Häpeää voi olla todella vaikea käsitellä kirkossa. Ne, jotka kamppailevat pornografian, seksiriippuvuuden, alkoholismin, huumeriippuvuuden ja monien muiden syntien kanssa, ovat taipuvaisia tuntemaan häpeää, mutta muutkin voivat tuntea samoin.

Kun tunnemme häpeää, haluamme piilottaa virheemme. Häpeän tunne voi johtaa masennukseen ja itseinhoon. Häpeä on aina epätervettä eikä koskaan johda vilpittömään parannukseen.

Syyllisyys puolestaan voi olla hyväkin asia, jos se saa meidät tekemään parannusta. Brené Brown uskoo, että ”ero häpeän ja syyllisyyden välillä voidaan parhaiten ymmärtää erona näiden kahden lauseen välillä: ’olen paha’ ja ’tein jotain pahaa’. Syyllisyys = tein jotain pahaa. Häpeä = olen paha.” (Daring Greatly)

Me haluamme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenten välttävän häpeää. Tässä 5 vinkkiä, mitä voit tehdä yrittäessäsi taistella häpeää vastaan kirkossa.

1. Lopeta juoruilu

Toisista puhuminen ei koskaan auta. Mitä tulee häpeään, juoruilu voi olla äärimmäisen loukkaavaa.

Useita vuosia sitten satuin kuulemaan lähetystyöstään ennenaikaisesti palanneen lähetyssaarnaajan ja hänen ystävänsä keskustelun. Nämä kaksi ystävystä tapasivat tuolloin ensimmäistä kertaa lähetyssaarnaajan palattua lähetystyöstään. Kevyen jutustelun jälkeen ystävä sanoi tälle lähetystyöstä palanneelle: ”Kuulin, että palaamisesi johtui tyttöystävästäsi.”

Palannut lähetyssaarnaaja näytti järkyttyneeltä, vihaiselta ja syvästi loukatulta. Hän kysyi välittömästi: ”kuka niin sanoi?” Kiusallisen hiljaisuuden jälkeen ystävä vastasi: ”vanhempani.” Sitten palannut lähetyssaarnaaja vastasi: ”Se ei ole totta. Se ei ole totta.”

Lähetyssaarnaaja ei halunnut palata kotiin ennenaikaisesti, mutta hänen täytyi tehdä niin terveydellisistä syistä. Mutta vaikka juoruin levitetyt huhut olisivat olleetkin totta, miltä tuosta lähetyssaarnaajasta mahtoi tuntua, kun hän kuuli toisten ruotivan yhtä hänen elämänsä kipeimmistä ja kiusallisimmista tapahtumista?

On paljolti mahdollista, että jos lähetyssaarnaaja palaa kotiin ennenaikaisesti, hän tuntee jo suurta häpeää. Kun levitämme juoruja, autamme ruokkimaan ympäristöä, jossa kilpailu, vertailu ja häpeä kukoistavat.

2. Lakkaa vertailemasta itseäsi toisiin

Rakastan kilpailua: vartuin pelaten koripalloa, jalkapalloa ja muita kilpailuhenkisiä urheilulajeja. Myös neljä veljeäni ja siskoni rakastavat kilpailemista. Uskon terveen kilpailuhengen voivan auttaa ihmisiä tulemaan parhaiksi versioiksi itsestään. Mutta kun kilpailusta tulee kasvualusta epäterveelle vertailulle, se luo häpeän kulttuurin.

Kuvatakseni tätä, tarkastellaanpa Eric Carlen kirjoittamaa tarinaa ”Kameleontti Kaikenkirjava”. Tarina kertoo kameleontista, joka elää päällisin puolin täysin tavallista ja tylsää elämää. Eräänä päivänä se löytää tiensä eläintarhaan, jossa se näkee monia kauniita eläimiä ja alkaa vertailla itseään niihin.

