Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on kulkuväline, ei määränpää. Mutta ennen kuin puhumme enemmän tuosta kulkuvälineestä, meidän täytyy pohjustaa asiaa ja puhua enemmän määränpäästä.
Miksi kirkko on olemassa? Määränpäämme on tietysti selestinen valtakunta. Isä Jumalan luona eläminen. Mutta mikä mielestänne on avain Jumalan luona elämiseen selestisessä valtakunnassa? Riittääkö siihen se, että uskoo Kristukseen? Riittääkö siihen täydellinen kokoelma puhdasta, virheetöntä tietoa Kristuksesta, Hänen luonteestaan ja opeistaan? Riittääkö siihen, että pystyy osoittamaan, että on suorittanut kaikki toimitukset? Aion ottaa riskin ja sanoa, että mikään noista vaihtoehdoista ei ole täysin oikea.
Jumalan luonne
Jumala voi käskeä meriä. Hän voi luoda planeettoja ja elämää. Hän on kaikkivoipa. Mutta tässä on toinen kysymys: Onko Jumala Jumala, koska Hän on voimallinen? Vai onko Jumala voimallinen, koska Hän on Jumala? Toisin sanoen, Onko Jumala Jumala sen takia, mitä Hän tekee tai kuka Hän on?
Mormonin kirjassa, Alman kirjan luvussa 42, puhutaan kahdesta Jumalaa määrittelevästä ominaisuudesta: oikeudenmukaisuudesta ja armosta. Koko pelastussuunnitelma rakentuu Jumalan oikeudenmukaisuudelle ja armolle. Kohdan Alma 42 mukaan Jumala ”lakkaisi olemasta Jumala”, jos Hän rikkoisi oikeudenmukaisuuden ja armon lakeja – eli jos Hän lakkaisi olemasta jatkuvasti oikeudenmukainen ja armollinen.
Nyt siis meidän jokaisen tavoitteena on tulla kelvolliseksi saamaan valtavat korotuksen siunaukset – tulla Jumalan kaltaiseksi. Monet uskomme arvostelija pilkkaavat tuota oppia. ”Hah! Nuo mormonit uskovat, että he voivat luoda planeettoja ja muuta. Miten tyhmää.”
Mutta jumalallistamisen tarkasteleminen sen kautta, miten Jumala tekee, on toisarvoista Jumalan kaltaiseksi tulemisessa siinä mielessä, että on kuin Jumala.
Tavoitteemme on tulla täydellisen oikeudenmukaisiksi, täydellisen armollisiksi, täydellisen rakastaviksi, täydellisen vanhurskaiksi, täydellisen nöyriksi, täydellisen täydellisiksi. Voidaksemme elää Jumalan luona, meidän täytyy sulauttaa nämä Jumalalliset ominaisuudet omaan itseemme niin hyvin kuin mahdollista tässä elämässä. Meidän täytyy kylvää nuo siemenet nyt ja Jumala voi auttaa meitä kasvamaan ja tekemään ne täydellisiksi iankaikkisuudessa.
Entä toimitukset?
Mutta jotta meidät voidaan korottaa, meidän täytyy ottaa vastaan toimitukset, eikö niin? Kyllä, se on totta. Mutta toimitusten saaminen ei ole lopullinen määränpää. Esimerkiksi Mooseksen lakia täytyi totella, mutta se johdatti kohti todellista tavoitetta, Kristuksen lakia, joka oli ylempänä kuin Mooseksen lakiin liittyvät suoritukset. Mooseksen lakia todellakin kuvaillaan usein ”suoritusten ja toimitusten laiksi”. Saamme erityisiä lahjoja ja lupauksia toimitusten kautta, mutta jokainen toimitus on myös sidottu liittoon. Sekä lahjat että liitot, jotka liittyvät jokaiseen toimitukseen, on tarkoitettu auttamaan meitä tulemaan enemmän Jumalan kaltaisiksi.
Huomatkaa, että esimerkiksi pappeuteen asettaminen antaa meille voiman toimia Jumalan nimessä (tekemään, mitä Jumala tekee), mutta muistakaa, mitä kohdassa OL 121 sanotaan:
”Että pappeuden oikeudet on liitetty erottamattomasti taivaan voimiin ja ettei taivaan voimia voida hallita eikä käyttää muuten kuin vanhurskauden periaatteiden mukaan.
Että ne voidaan suoda meille, on totta; mutta kun me pyrimme peittelemään syntejämme tai tyydyttämään ylpeyttämme, turhamaista kunnianhimoamme tai hallitsemaan tai vallitsemaan tai pakottamaan ihmislasten sieluja pienimmälläkään vääryydellä, katso, taivaat vetäytyvät; Herran Henki tulee murheelliseksi, ja kun se on vetäytynyt, se on sen miehen pappeuden eli valtuuden loppu.”
Selkeästi meille tarjottu voima pappeuden asettamisen kautta toimia Jumalan puolesta, perustuu täysin kykyymme olla kuten Jumala. Jos luonteemme ei ole sen mukainen: ”oppu pappeudelle tai sen miehen valtuudelle.”
Luonne edeltää voimaa.
