Mitä sinun pitäisi tehdä, kun joku läheisesi jättää kirkon?

Saattaa tuntua siltä, että matto on vedetty jalkojesi alta; maailmasi on samanaikaisesti kääntynyt päälaelleen sekä hajonnut pirstaleiksi. Alkujärkytyksen laannuttua kipu voi tuntua vielä pitkäänkin. Voi olla vaikea käsitellä asiaa, kun joku läheisemme päättää jättää Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon. Nähtyäni joidenkin ystävieni ja perheenjäsenteni jättävän kirkon, olen oppinut muutamia asioita, joita meidän tulisi siinä tapauksessa tehdä.

Älä anna vihan ottaa valtaa

Järkytyksen laannuttua monet, jotka ovat kokeneet läheisensä jättävän kirkon, alkavat tuntea vihaa. Saatat tuntea vihaa Jumalaa kohtaan, läheistäsi kohtaan tai jopa itseäsi kohtaan. Saatat kokea olevasi oikeutettu vihaasi, mutta viha voi luoda säröjä ja eripuraa ihmissuhteisiisi.

Viha on sekundaaritunne. Se tarkoittaa sitä, että ollessasi vihainen, vihasi todellisuudessa naamioi tuntemasi toisen, syvemmän primaaritunteen. Nettisivustolla healthypsych.com sanotaan:

”Tyypillisesti vihan alta voidaan tunnistaa joku primaaritunteista, kuten pelko tai suru. Pelkoon sisältyy ahdistusta ja huolta, suru kumpuaa menetyksen, pettymyksen tai lannistumisen kokemuksista. Pelon ja surun tunteminen on varsin epämukavaa useimmille ihmisille; se saa ihmisen tuntemaan itsensä haavoittuvaiseksi ja usein kokemaan, ettei hallitse tilannetta. … Pelosta ja surusta poiketen viha voi saada aikaan energiapiikin, joka saa ihmisen tuntemaan hallitsevansa tilannetta paremmin, haavoittuvaisuuden ja avuttomuuden sijaan. Pohjimmiltaan viha voi toimia keinona luoda hallittavuuden ja voiman tunnetta ihmisen kohdatessa haavoittuvaisuutta ja epävarmuutta.”

On hyvin helppo vihastua ihmiselle, joka jättää kirkon. Se, että menettää kirkossa jonkun läheisen ihmisen, tuntuu usein siltä kuin kaikki olisi hajoamaisillaan palasiksi ja se voi saada sinut tuntemaan itsesi erittäin haavoittuvaiseksi ja kuin olisit menettämässä kaiken hallinnan. Jos huomaat tuntevasi vihaa kirkon jättänyttä läheistäsi kohtaan, älä anna tuon vihan saada sinua tekemään mitään, mikä vahingoittaisi suhdettanne. Hanki ammattilaisen ohjausta tai apua, jos se on tarpeen. Muista aina, että puhuttaessa kirkon jättäneistä läheisistä, on parempi rakentaa siltoja kuin muureja. Pyri tunnistamaan vihasi juuret, jotta voit käsitellä tuntemaasi primaaritunnetta.

Vältä häpeää

Kirjoitin muutama kuukausi sitten siitä, kuinka ”häpeä on aina epätervettä eikä koskaan johda vilpittömään parannukseen”.

Ajattelepa asiaa nyt läheisesi näkökulmasta: Kuvittele eläneesi useita vuosia – kenties koko elämäsi – hyvin harvinaislaatuisen uskonnollisen ryhmän parissa (esimerkiksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon). Kuvittele nyt, että eräänä päivänä päättäisit lähteä tuosta ryhmästä syistä, jotka koet perustelluiksi. Vaikka kokisitkin kirkon jäsenten olevan harhaanjohdettuja, sinulla ei alkujaan ollut mitään kaunaa kannettavana heitä kohtaan. Tunsit ahdistusta ystävillesi ja perheellesi päätöksestäsi kertomisesta, mutta toivoit heidän silti olevan ystäviäsi. Mutta jätettyäsi kirkon ystäväsi ja perheesi alkoivat nimitellä sinua luopioksi, synnintekijäksi ja käyttäen muita ilkeitä nimiä. Sen sijaan, että he olisivat yrittäneet ymmärtää miltä sinusta tuntuu, he kohtelivat sinua kuin vähempiarvoista – kuin jotakuta, joka on eksynyt polulta. Sen sijaan, että olisit tuntenut heidän rakkautensa, tunsitkin häpeää.

Olisiko se vaikea pala purra? Eikö se saisi sinut tuntemaan enemmän vihamielisyyttä kirkkoa ja sen jäseniä kohtaan? Eikö se jättäisi suuhusi katkeran maun? Kaikki mahdollisuudet sinun palata kirkkoon joskus tulevaisuudessa, joutuisivat peittomaan tuon ylimääräisen katkeruuden, jota tunsit lähtiessäsi.