Hän toivoo olevansa iso ja valkoinen kuten jääkarhu, komea kuten flamingo, fiksu kuten kettu, hyvä uimari kuten kala, nopea kuten peura, pitkä kuten kirahvi, hänellä olevan kilven, jonka sisään suojautua, kuten kilpikonnalla, olevansa vahva kuten elefantti ja hauska kuten hylje. Tarinan edetessä kameleontti omaksuu jokaiselta ihailemaltaan eläimeltä jonkun osan, kunnes siitä tulee täysin muista poikkeava otus.

Kun se vertailee itseään toisiin eläimiin, se alkaa hävetä sitä minkälainen se on – kunnes kärpänen lentää ohi ja kameleontti muistaa kuinka nälkäinen se on. Se ei pysty nappaamaan kärpästä matkiessaan kaikkia eläintarhan eläimiä. Vasta kun se omaksuu oman kameleontin muotonsa se voi tyydyttää nälkänsä.

Vertailu voi saada meidät itsemme ja toiset tuntemaan häpeää. Yksi vertailun isoista ongelmista on se, että aina on joku, joka on kauniimpi, rikkaampi, älykkäämpi, urheilullisempi tai menestyneempi. Vertailu saa meidät tuntemaan itsemme epävarmoiksi, mikä puolestaan saa meidät vihaamaan niitä, joilla näyttää menevän paremmin kuin meillä ja hyökkäämään niitä kohtaan, jotka vaikuttavat haavoittuvaisilta, vain tunteaksemme olomme paremmaksi.

Vertailu on yksi häpeän kasvualustoista: se saa meidät ajattelemaan, että ainoa tapa peittää oma häpeämme on häpäistä muita. Se johtaa juoruiluun ja luo eripuraa ihmissuhteissa. Jos huomaat vertailevasi itseäsi toisiin, lopeta se.

3. Ole sinut epätäydellisyyksiesi kanssa

Brené Brown on sanonut: ”Kun perfektionismi on ratissa, häpeä istuu aina pelkääjän paikalla – ja pelko on se ärsyttävä takapenkin kuski.” Perfektionismi on erottamattomasti yhteydessä häpeään. Perfektionismi johtaa häpeään, sillä olemme ihmisiä emmekä ole – emmekä tule koskaan tämän elämän aikana olemaan – täydellisiä.

Perfektionisteilla on vaikeuksia käsitellä tuota totuutta. He haluavat näyttää toisten silmissä täydellisiltä, vaikka se on mahdotonta. Perfektionistien on vaikea pyytää apua, sillä he ajattelevat, että heidän pitäisi pystyä tekemään kaikki itse.

Kun perfektionistit tekevät syntiä tai virheitä, he tuntevat häpeää ja yrittävät piilotella epätäydellisyyttään. Perfektionistit eivät useinkaan yllä mahdottomiin odotuksiinsa, mikä saa heidät tuntemaan vielä enemmän häpeää. Perfektionistille kaiken täytyy näyttää olevan järjestyksessä ja virheetöntä, vaikka ihmiset ovat sekamelskaisia ja erehtyväisiä ja elämä on lähes aina kaoottista.

En väitä, ettei meidän pitäisi pyrkiä kehittymään tai että iankaikkisen täydellisyyden ei pitäisi olla lopullinen päämäärämme, mutta olemme ihmisiä emmekä tule koskaan saavuttamaan täydellisyyttä kuolevaisuutemme aikana. Täydellisyys voi onnistua vasta seuraavassa elämässä, joten on vahingollista rankaista itseämme ja tuntea häpeää sen vuoksi, ettemme ole täydellisiä nyt.

Cecil O. Samuelson on sanonut: ”on valitettavaa, että jotkut ajattelevat, että tämän täydellisyyden tulisi onnistua välittömästi … vaikka meidän pitäisi osallistua täydellisyyden prosessiin, meidän täytyy tiedostaa, että tämän päämäärän saavuttaminen tulee todennäköisesti viemään kauan aikaa kaikilta meiltä.” Sinun täytyy ymmärtää, että niin sinun kuin muidenkin on normaalia tehdä virheitä.

