Internet on nykyään pelottava paikka mormoneille. Vaino, joka aikaisemmin toteutui hyökkäysten ja mielenilmaisujen muodossa, ilmenee nyt nettihäirintänä ja loanheittona. Järkyttäviä tarinoita kirkon historiasta on tullut päivänvaloon. Jotkut niistä ovat valhetta. Jotkut niistä ovat totta. Jotkut ovat vähän molempia, mikä on jopa vaarallisempaa.
Mikä pahinta, mikä tahansa mormonismiin liittyvä aihe netissä on melkein aina äärimmäisen kärjistetty. Toisella puolella jäsenistö yrittää puolustaa kirkkoa (kuten esimerkiksi tämä sivusto) ja toisella puolella päinvastoin. Yllättävän monet henkilöt näyttävät ottaneen tehtäväkseen tuhota kirkon maineen ja uskottavuuden keinolla millä hyvänsä.
Kiistelyn ja epäilyksen myrskyn keskellä minun täytyy kysyä: Olemmeko vain unohtaneet Mormonin kirjan?
Mormonin kirja … muistathan sen?
Sehän on se kirja, jonka Jumala antoi meille todisteeksi evankeliumin totuudesta ja palautuksesta. Se on ollut koko ajan tuolla hyllyissänne. Miksi emme käytä sitä enää? Onko sen vakuuttava voima yhtäkkiä nollaantunut tiedon myötä, että kirkon historia ei olekaan niin ihmeellinen, kuin alkeisyhdistyksen laulut ehkä antavat ymmärtää?
Liian monet jäsenet jättävät kirkon aivan kuin Mormonin kirjaa ei koskaan olisi ollut olemassa. Se ei tunnu olevan enää osatekijä heidän hengellisessä päätöksenteossaan. Mutta se on ollut yksi tuon kirjan tarkoituksista alusta asti: olla fyysisenä ja hengellisenä todisteena. Olemmeko kyllästyneet sen sanomaan; sen voimaan? Muistammeko sen vaikeuksien ja epäilysten aikoina ja ajattelemme: ”Hä, kerro jotain uutta?”
Se joko on tai ei ole
Toistan Vanhin Tad R. Callisterin toteamuksen vuodelta 2011:
Siinä on Mormonin kirjan nerous – ei ole olemassa välimaastoa. Se on joko Jumalan sanaa, niin kuin on väitetty, tai se on täyttä huijausta. Tämä kirja ei pelkästään väitä olevansa moraalinen tutkielma tai teologinen selitysteos tai kokoelma näkemyksellisiä kirjoituksia. Se väittää olevansa Jumalan sanaa – joka lause, joka jae, joka sivu. Joseph Smith julisti, että Jumalan enkeli johdatti hänet kultalevyjen luokse. Nuo levyt sisälsivät muinaisella Amerikan mantereella eläneiden profeettojen kirjoituksia, ja Joseph Smith käänsi ne jumalallisten voimien avulla. Jos tuo kertomus on totta, niin silloin Mormonin kirja on pyhä kirjoitus juuri niin kuin se väittää olevansa; jos ei, se on hieno mutta kaikesta huolimatta pirullinen väärennös.
Joten kumpi se on?
Vähät siitä, että tämän 632-sivuisen kirjan “kirjoitti” parikymppinen kouluttamaton maanviljelijä noin 65 päivässä.
Vähät siitä, että se on uskomattoman synkronoitu raamatun ajanlaskun kanssa.
Vähät siitä, että koko kirja on maantieteellisesti ja sukututkimuksellisesti johdonmukainen.
Vähät siitä, että se on muuttanut miljoonien ihmisten elämän kautta maailman.
Fyysiset todisteet ovat hyviä olla olemassa, mutta kuten olemme kuulleet lukemattomia kertoja pyhäkoulussa, se ei riitä. Sinulla täytyy olla oma hengellinen todistus sen jumalallisesta alkuperästä ja se täytyy uudistaa usein. Tiedän, että piiskaan kuollutta hevosta, mutta nähtyäni niin monen ystävän jäävän pois kirkosta, olen vakuuttuneempi tuon periaatteen totuudellisuudesta kuin koskaan ennen.
Tiedät, mitä sinun pitää tehdä. Moronin ohjeet eivät ole muuttuneet:
Lue. Pohdiskele. Rukoile. Toista.
Jos Mormonin kirja on totta, ole rauhassa
Jos Mormonin kirja on totta, anna aivojesi levähtää. Olet siinä, missä pitääkin. Vuonna 1986 Presidentti Ezra Taft Benson sanoi seuraavasti:
”Mormonin kirja tuli esiin ennen pappeuden palautusta. Se julkaistiin vain muutamia päiviä ennen kirkon perustamista. Pyhät saivat Mormonin kirjan luettavakseen ennen kuin heille annettiin sellaisia suuria oppeja käsittelevät ilmoitukset kuin kolme kirkkauden astetta, selestinen avioliitto tai työ kuolleitten puolesta. Mormonin kirja tuli ennen pappeuskoorumeita ja kirkon järjestystä. Eikö tämä kerro jotakin siitä, miten Herra suhtautuu tähän pyhään kirjaan?”
Haastakaamme itsemme myös asettamaan Mormonin kirja niiden ajankohtaisten tai historiallisten epäilyjen edelle, joista meillä saattaa olla kirkosta. Asettakaa Mormonin kirja niiden kysymysten edelle, joita teillä saattaa olla menneisyydessä harjoitetusta moniavioisuudesta. Asettakaa se kiistanalaisten kirkon käytäntöjen edelle. Asettakaa se kaikkien Brigham Youngin sanomien kyseenalaisten asioiden ja Joseph Smithin tekemien outojen asioiden edelle. Emme yksinkertaisesti voi jättää huomiotta Mormonin kirjan jumalallista alkuperää.
Kuten Vanhin Jeffrey R. Holland sanoi niille jäsenille, jotka työntävät sen syrjään:
”Jos [sellainen henkilö] lähtee kirkosta, hänen täytyy tehdä se ryömimällä Mormonin kirjan yli tai ali tai ympäri päästäkseen pois. Siinä mielessä kirja on sitä, mitä Kristuksen itsensä sanottiin olevan: ”kompastuskivi” – este sen polulla, joka ei halua uskoa tähän työhön.” (”Turvaa sielulle”, lokakuu 2009).
Henkilökohtaisesti ja parhaassa ymmärryksessäni se merkitsee minulle juuri sitä. En ole immuuni epäilyille ja kysymyksille, mutta kun tunnen uskoni alkavan murentua, se aina pysähtyy lempeästi Mormonin kirjaan. Ihmiset voivat kritisoida profeetta Joseph Smithin käännöstapoja, he voivat kritisoida kertomuksen pikkuseikkoja, mutta he eivät voi ottaa minulta pois hiljaisia hengellisen vahvistuksen hetkiä. Mormonin kirja on totta, mikä tarkoittaa, että sinä ja minä olemme tässä kohtaa oikeassa paikassa: siinä ainoassa kirkossa, joka hyväksyy sen jumalallisuuden. Mikä tahansa, mikä estää meitä saamasta todistuksen on ihmisvirheiden, ei Jeesuksen kristuksen palautetun evankeliumin aikaansaannosta.
Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on julkaistu mormonhub.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.