Muista, meidän tulisi kohdella kaikkia ystävällisyydellä, rakkaudella ja kunnioituksella. Meidän ei tulisi koskaan kiusata, vähätellä tai pilkata ketään, joka on päättänyt jättää kirkon. Läheisesi päätös jättää kirkko ei tee hänestä yhtään sen vähempiarvoista rakastavan taivaallisen Isän silmissä.

Älä tyrkytä evankeliumia

Saatat tuntea houkutusta jakaa kirkon jättäneelle läheisellesi innoittavia kirkonpuheita, pyhien kirjoitusten kohtia tai mitä tahansa kirkkoon liittyvää. Sinusta saattaa tuntua, että heidän ongelmansa oli, etteivät he olleet riittävästi tekemisissä kirkon kanssa ja jos vain saisit heidät lukemaan sen yhden puheen, joka auttoi sinua tuntemaan henkeä, voisit korjata tilanteen ja auttaa heitä palaamaan kirkkoon.

Ole varovainen: läheisesi pommittaminen kirkonpuheilla, pyhien kirjoitusten kohdilla tai tabernaakkelikuorolla, tulee todennäköisesti työntämään heidät vain kauemmas. Läheisestäsi saattaa tuntua, että välität heistä ainoastaan, jos he ovat kirkon jäseniä. Todennäköisesti joku, joka jättää kirkon, ei reagoi myönteisesti evankeliumiaiheisten viestien tulvaan.

Evankeliumia ei ole tarkoitettu pakotettavaksi, se ei ollut sitä ennen eikä se ole sitä nyt. Kun Kristus eli maan päällä, Hänen kutsunsa oli aina juurikin kutsu; esimerkiksi Matteuksen evankeliumin kohdassa 11:28-30 Hän sanoo näin:

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”

Muista, että Paholaisen suunnitelmaan kuului tahdonvapauden poistaminen, mutta tahdonvapaus oli Jumalalle niin tärkeää, että Hän hylkäsi Paholaisen suunnitelman. Se, että annamme toisten tehdä valintoja, joiden tiedämme aiheuttavan heille kärsimystä ja saavan heidät onnettomiksi, on vaikeaa, mutta meidän, taivaallisen Isän tavoin, täytyy kunnioittaa toisten tahdonvapautta.

Et voi hallita toisten uskonnäkemyksiä tai käyttäytymistä; voit ainoastaan kutsua heitä jakamaan sitä iloa, jota tunnet Kristuksessa ja Hänen palautetussa evankeliumissaan. Sen sijaan, että yrittäisit uudelleen-käännyttää läheisesi, ykköstavoitteesi tulisi olla suhteenne vahvistaminen. Vahvat ihmissuhteet vaalivat todennäköisemmin molemminpuolista kunnioitusta, jota tarvitaan avoimeen kanssakäymiseen, joka puolestaan mahdollistaa hengellisten keskustelujen kukoistuksen.

Älä anna keskusteluiden evankeliumista kääntyä kiivaiksi väittelyiksi

Oletko koskaan kiivaan väittelyn tai kiistan päätteeksi ajatellut vaihtavasi puolta? Jos koskaan huomaat kiisteleväsi ihmisen kanssa, joka on jättänyt kirkon, ja alat menettää malttisi: LOPETA. Asiasta kiisteleminen ei tule vakuuttamaan heitä siitä, että evankeliumi on totta; todennäköisesti se itse asiassa estää heitä olemasta avoimin mielin evankeliumin suhteen.

Tämänkaltaiset hölmöt väittelyt eivät koskaan pääty hyvin. Väittely kirkosta on todennäköisimmin enemmänkin yritys puolustaa omaa ylpeyttäsi kuin kirkkoa. Mormonin kirjan kohdassa 3. Nefi 11:29 Kristus julistaa:

”Sillä totisesti, totisesti minä sanon teille, että se, jossa on kiistelyn henki, ei ole minusta vaan on Perkeleestä, joka on kiistelyn isä, ja hän yllyttää ihmisten sydämet kiistelemään vihaisina keskenään.”

Kiistely karkottaa Hengen ja kuinka läheisesi voisi vakuuttua siitä, että kirkko on totta, jos hän ei voi tuntea Henkeä?

Mutta tämä ei tarkoita, että evankeliumin pitäisi myöskään olla kiellettyjen puheenaiheiden listalla. Päinvastoin, evankeliumi on hyvin suuri osa elämääsi, joten sinun pitäisi löytää tapoja jakaa asioita läheisesi kanssa kunnioittavassa hengessä. Jos kohtelet tabuna jotain itsellesi erityisen tärkeää asiaa, kuten uskoasi, suhteesi läheiseesi tulee todennäköisesti kärsimään. Pyri löytämään turvallisia, ei-uhkaavia tapoja keskustella evankeliumista läheisesi kanssa. Pyri luomaan suhde, jossa tunnet olosi mukavaksi kutsuaksesi läheisesi elämäsi merkittäviin kirkon tapahtumiin, kuten temppelisinetöinteihin, lasten siunaamisiin ja kastetilaisuuksiin.

