Saatanalle, joka houkuttelee heitä jättämään sikseen vastuun valinnoistaan. Kun niin tapahtuu, he ovat toiminnan kohteina ja saattavat nostaa kätensä ylös luovuttamisen merkiksi, aivan kuin he olisivat jonkun heitä ulkopuolelta hallitsevan voiman uhreja. He saattavat jopa alkaa epäillä päätöstään mennä naimisiin alun alkaen. He saattavat kysyä itseltään: ”Haluanko todella olla naimisissa tämän henkilön kanssa koko ikuisuuden?”

Aikanaan he alkavat ajautua erilleen. He usein sanovat asioita satuttaakseen toisiaan, kuten: ”En rakasta sinua enää.” He saattavat sietää toisiaan lasten takia, vaikka paheksuvatkin toisiaan tai he saattavat erota uskoen, että heidän erimielisyytensä ovat sovittamattomia. Tuloksena on vahingoittunut tai tuhoutunut perhe; Saatanan voimakkaimpien taistelujuonien uusi uhri.

Miten jokin niin loistava ja kaunis asia kuin rakastuminen voi päättyä kurjuuteen niin monien kohdalla? Mikä menee vikaan?

Ihanteen sekoittaminen todellisuuteen

On melkeinpä huvittavaa tarkkailla suhteen alussa olevaa rakastunutta, nuorta naimatonta pariskuntaa. Vietettyään koko päivän yhdessä, he puhuvat puhelimessa vielä samana iltana. Heille on pelkkää tuskaa olla erossa. He tuskin pystyvät keskittymään mihinkään muuhun.

Kaikki muut asiat elämässä tulevat riesoiksi ja häiriötekijöiksi, jotka pitävät heidät erillään siihen asti, kunnes he voivat taas olla yhdessä. Omassa mielessään he ajattelevat, että heidän rakkautensa todellisempaa kuin kenenkään muun. Kutsumme tätä tasoa avioliittoa edeltäväksi kiihkeäksi hullaantumiseksi.

Kun pari menee naimisiin, tuo kiihko vähenee. Saman katon alla asuessaan he alkavat huomata toistensa omituisuuksia ja ärsyttäviä ominaispiirteitä. Saksalainen kirjailija, Johann Wolfgang von Goethe huomautti kauan sitten:

”Rakkaus on ihanne, avioliitto on todellisuutta; epäselvyyttä todellisuuden ihanteesta ei koskaan jätetä rankaisematta.”

Kun ihanne väistyy todellisuuden tieltä, tuttuus voi helposti muuttua vikojen etsimiseksi. ”Missä onkaan se intohimo, se palo, joka meillä oli aikaisemmin?”, pariskunnat saattavat kysyä itseltään. Yhtäkkiä puoliso ei enää tunnukaan Supermieheltä, pelkästään Clark Kentiltä. Ihastumisen tunne alkaa haihtua.

Ne, jotka ovat sekoittaneet ihastumisen rakkauteen saattavat epäviisaasti uskoa, että ongelmien ilmaantuessa he lakkaavat rakastamasta toisiaan. Siitä aiheutuva epäilys saattaa saada heidät pohtimaan, että tekivätkö he virheen tai että olisiko heidän sielunkumppaninsa vielä tuolla jossakin. Tässä kriittisessä suhteen risteyskohdassa Saatana tekee kaikkensa aiheuttaakseen lisää epävarmuutta ja houkuttelee pareja eroamaan.

Tässä kohtaa tarvitaan annos todellista rakkautta elvyttämään suhdetta. Se ei ehkä palaudu samanlaiseen tunteelliseen kiihkoon kuin suhteen alkuaikoina, eikä muuta Clark Kentiä Supermieheksi, mutta se muuttaa täysin suunnan, johon avioliitto on menossa.

Kun hullaantuminen antaa tietä armeliaisuudelle, todellinen rakkaus alkaa kukoistaa. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin isoisä rakastaa isoäitiä enemmän kuin koskaan. Nyt hän voi helpommin kestää lyhyen poissaolon hänen luotaan, koska hullaantuminen on korvattu jollakin kestävämmällä. Heidän rakkautensa kypsyy ja kasvaa vahvemmaksi päivä päivältä.

Jos aviomies ja -vaimo ovat halukkaita soveltamaan pyhien kirjoitusten määritelmää rakkaudesta – epäitsekkyyttä, armeliaisuutta ja todellista rakkautta – suhteeseensa, jopa väljähtynyt avioliitto voidaan saada elpymään. Menestyskirjailija Stephen R. Covey kertoi seuraavan kokemuksen:

“Puhuttuani eräässä seminaarissa luonteen osoittamisen tärkeydestä perheessä, eräs mies tuli luokseni ja sanoi: ‘Pidän sanomastasi, mutta vaimollani ja minulla ei vain ole enää samanlaisia tunteita toisiamme kohtaan kuin meillä oli aikaisemmin. Emme kai enää rakasta toisiamme. Mitä voin tehdä?’