Tad R. Callister korosti samankaltaista periaatetta yleiskonferenssissa:
”Pyhissä kirjoituksissa meille sanotaan: ”Toimituksissa ilmenee jumalisuuden voima.” Toisinaan saatamme pitää toimituksia tarkistusluettelona, jota korotukseen tarvitaan, mutta tosiasiassa jokainen niistä vapauttaa jumalallista voimaa, joka auttaa meitä tulemaan enemmän Kristuksen kaltaisiksi. Esimerkiksi:
Kun meidät kastetaan ja vastaanotamme Pyhän Hengen lahjan, meidät tehdään puhtaiksi – näin meistä tulee pyhempiä kuten Jumala. Lisäksi Pyhän Hengen lahjan kautta mielemme voi valaistua ja sydämemme pehmittyä, niin että voimme ajatella ja tuntea enemmän siten kuin Hän.”
Kirkko on kulkuväline, ei määränpää
No niin, pääsimme vihdoinkin kulkuvälineosuuteen. Eli, lopullinen päämäärämme on päästä Jumalan luokse. Miten pääsemme sinne? Kehittämällä itsessämme Jumalan ominaisuuksia – tulemalla enemmän Hänen kaltaisekseen. Joten miksi kirkko on olemassa? Kirkon tarkoitus on auttaa meitä pääsemään sinne. Se tarjoaa meille tärkeitä toimituksia, jotka liittyvät noihin ominaisuuksiin ja antaa meille mahdollisuuksia kehittää näitä tärkeitä ominaisuuksia.
Kuvittelepa nyt itsesi matkustamassa tällä vertauskuvallisella kulkuvälineellä. Siinä on paljon liikkuvia (ja liikkumattomia) osia. Enemmän osia, kuin pystyt laskemaan. Eivätkä ne kaikki ole täydellisiä. Ehkä tuulilasissa on suuri halkeama. Se ei näytä hyvältä. Ehkä ajovalo on pimeänä. Ehkä ilmastointi ei toimi. Se olisi kurjaa. Auto ei ehkä ole kovin kaunis. Siitä saattaa puuttua yksi osa tai kymmenen, mutta perimmäisen kysymyksen tulisi olla: Viekö se minut oikeaan määränpäähän virheistään huolimatta? Jos vastaus on ”kyllä”, virheillä ei ole niin paljon merkitystä.
Kirkossa on puutteensa. Ehkä Brigham Young sanoi jotakin loukkaavaa tai opillisesti epäilyttävää. Ehkä on olemassa käytänteitä, jotka meidän mielestämme pitäisi muuttaa tai päivittää. Ehkä on olemassa kysymyksiä, joihin meillä ei ole vastauksia.
Siinä, että haluaa tuulilasin korjatuksi, ei ole mitään vikaa. Meidän ei pitäisi karttaa tai katsoa alentuvasti niitä, jotka huomaavat halkeamat. Mutta se on myös totta, että tuulilasin halkeama ei tarkoita sitä, että auto olisi rikki. Pyrkiikö tämä artikkeli siihen, että jättäisimme halkeamat huomiotta? Ei. Mutta aivan kuten silloin, kun meillä on tuulilasin halkeama oikeassa autossamme, meidän tulisi keskittyä tiehen, joka näkyy halkeaman toisella puolella.
Keskittyminen siihen, millä on eniten merkitystä
Tässä vaiheessa asioista tulee vaarallisia: Jos käytätte kaiken aikanne siihen, että keskitytte auton ongelmiin, on riski, että ette katso tietä. Jaakobin kirjassa kohdassa 4:14 kerrotaan seuraavasti: ” Ja nyt, sokeutensa tähden – mikä sokeus johtui siitä, että he katsoivat ohi maalin – heidän täytyi langeta…”
Kun meidän täytyy saada jokainen kiistelty tapahtuma kirkon historiassa täsmäämään kaikkeen, tai kun kieltäydymme palaamasta kirkkoon jonkun loukkaavan jäsenen takia, tai kun keskitymme käytänteeseen, josta emme ole samaa mieltä, unohdamme, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ylittää kaikki nuo asiat (onneksi). Keskitymme niin paljon auton virheisiin, että unohdamme, minne auto yrittää viedä meitä.
En halua vähätellä niitä todellisia huolen aiheita, joita ihmisillä on heidän kysyessään, miksi kirkko on olemassa. Jos ajattelette, että kulkuväline on täysin tuhoutunut – korjauskelvoton ja toimimaton – on se eri asia, kuin halkeama tuulilasissa, enkä kadehdi kokemaanne sekasortoa. Meidän muiden, jotka olemme kulkuneuvon kyydissä, pitäisi pyrkiä auttamaan teitä kaikin mahdollisin tavoin. Mutta monet kirkkoa koskevat valitukset, vaikka ovatkin vakavia ja todellisia, ovat puhtaasti kosmeettisia luonteeltaan.
Jumala on täysin tietoinen, että kirkon kulkuvälineessä on ruostelaikkuja. Mutta jos se vie sinut paikasta A paikkaan B (mihin se on suunniteltu), vain sillä on pohjimmiltaan merkitystä. Se ei ehkä ole kaunis, mutta se toimii. Ehkä juuri siksi Kristus muistuttaa meitä kohdassa OL 10:69:
”Ja nyt, katso, jokaisen, joka on minun kirkkoani ja kestää minun kirkossani loppuun asti, minä perustan kalliolleni, eivätkä helvetin portit heitä voita.”
Sovellettaessa vertauskuvaan kulkuvälineestä, siinä voisi lukea seuraavasti:
”Ja nyt, katso, jokaisen, joka on minun autossani ja kestää autoani loppuun asti, minä perustan kalliolleni, eivätkä helvetin portit heitä voita.”
Olkaamme varovaisia siinä, että emme sekoita kulkuvälinettä määränpäähän, ja siunatkoon Jumala meitä matkallamme takaisin Hänen luokseen.
Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.