Toisinaan saatat tuntea tarvetta puolustaa uskoasi. Silloin kun oikaisu on tarpeen, varmista, että se tapahtuu ytimekkäästi ja ei-aggressiivisesti. Seuraa Hengen innoitusta tietääksesi mitä sanoa ja kuinka sanoa se. Olen kuitenkin huomannut, että useimmiten palautetun evankeliumin totuudella on vaikuttava tapa lopulta puolustaa itse itseään.

Tiedosta, että läheisesi tulee tekemään muutoksia elämässään

Kun ihminen päättää jättää kirkon, hän jättää taakseen ydinuskonnäkemyksen – ydinosan itseään. Tämä ei tarkoita, että hän on täysin eri ihminen, mutta ihminen ei voi muuttaa jotain niinkin ydintä itsessään kuin uskonnollista näkemystään tekemättä myös muutamia muita muutoksia.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet noudattavat jokseenkin ainutlaatuista joukkoa toimintatapoja, käskyjä ja suosituksia. Kun ihminen jättää kirkon, he eivät enää tunne olevansa velvollisia noudattamaan tätä harvinaislaatuista elämäntapaa, joka liittyy kelvolliseen kirkossa osallistumiseen.

Valmistaudu siihen, että läheisesi alkaa kokeilla asioita, jotka aiemmin vaikuttivat olevan kiellettyjä. Niitä voivat esimerkiksi olla alkoholin ja/tai kahvin juominen, tatuoinnin ottaminen, kiroilu jne.

On tärkeää muistaa, että läheisesi on rakentanut itselleen uuden moraalisäännöstön. Tulemme varmasti pettymään, jos edelleen sovellamme meidän ainutlaatuisia normejamme heidän uuteen elämäntapaansa. Sen sijaan, että keskittyisit siihen, kuinka läheisesi epäonnistuu saavuttamaan sinun normisi, näe kaikki se hyvä, mitä hän tekee. Ole tietoinen, että muutoksia tulee tapahtumaan. Pyri muodostamaan sellainen suhde läheiseesi, joka sallii teidän puhua toisillenne avoimesti ja kunnioittaen.

Hyväksy mahdollisuus, ettei läheisesi ehkä koskaan palaa

Tämä voi olla kaikkein vaikein asia hyväksyä, sillä kirkko rakentuu iankaikkisten ihmissuhteiden ympärille. Saatat kuulla itsesi sanovan: ”Mutta meidän piti olla iankaikkinen perhe. Kuinka se on mahdollista, jos poikani ei koskaan palaa?”

Mutta ajattele asiaa näin: voitko rakentaa iankaikkisen ihmissuhteen jonkun kanssa, jos et pysty ensin rakentamaan hyvää suhdetta heidän kanssaan tässä elämässä? Luulenpa, ettemme täysin ymmärrä Jumalan suurenmoisen suunnitelman kaikkia puolia. Kykenemme harvoin näkemään Hänen suurta suunnitelmaansa jokaisen ihmisen omalla henkilökohtaisella matkalla.

Luulen, että usein toivomme läheisemme, tuhlaajapojan tavoin, löytävän lopulta tiensä takaisin ja kaiken olevan jälleen hyvin. Niin ei aina tapahdu.

Tosiasia on, ettei kirkon jättänyt rakastamasi ihminen välttämättä koskaan tule olemaan tuhlaajapoika – hän ei välttämättä koskaan palaa kirkkoon. Vaikka meidän ei koskaan tulisi menettää toivoa, joskus laskemme kaiken onnemme tuon toivon varaan ja kärsimme suunnattomasti, kunnes ymmärrämme sen.

Siinä tapauksessa, että läheisemme on jättänyt kirkon, toivo on hienoa, mutta rakkaus on sitäkin parempaa (katso 1. Kor. 13:13).

Vertauksen tuhlaajapojasta on tarkoitus osoittaa meille, että voimme aina palata rakastavan taivaallisen Isämme avoimeen syliin; sen lisäksi sen on tarkoitus osoittaa meille, kuinka rakastaa niitä, jotka tekevät huonoja valintoja. Katso tuhlaajapojan isän esimerkkiä: Hän ei häpäissyt tai pilkannut poikaansa, kun tämä lähti kotoa ja tuhlasi rahansa; hän ei jahdannut poikaansa eikä pakottanut tätä tekemään mitään valintoja. Hän vain rakasti. Kristuksen tavoin hänen kätensä olivat ojennettuina (katso 2. Nefi 19:12), odottaen niin kovin rakastamansa pojan palaavan hänen syleilyynsä.

Jos läheisemme jättävät kirkon, rakastakaamme heitä siitä huolimatta; jos he tekevät vääriä valintoja, rakastakaamme heitä siitä huolimatta; jos he eivät koskaan palaa, rakastakaamme heitä siitä huolimatta. Sillä Kristuksen palautettuun kirkkoon kuuluvien pyhien tosimerkki on heidän kykynsä rakastaa.

 

Artikkelin on kirjoittanut Derek Lange ja se on alun perin julkaistu Third Hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.