”’Rakasta häntä,’ vastasin.

”’Hän näytti hämmentyneeltä. ’Miten voi rakastaa, jos ei tunne rakkautta?’

”’Ystäväni,’ vastasin, ’rakkaus on verbi. Rakkauden tunne on rakkauden hedelmä. Joten rakasta vaimoasi. Teit niin kerran, voit tehdä niin uudelleen. Kuuntele. Eläydy. Arvosta. Se on sinun valintasi. Oletko halukas tekemään niin?’

“’Tietysti kysyin tältä mieheltä, oliko hän valmis etsimään itsestään sitä luonnetta, jota vaaditaan siihen, että hän saa avioliittonsa toimimaan. Kaikki ihmissuhteemme seuraavat elämän korkeuskäyriä; niissä on ylä- ja alamäkiä. Siksi perheemme varustavat meidät kriittisellä määrällä luonnetta  –  ja mahdollisuudella vaalia sitä aina uudelleen.”

Rakkaudessa kasvaminen yhdessä

Joillekin rakastuminen on lumottu, ensisilmäyksellä tapahtuva kohtaaminen. Toisille se ei ole niinkään ”rakastumista” vaan ”rakkaudessa kasvamista”; nupullaan oleva ystävyyssuhde, joka alkaa kukoistaa ajan myötä. Vaikka ensin mainitun kaltainen rakkaus saattaa myös kukoistaa aivan kuten toiseksi mainitun kaltainen rakkaus, se usein alkaa ihastumisesta ja haaveilusta – hattaran kaltaisesta rakkaudesta, joka on makeaa, mutta siinä on vain vähän ainesta.

Toisaalta “jumalallinen” rakkaus, kuten Presidentti Spencer W. Kimball kutsui sitä:

“ei ole samanlaista kuin maailmallinen yhtyminen, jota erehdytään kutsumaan rakkaudeksi, mutta joka on enimmäkseen fyysistä viehätystä. Kun avioliitto perustuu vain sille, osapuolet kyllästyvät pian toisiinsa. Seuraa välirikko ja ero ja uusi, tuoreempi fyysinen viehtymys johtaa uuteen avioliittoon, joka vuorostaan saattaa kestää vain siihen asti, kunnes sekin väljähtyy.

“Rakkaus, josta Herra puhuu, ei ole vain fyysistä viehtymystä, vaan myös uskoa, luottamusta, ymmärrystä ja toveruutta. Se on omistautuneisuutta ja kumppanuutta, vanhemmuutta, yleisiä ihanteita ja standardeja. Se on elämän puhtautta ja uhrausta ja epäitsekkyyttä. Tällainen rakkaus ei koskaan kyllästy eikä vähene. Se elää läpi sairauden ja surun, läpi menestyksen ja kieltäymyksen, läpi saavutusten ja pettymysten, läpi ajan ja iankaikkisuuden.”

Monissa suosituissa lauluissa ja elokuvissa viitataan ikuiseen rakkauteen. Maailmalle nämä sanat ovat vain runollisia; meille ne ovat jumalallisten mahdollisuuksiemme aitoja ilmauksia. Me uskomme, että ikuinen rakkaus, ikuinen avioliitto ja ikuiset perheet ovat ”keskeisiä Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi päämääräksi” (”Perhe – julistus maailmalle”)

Jokainen pariskunta kohtaa kuitenkin joitakin vaikeuksia matkallaan kohti tätä loistavaa päämäärää. Onnellinen ja menestyksekäs avioliitto on riippuvainen kahdesta ihmisestä, jotka ovat hyviä antamaan anteeksi tai kuten Presidentti Gordon B. Hinckley ilmaisi, ovat oppineet ”paljon keskinäistä suvaitsevaisuutta” (Kirkon presidenttien opetuksia – Gordon B. Hinckley, luku 3).

Maailmassa ei ole olemassa täydellisiä avioliittoja, koska ihmiset eivät ole täydellisiä. Mutta Jeesuksen Kristuksen evankeliumi opettaa, kuinka voimme hoitaa avioliittojamme täydellisyyttä kohti ja kuinka voimme säilyttää romantiikan matkan varrella. Kenenkään ei koskaan tarvitse ”lakata rakastamasta”, kun tuo rakkaus on perustettu Herran perustukselle.

Rakkauden tietoinen valitseminen

Liian monet uskovat, että rakkaus on tila, joka vaikuttaa vain sydämeen, että se on jotakin, mikä vain tapahtuu sinulle. He erottavat rakkauden mielestä ja siten myös vapaasta tahdosta.

