Oletko koskaan ajatellut taivaallisen Isän tai Jeesuksen Kristuksen olevan haavoittuvaisia? Kun ajattelemme taivaallisia sukulaisiamme, puhumme usein heidän voimastaan voittaa kuolema, synnit sekä muut vaivat, jotka piinaavat kuolevaista olemassaoloamme.

Sana ”haavoittuvuus” tarkoittaa sitä, että olemme alttiita fyysisille tai psyykkisille vammoille. Vaikka näemmekin taivaallisen Isämme erittäin voimallisena (sillä sitä Hän on), Hän myös kärsii. Kuinka Isämme, niinkin voimallinen olento, on altis vammoille?

Jumala, esimerkki haavoittuvuudesta

Yksinkertaisesti sanottuna, Jumalan haavoittuvuus on Hänen rakkaudessaan meitä kohtaan. Hänen rakkautensa (ja se, kuinka meidänkin tulisi rakastaa) on esitetty Raamatun kohdassa 1. Joh. 4:8:

Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

Kaikkein tuskallisin kokemus Hänelle ja Kristukselle oli sovitus. Vaikka he tiesivät sen olevan tärkeää tarkoitusta varten, sovitus aiheutti suurta kärsimystä. Kristuksen rakkaus meitä kohtaan oli syy sille, miksi Hän oli halukas kokemaan kärsimystä. Raamatunkohta Ef. 2:4 selittää sen näin:

Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu.

Haavoittuvuus ei ole heikkoutta. Koska Kristus oli haavoittunut ja kuoli ristillä, Hän kykeni voittamaan kuoleman kaikkien puolesta. Joten, vaikka Heidän rakkautensa mursi Heidät, se myös antoi Heille voimaa voittaa kaikki viholliset.

Meistäkin voi tulla vahvoja haavoittuvuutemme kautta

Oletko koskaan rakastanut ketään? C. S. Lewisin kirjassa Neljä rakkautta on suurenmoinen ajatus:

Se että ylipäätään rakastaa, tarkoittaa haavoittuvuutta. Rakastat mitä tahansa, niin sydäntäsi ennen pitkää kouristaa ja se mahdollisesti murtuu. Jos haluat varmistaa, ettei mikään kirpaise sydäntä, sitä ei saa antaa kenellekään, ei edes eläimelle.

On vaikea välittää jostakusta tai jostakin! Laitamme pienen palan itseämme ihmisiin tai eläviin asioihin, joista välitämme. Esimerkiksi, kun sinulla on lemmikki, annat sille aikaasi, rahaasi ja työpanostasi. Haluat lemmikkisi olevan onnellinen ja olet aktiivisesti tekemisissä sen kanssa nähdäksesi tuon onnellisuuden.

Taivaallinen Isämme on laittanut meihin pienen palan itseään, melko kirjaimellisesti antaessaan meidän tuntea Pyhän Hengen vaikutuksia. Hän loi tämän maailman. Hän välittää niin suuresti ja panostaa tämän kuolevaisen maanpäällisen matkamme lopputuloksiin.

Turvallisuus ei aina ole vahvuutta

Voit rakentaa rakkauttasi elämää, toisia ja pyrkimyksiäsi kohtaan. Välittämällä muista ihmisistä ja asioista, sinusta voi tulla vahvempi kuin koskaan olisit, jos vain pysyisit apaattisena. C. S. Lewisin Neljä rakkautta esittää ajatuksen siitä, kuinka rakkaus on kiinteä osa elämän kehityskulkua ja kuinka muiden rakastamisen laiminlyöminen johtaa tuon kehityksen pysähtymiseen.

[Sydän on] lukittava turvallisesti oman itsekkyyden lippaaseen tai ruumisarkkuun. Tuossa lippaassa – turvallisessa, pimeässä. liikkeettömässä ja ilmattomassa – se muuttuu. Se ei murru; se muuttuu murtumattomaksi, läpitunkemattomaksi, mahdottomaksi lunastaa. Tragedian tai ainakin tragedian riskin vaihtoehto on kadotus. Ainoa taivaan ulkopuolella oleva paikka, jossa voi olla täysin turvassa kaikilta rakkauden tuomilta vaaroilta ja hämmennyksiltä, on helvetti.

Jumala todella näyttää meille tien kaikessa. Ilman rakkautta on mahdotonta kasvaa Hänen kaltaisekseen. Tämä johtuu siitä, että ilman rakkautta, ei ylipäätään olisi Jumalaakaan. Emme voi toivoa tulevamme taivaallisen Isämme tavoin täydellisiksi, oppimatta rakastamaan täydellisemmin.

 

Artikkelin on kirjoittanut Rachael Bundy ja se on alun perin julkaistu Third Hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.