Vaikka myöhempien aikojen pyhät ovatkin parhaiden ihmisten joukossa, joita tunnen he kuuluvat myös kaikkein itsekriittisimpiin. Liian usein teemme lujasti töitä kehittyäksemme ja tehdäksemme parannusta ja epäonnistumme Jeesuksen Kristuksen ihmeellisen armon vastaanottamisessa. Psykologina ja kirkon jäsenenä olen painiskellut auttaakseni asiakkaita, lähetyssaarnaajia, ystäviä ja työtovereita, päästämään irti ylettömästä itsensä syyttelystä ja oppimaan pitämään itsestään uudelleen.
Vaikka parannuksemme toisaalla varmistaakin Jumalan anteeksiannon, me tarvitsemme enemmän kuin parannusta antaaksemme anteeksi itsellemme. Me tarvitsemme myös paikkansapitäviä oletuksia elämän tarkoituksesta ja synnin ja epäonnistumisen paikasta siinä. Meidän täytyy saada selko menneisyydestämme, korjata ihmissuhteemme toisten kanssa ja ymmärtää miltä itselleen anteeksiantaminen tuntuu. Meidän täytyy ehkä päivittää uskomuksiamme siitä kuinka pysyä turvassa, muuttaa odotuksia itsestämme, tai luopua häpeän ja ylpeyden välillä horjumisesta. Saatamme tarvita hengellistä ja psykologista parantumista, ei vain käytöksen muokkaamista, ennenkuin voimme todella saada kaiken mitä Vapahtaja tarjoaa.
Masennus, levottomuus, häpeä tai viha voivat vääristää henkilön käsitystä evankeliumin periaatteista, vaikka hillitty, järkevä puoli itsestämme ymmärtäisi paremmin. Pelokas tai häpeällinen osa sinua saattaa ajoittain kaapata vallan kypsältä ja kyvykkäältä puoleltasi, joka yleensä on elämäsi ohjaksissa. Tällä pelokkaalla osalla saattaa olla eriäviä ajatuksia Jumalasta ja Hänen suunnitelmastaan kuin sinulla muuten on.
Ensimmäinen askel on ymmärtää tahdonvapauden periaate
Ensimmäinen askel itselleen anteeksiantamisen prosessissa on täsmällinen ymmärrys tahdonvapaudesta, parannuksesta ja sovituksesta Jumalan suunnitelmassa. Tämän suunnitelman laati alussa Taivaallinen Isämme. Se avaa meille pääsyn kuolevaisuuden rikkaisiin, mutta vaarallisiin kokemuksiin täydellisellä vakuutuksella siitä, että voimme edelleen palata Jumalan luokse. Tämä suunnitelma vaati täydellisen Lunastajan, joka eläisi synnittömän elämän ja sitten kokisi sovituksen kautta kaikki synnin ja kuolevaisuuden seuraukset, joita käymme läpi täällä. Tällä tavoin Hän kykenee olemaan täydellisenä Tuomarinamme. Hän ymmärtää täysin kaikki vääryydet, joista syytämme toisiamme. Hän ymmärtää myös kaikki ne yksityiset tuskat, joiden takia vahingoitamme toisiamme. Hän tuntee täydellistä empatiaa meistä jokaista kohtaan. Kaikkivoimaisuudessaan Hän on ainutlaatuisesti kykenevä maksamaan kaikki velkamme toisillemme, osittain siksi, ettei häntä kohtaan ole mitään vaateita.
Paholaisella oli, ja on yhä, erilainen suunnitelma – sellainen, joka vaatii jokaisen meistä olevan virheettömiä niin ettei kukaan kärsisi toisten teoista. Kenenkään ei tarvisisi tuntea tuskaa tai katumusta synnin takia, koska ei olisi olemassa syntiä. Me olismme kaikki täydellisiä siinä mielessä, että emme tekisi virheitä. Mutta tämän suunnitelman mukaan emme koskaan voisi olla täydellisiä eheyden ja kokonaisuuden merkityksessä, ja Taivaallisen Isämme kaltaisina – joka on täydellinen, koska Hän ymmärtää kaikki vaihtoehdot, joista yksikään ei ole häneltä poissuljettu, mutta valitsee silti hyvän. Tässä suunnitelmassa ei olisi ollut todellista tarvetta Vapahtajalle, mutta saatana halusi tunnustusta keksittyään tämän vaihtoehtoisen suunnitelman. Hän halusi olla Ainosyntyinen, rakastettu ja synnitön Esikoinen. Joskus me kaipaamme myös tuota asemaa, koska pelkäämme ettei Jumala voi todella rakastaa meitä ellemme mekin ole virheettömiä.
Olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, ettei tämä ole lainkaan kuolevaisuuden tarkoitus. Tosiasiassa, jos tämä olisi meidän osanamme, paras toimintamallimme olisi jäädä vain makaamaan kehtoomme synnyttyämme ja olla koskaan nousematta mihinkään. Mitä varten Jumala lähettäisi meidät tänne vain, jotta meistä tulisi sellaisia valtavia pettymyksiä? Ei – me olemme täällä tehdäksemme enemmän kuin havainnollistaaksemme kykyämme epäonnistua tai kadehtiaksemme niitä, jotka kuolevat ennenkuin tekevät vakavia virheitä. Me olemme täällä oppiaksemme tulemaan Isämme kaltaisiksi; oppiaksemme erottamaan hyvän ja pahan kokemuksemme perusteella; oppiaksemme luomaan, rakastamaan, antamaan anteeksi ja siunaamaan; oppiaksemme Hengen kielen; edistyäksemme, kasvaaksemme ja kehittyäksemme; käyttääksemme vapaata tahtoamme tehdäksemme hyvää. Nämä kallisarvoiset lopputulokset saavutetaan vain tahdonvapauden, haasteiden ja ajoittaisen epäonnistumisen maailmassa.