Me tiedämme, että kaikissa Jumalan käskyissä on mukana vapaan tahdon periaate. Me voimme totella tai olla tottelematta, mutta voimme aina valita. Siksi, kun Herra laittaa rakkauden käskymuotoon, kuten sanoessaan: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi” ja ” Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Matt. 22:37, 39), Hän ei sano, että ”toivon, että rakastut lähimmäiseesi”. Käsky on toimintasääntö, vetoomus mielelle tehdä tietoinen valinta.

Vapahtaja teki selväksi, että rakkaus oli käsky, jota tuli noudattaa – käsky, jonka varassa oli ”laki ja profeetat” (Matt. 22:40). Saavuttaaksemme Kristuksen kaltaisen rakkauden, meidän täytyy voittaa luonnollinen ihminen, hallita luonnollisia mielijohteitamme ja jopa rakastaa vihollisiamme. Tämä on käsky, joka vaatii perustellun ja tietoisen päätöksen.

Mormonin kirjan profeetta, kuningas Benjamin opettaa myös, että rakkauteen liittyy vapaa tahto. Neuvoissaan vanhemmille hän julisti: ”Te opetatte [lapsianne] rakastamaan toisiaan ja palvelemaan toisiaan” (Moosia 4:15). Miten jotakin sellaista voidaan opettaa, mitä ei voi oppia? Jälleen kerran pyhät kirjoitukset opettavat meitä rakkaudesta, joka vaatii valinnan toimia, vastoin kuin olla toiminnan kohteena.

Käskiessään meitä rakastamaan, Herra viittasi johonkin paljon syvempään kuin ihastumiseen. Hän tarkoitti rakkautta, joka on syvällisin uskollisuuden muoto – liitto.

Todellisen rakkauden löytäminen avioliitossa

Mutta entä puolisoiden välinen rakkaus – rakkaus, johon sisältyy rakkauden ja läheisyyden lisäosatekijöitä? Soveltuuko tämä vapaan tahdon periaate rakkauteen tai käskyyn rakastaa myös avioliitossa?

Jälleen kerran Herra antaa meille neuvon: “Rakasta vaimoasi koko sydämestäsi ja liity häneen äläkä kehenkään muuhun” (OL 42:22). Meidän ei tarvitse arvailla tässä asiassa havaitaksemme, että Herra antaa meille toimintaohjeen, vaikka Hän samalla kunnioittaa vapaata tahtoamme. Kuten kaikissa asioissa, Kristus näytti meille täydellisen esimerkin valinnasta rakastaa. Hän osoitti korkeampaa ja täydellisempää rakkautta – ilman itsekkyyttä. Hän sanoi: ”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne” (Joh. 13:34).

Hänen esimerkkinsä mukaan rakastaminen on jopa korkeampi rakkauden muoto kuin “niin kuin itseään” rakastaminen. Se on puhdasta rakkautta, joka asettaa toisen itsensä edelle. Tämä puhdas rakkaus on samaa rakkautta, jonka pitäisi vallita aviomiesten ja -vaimojen välillä. Apostoli Paavali kehotti: ”Miehet, rakastakaa vaimoanne [Miten?] niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta” (Ef. 5:25).

Miten Kristus sitten rakasti kirkkoa? Hänen täydellinen esimerkkinsä opettaa meille, mitä todellinen rakkaus oikeasti on – armeliaisuutta. Vasta kun ymmärrämme todellista armeliaisuutta, voimme täysin seurata Herran käskyä rakastaa.

Rakkauden ymmärtäminen

Miten joku niin yleismaailmallinen asia kuin rakkaus voi olla niin vaikea määritellä ja löytää? Osittain siksi, että rakkaus on niin kauaskantoinen ja kokonaisvaltainen periaate ja tunne. Se on vaikeaa myös siksi, että maailma yleensä etsii sitä ennemminkin tähtien, kuun tai kynttilän loisteesta kuin tuon ”todellisen valon” loisteesta (OL 88:50), joka on ”maailman valo” (Joh. 8:12).

Vapahtajamme on ainoa todellisen rakkauden kirjailija, joka on kirjoittanut äärimmäisen rakkaustarinan ilman loppua. Hän kutsuu tuota rakkautta armeliaisuudeksi ja se kestää ”ikuisesti” (Moroni 7:47). Ilman armeliaisuutta ja sovitusta mikään filosofien, kirjailijoiden, näytelmäkirjailijoiden, runoilijoiden tai lauluntekijöiden mainitsema rakkaus ei voisi koskaan olla täydellinen tai ikuinen.

Jeesus Kristus on ainoa henkilö, joka on koskaan täysin ymmärtänyt armeliaisuutta ja elänyt sen mukaan. Kuten Vanhin Jeffrey R. Holland sanoi:

“Todellinen armeliaisuus on koettu vain kerran. Se näytettiin täydellisenä ja puhtaana Kristuksen pettämättömän, äärettömän ja sovittavan rakkauden myötä meitä kohtaan.”