4. Varo leimoja

Korostaakseni mitä tarkoitan leimoilla, annapas kun kerron tarinan. Tämä tarina löytyy Max Lucadon lastenkirjasta ”Sinä olet tärkeä”.

Tarinassa kerrotaan pienestä puisesta väestä, Mepposista, jotka puunveistäjä Eeli oli tehnyt. Joka päivä nämä Mepposet antoivat toisilleen tarroja. Toiset tarrat olivat kultaisia tähtiä ja toiset harmaita täpliä.

Jos Mepponen ajatteli toisen Mepposen olevan kaunis tai lahjakas, hän antoi tälle kultaisen tähden, mutta jos Mepponen ajatteli toisen olevan typerys tai ruma, hän liimasi tähän harmaan täplätarran. Pumpinello oli yksi Mepposista, joka sai aina vain harmaita täplätarroja, vaikka hän kuinka yritti ansaita kultaisen tähtitarran.

”’Hän ansaitsee paljon täpliä’, puinen väki myötäili toinen toistaan. ’Hän ei ole hyvä puuhenkilö.’ Ajan kuluessa Pumpinello alkoi uskoa heitä. ’En ole hyvä Mepponen’, hän sanoi.” Pumpinello alkoi hävetä harmaita täpliään niin paljon, ettei enää halunnut mennä ulos.

Mepposet olivat täysin keskittyneet leimoihinsa. Kun he antoivat kultaisen tarran, he leimasivat toisen Mepposen hyväksi puuhenkilöksi. Kun he antoivat harmaan täplätarran, he leimasivat toisen Mepposen huonoksi puuhenkilöksi. Heidän leimaamisensa loi häpeän kulttuurin.

Brené Brown on sanonut kirjassaan ”Daring Greatly”: ”Asia on niin, että ajatuksilla ’sinä olet paha’ ja ’sinä olet tehnyt jotain pahaa’ on merkittävä ero … Jos lapsi kertoo valheen, hän voi muuttaa tuota käytöstään. Jos hän on valehtelija – missä on mahdollisuus muutokselle?” Kuinka paljon parempaa olisikaan, jos sen sijaan, että näemme itsemme syntisinä, näkisimmekin itsemme Jumalan lapsina, jotka tekevät virheitä? Kun vältämme rajoittamasta itseämme leimoilla, voimme kukistaa häpeän.

5. Ole rakastava

Loppupeleissä rakkaus, Kristuksen puhdas rakkaus, on kaikkein tärkein ominaisuus, jota voimme kehittää kukistaaksemme häpeän. Kun meillä on rakkautta, emme juoruile, vertaile tai keskity epätäydellisyyksiin. Sen sijaan, että leimaamme toisia tai itsemme rajoittavilla ja häpäisevillä leimoilla, näemme kaikki Jumalan lapsina.

Kristuksen puhtaan rakkauden tavoitteleminen voi myös auttaa meitä kukistamaan oman henkilökohtaisen häpeämme, sillä olemme Hänelle rakkaita ja Hän näkee arvomme. Brené Brown puhuu pelosta määritellessään häpeää useissa kohdissa kirjassaan. Hän kirjoittaa: ”Häpeä on kuulumattomuuden pelkoa” ja ”häpeä … on erottamattomasti yhteydessä pelkoon siitä, ettemme ole rakastettavia”.

Häpeä on siis Brownin mukaan pelkoa. Tiedämme Raamatunkohdasta 1. Johanneksen kirje 4:17-18, että ”pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon.” Kun kehitämme itsessämme rakkautta ja tavoittelemme Kristuksen kaltaista rakkautta, meillä on paremmat mahdollisuudet taistella häpeää vastaan kirkossa.

Kun näet jonkun, jolla vaikuttaa olevan vaikeuksia tai joka on tehnyt virheitä, älä pilkkaa tai häpäise heitä. Sen sijaan tavoittele rakkautta ja empatiaa. Yritä nähdä heidät Kristuksen rakastavin silmin.

 

 

Artikkelin on kirjoittanut Derek Lange ja se on alun perin julkaistu Third Hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.