Tulimme haasteelliseen maailmaan vapaaehtoisesti
Me otimme tämän haasteen vastaan vapaaehtoisesti, tietäen, että olisimme iankaikkisesti paremmassa asemassa tultuamme tänne. Meillä ei ollut mitään menetettävää, vain kaikki saavutettavana. Jotkut meistä saavuttavat enemmän kuolevaisuuden kautta kuin toiset, mutta kaikki (kadotuksen perillisiä lukuunottamatta) tulevat siunatuiksi tullessaan maan päälle, saadessaan ruumiin ja astuessaan viattomuuden kehdosta kokemuksen kouluun. Täällä ollessamme tulemme sekä tekemään, että olemaan kohteena sille, että toiset tekevät paljon tyhmiä valintoja. Opimme paljon hyödyttömiä ideoita, olemme huijauksen kohteena, meillä on paljon inhimillisiä heikkouksia ja teemme paljon syntiä. Siitä huolimatta emme roikkuneet Jumalan helmoissa anellen, ettei hän lähettäisi meitä tänne. Me huusimme ilosta maan päälle saapumisen mahdollisuuden ja kuolevaisuuden kokemisen vuoksi, tietäen, että meillä oli niin paljon saavutettavaa.
Me ymmärsimme silloin sen, mitä emme näe selkeästi nyt: Jumala on mestari, asiantuntija ja kiistaton nero roskan muuttamisessa aarteeksi, typeryyden viisaudeksi, kärsimyksen luonteenlujuudeksi ja synnin (kyllä, jopa synnin) uudeksi elämäksi – jos, ja hyvin suuri jos – me annamme Hänen tehdä sen. Jos me saamme kiinni Hänen lunastussuunnitelmansa visiosta emmekä päästä irti, jos teemme parannuksen ja meillä on uskoa Kristuksen sovitukseen, Jumala voi paitsi pelastaa meidät, myös korottaa meidät, vaikka me olemmekin olleet ”synnintekijöistä viheliäisimpiä” (Moosia 28:4).
Kuten tyttäreni kerran opetti minulle ”Parannus ei ole varasuunnitelma, parannus on koko suunnitelma.” Parannus ei ole se, mitä jää jäljelle kun olemme tunaroineet todellisen kuuliaisuuden ja tahrattoman vanhurskauden päämäärän suhteen. Kun toisten kokemuksista ja epäonnistumisista oppiminen ei ole ollut tarpeeksi, parannus on se siunattu tie, jonka kautta saavutamme kuuliaisuuden ja tahrattoman vanhurskauden – oppien omista kokemuksistamme ja epäonnistumisistamme, luottaen Jumalan rakkauteen ja varmoihin lupauksiin, aktivoiden oman vastahakoisen sinnikkyytemme. Tämä on ainoa polkumme.
Tähtää korkealle, ole myös valmis epäonnistumaan
Kulttuurini on opettanut minulle ”Jos jotain kannattaa tehdä, se kannattaa tehdä hyvin.” En vastusta tätä. On parempi tehdä hyvää kuin huonolaatuista työtä. Mutta toinen totuus on joskus vielä käyttökelpoisempi:
”Jotta voisimme tehdä jotain hyvin, meidän täytyy ensin olla valmiita suoriutumaan huonosti.” (Julia Cameron teoksessa ”The Artist’s Way: A Spiritual Path to Higher Creativity, s.121)
Ajatelkaamme kielen opiskelua, urheilua, musiikillista instrumenttia; ajatelkaamme kokouksen vetämisen opettelua, vauvasta huolehtimista, autolla ajamista; ja sitten ajatelkaamme hyvänä palveluveljenä tai -sisarena toimimista, teini-ikäisen kasvattamista, seksuaalisen houkutuksen hillitsemistä, riippuvuuden voittamista, Hengen tunnistamista, tarkoituksellista rukoilemista. Tekemisen arvoiset asiat ovat epätäydellisen tekemisen arvoisia sen sijaan, että heittäisimme kätemme ilmaan luovuttaessamme tai tyytyisimme siihen mikä on helppoa ja tuttua. Oikeiden asioiden tekeminen epätäydellisesti, samalla kun opimme tekemään niitä paremmin, on paljon tärkeämpää kuin aikamme kuluttaminen tehden vähemmän tärkeitä, mutta helppoja asioita hyvin. Parhaat muusikot oppivat luottamaan, että musiikki, jota he lopulta soittavat on tärkeämpää kuin tämän päivän väärät nuotit.
Itselleen anteeksiantaminen vaatii kypsää ymmärrystä elämän tarkoituksesta, joka ei ole Jumalan luokse palaaminen samassa viattomuuden ja puhtauden tilassa, jossa olimme lähtiessämme Hänen luotaan. Sen sijaan osanamme täällä on oppia myötätuntoa, nöyryyttä, itsekuria ja ymmärrystä hyvästä ja pahasta, jotka tulevat vain kokemuksen ja riskin, epäonnistumisen ja sinnikkyyden kautta. Meidän on tarkoitus palata Jumalan luokse paljon, paljon viisaampina ja parempina kuin lähtiessämme Hänen luotaan, jotakin, minkä voimme saavuttaa vain kulkiessamme läpi ankarien, haavoittavien kuolevaisuuden kiusausten, koettelemusten ja ajoittaisten epäonnistumisten, samoin kuin voitokkuuden, tyytyväisyyden ja äärimmäisen ilon teitä.
Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “How We Can Let Go of Anxiety, Guilt, and Shame and Love Ourselves Now—Mistakes and All”.
Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company