Vaikka tietomme on rajallinen ja epätäydellinen, voimme alkaa ymmärtää Kristuksen rakkauden tasoa opiskelemalla, tutkimalla ja pohtimalla pyhiä kirjoituksia ja profeettojen sanoja – erityisesti heidän opetustaan armeliaisuudesta. Voidaksemme kuitenkin täysin ymmärtää Kristuksen armeliaisuutta, meidän täytyy myös oppia uskon kautta, seuraten Hänen esimerkkiään ja oppimalla uhrauksen kautta (OL 88:118).

Vanhin Bruce C. Hafen sanoi sen hyvin:

“Ehkä niiden, jotka etsivät ihmiskunnan Mestarin opetuslapseutta, täytyy jäljitellä Hänen uhrautumisen kokemustaan äärimmilleen henkilökohtaisen suorituskykynsä rajoissa. Vain silloin he voivat kokea Hänen empatiaansa ja armeliaisuuttansa. Koska vain silloin he ovat tarpeeksi Hänen kaltaisiaan tunteakseen Hänen rakkautensa toisia kohtaan samalla tavalla kuin Hän tuntee sen – rakkautta ’niin kuin minä olen teitä rakastanut’ (Joh. 13:24). Se on syvempää, erilaista rakkautta kuin ’rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi’ -rakkaus (Matt. 19:19).”

Ainoana täydellisenä avioliittoneuvojana Herra on ainoa, joka voi auttaa meitä löytämään onnellisena-loppuun-asti -rakkauden – ei vain runollisessa mielessä, vaan myös kirjaimellisessa, ikuisessa ja äärimmäisessä mielessä.

Rakkauden tunnustaminen: sitoumus

Koska rakkaus on yhtä paljon verbi kuin substantiivi, lause “minä rakastan sinua” on yhtä paljon lupaus käyttäytymisestä ja sitoumuksesta kuin se on tunteen ilmaisu. Kun valitsemme rakastamisen (verbi) ja päätämme toimia ilmaisemalla ja osoittamalla sitä, vain silloin rakkaus (substantiivi) voi alkaa kukoistaa.

Myös usko toimii samoin: “Te ette saa todistusta, ennen kuin uskonne on koeteltu” (Eter 12:6). Avioliitoissamme ja perheissämme saamme vahvistuksen vasta kun osoitamme rakkautta ja katsomme, mitä siitä seuraa.

“Rakastan sinua” on lause, jota meidän pitäisi käyttää kodeissamme paljon enemmän kuin käytämme. Jos emme opeta lapsiamme käyttämään tätä lausetta, he kokevat sen käyttämisen epämukavaksi koko elämänsä ajan.

Kun vaimoni ja minä kasvatimme lapsiamme, päätimme perherukouksemme ja pyhien kirjoitusten opiskelutuokiomme joka aamu halaamalla toisiamme. Jokainen sanoi: ”Minä rakastan sinua” – veljet sisarille, sisaret veljille, vanhemmat lapsille ja mies vaimolle. Se on upea tapa aloittaa päivä ja hyvä tapa toteuttaa kuningas Benjaminin neuvo opettaa lapsiamme rakastamaan (Moosia 4:15).

Vaikka jokainen perhe osoittaa rakkautta omalla tavallaan, meidän pitäisi aina varmistaa eikä koskaan olettaa, että lapsemme, puolisomme, vanhempamme, sisaremme ja veljemme tietävät ja tuntevat rakkautemme heitä kohtaan. Kuten Vanhin David A. Bednar muistutti:

“Meidän tulisi muistaa, että ilmaus ’minä rakastan sinua’ on vasta alku. Meidän tulee sanoa se, meidän tulee tarkoittaa sitä ja mikä tärkeintä, meidän tulee jatkuvasti osoittaa se.” (”More Diligent and Concerned at Home,” lokakuu 2009).

Päätä rakastaa ja jatka rakastamista

Pyhissä kirjoituksissa Herra on hyvin selkeä rakkauden asioissa – et voi ”lakata rakastamasta,” koska rakkaus on meidän päätettävissämme. Koska tämä on tosi asia, meidän tulee tehdä tietoinen päätös, että rakastamme puolisoamme ja perhettämme koko sydämestämme, sielustamme ja mielestämme; ja rakennamme vahvoja, rakastavia avioliittoja ja perheitä. Kuten Presidentti Spencer W. Kimball sanoi: ”Älä vain rukoile, että voisit mennä naimisiin sen henkilön kanssa, jota rakastat. Sen sijaan rukoile, että voisit rakastaa sitä henkilöä, jonka kanssa menet naimisiin.”

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Vanhin Lynn G. Robbins ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”Elder Robbins: We Don’t ”Fall in Love.” Love Is a Choice”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company