Vain yksi ihminen pystyi rakastamaan täydellisesti. Me muut emme pysty samaan.

Muistan, kun ensimmäisen kerran ajattelin kokevani rakkautta. En tiennyt hänen nimeään, enkä oikein mitään muutakaan hänestä. Kaikki mitä tiesin, oli että hän oli kaunein tyttö, jonka olin koskaan tavannut. Lisäksi ilmeni, että hänkin tunsi kaikki muodot, joten esikoulu tulisi olemaan mahtavaa sinä vuonna…

On päivänselvää, että tuo kokemus ei kestänyt kauan, ja uskon, että monet meistä muistavat lukemattomia samankaltaisia kokemuksia.

Asian ydin on se, että rakkaus on monimutkaista. Se on enemmän kuin kukaan meistä yleensä voi osoittaa tai edes ymmärtää.

Koska me kaikki olemme epätäydellisiä, teemme virheitä yrittäessämme rakastaa läheisiämme. Se ei tarkoita, että olemme epäonnistuneet. Se tarkoittaa vain sitä, että meidän täytyy tehdä enemmän työtä sen eteen.

Elämä. Suuri testi. Se vain ei lopu, eihän?

Hyvä uutinen on se, että kykymme muuttua ja edistyä on oikeastaan valtava siunaus.

Vielä parempi uutinen on, että Hän, joka osaa rakastaa täydellisesti, on antanut meille keinon oppia rakastamaan Hänen laillaan. Hänen tapansa, tai paremminkin Hänen evankeliuminsa, tekee mahdolliseksi sen, että me voimme muuttua ja tulla paremmiksi.

Kuten meidän kaikkien tulisi tietää, tuon muutoksen alku on huomata, mitä teemme väärin.

Tässä on kolme asiaa, jotka monet meistä ”tekevät väärin”, kun yritämme osoittaa rakkautemme muita kohtaan:

1. “Rakastan sinua, joten sinunkin täytyy rakastaa minua”

Missään ihmissuhteessa rakkauden ei pitäisi koskaan vaatia mitään keneltäkään.

Useimmat ihmiset eivät ymmärrä, kuinka helppoa tällainen asenne on omaksua. Kukaan ei koskaan tarkoituksella sanoisi niin, tai tuntisi niin … mutta useimmat meistä eivät ole täydellisiä.

Tämä virhe tapahtuu usein, kun rakkautemme osoittamiseen liittyy aikomuksia ja odotuksia. Jopa silloin, kun todella tunnemme vetoa johonkin henkilöön, odotamme usein jotain vastalahjaksi.

Kun opettaja näkee paljon vaivaa pyhäkoulun oppiaiheen eteen, koska hän rakastaa oppilaitaan, hän usein odottaa myönteistä palautetta ja mukana olemista. Kun nuori mies sanoo ensimmäisen kerran sanat ”rakastan sinua” nuorelle naiselle, hän toivoo, että noihin tunteisiin vastataan. Jopa silloin, kun teemme parhaamme pitääksemme käskyt ja rakastaaksemme Jumalaa, toivomme, että tunnemme Hänen rakkautensa ja läsnäolonsa elämässämme.

Mutta entä jos emme saa, mitä odotamme?

Täydellistä rakkautta on olemassa lopputuloksesta HUOLIMATTA.

Kun Kristus oli ristillä, sillä, että useimmat roomalaisista sotilaista ja juutalaisten johtajista ei koskaan sanonut Hänestä mitään myönteistä, ei ollut mitään väliä. Kun Hän kärsi Getsemanen puutarhassa, ei ollut tärkeää se, että läheinen ystävä petti Hänet.

Hän rakastaa siitä huolimatta. Ilman odotuksia tai erityisiä aikomuksia.

2. “Rakastan sinua sen takia, mitä teet”

Rakkauden ei pitäisi liittyä pelkästään saavutuksiin tai määrättyihin luonteenpiirteisiin.

Kuvittele lukevasi pyhien kirjoitusten kohtaa, jossa Kristus käskee meitä ”rakastamaan lähimmäistämme kuten itseämme . . . kunhan he menestyvät urallaan, tekevät todella hienoja asioita, ovat uskomattoman fiksua ja aina ystävällisiä sinulle.”

Emmekö joutuisi pettymään jatkuvasti, jos rakkaus liittyisi vain siihen, mitä henkilö tekee?

Täydellinen rakkaus auttaa meitä katsomaan saavutusten ohi ja näkemään henkilön sellaisena kuin hän todella on: Jumalan lapsena.

Siksi luettelo siitä, mitä etsit tulevasta puolisostasi, on hyvä alku, mutta ei hyvä loppu. Siksi asiat voidaan usein ratkaista, jotta ei päädytä sanoihin: ”Hän ei ollut sellainen mies kuin luulin.”

Kun opimme todella rakastamaan jotakin henkilöä heidän kyvyistään ja ominaisuuksistaan huolimatta, rakkautemme kestää vaikeat ajat ja virheet.

Se on samanlaista rakkautta, joka auttoi Vapahtajaamme kestämään kärsimyksen ja kuoleman ristillä ja Getsemanessa. Se on samanlaista rakkautta, joka pitää Hänen kätensä ojennettuna ja lupauksensa voimassa.

3. Minusta tuntuu, että rakastan sinua, joten sanon rakastavani sinua” – rakkaus on tunne

Täydellinen rakkaus on enemmän kuin tunne, jonka tunnemme sydämissämme.

Tämä on luultavasti asia, jossa maailma ja kirkon jäsenet ovat eniten eri mieltä käsityksessään rakkaudesta.

Laula kanssani, jos pystyt:

    “I can’t fight this feeling any more. I’ve forgotten what I started fighting for. It’s time to bring this ship into the shore…” (En voi enää taistella tätä tunnetta vastaan. Olen unohtanut, miksi aloitin taistelun. On aika tuoda tämä laiva rantaan…”)

Kyllä. REO Speedwagon pääsi rakkauden ytimeen, eikö niin? Se on vain tunne, jota meidän tulee tavoitella.

 “I can’t stop this feeling, deep inside of me…. I-I-I-I-I, I’m hooked on a feeling, I’m high on believing that you’re in love with me…” (En voi pysäyttää tätä tunnetta sisimmässäni…Olen koulussa tunteeseen, olen pilvessä uskoessani, että rakastamme toisiamme…)

Onneksi Chris Pratt ja ”Guardians” auttoivat meitä muistamaan, miltä rakkaus tuntui vuonna 1974.

Tai eräs uudistetuista Disney suosikeistamme (kiitos Beyoncé)…

“Can you feel the love tonight, the peace the evening brings, the world for once in perfect harmony…” (Tunnetko rakkauden tänä iltana, rauhan, jonka ilta tuo, maailma on kerrankin täydellisessä sopusoinnussa…)

Timon ja Pumba olivat ainoita, jotka eivät ”tunteneet” tuota rakkautta tuona iltana. Hehän olivat menettämässä ystävänsä.

Kaikki nuo ovat ajattomia klassikkoja. Ne maalaavat kauniita kuvia, eikö niin?

Vertaa niitä siihen, mitä pyhissä kirjoituksissa sanotaan rakkaudesta.

”Ja rakkaus on pitkämielinen ja lempeä eikä kadehdi eikä pöyhkeile, ei etsi omaansa, ei vihastu helposti, ei ajattele pahaa eikä iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuudesta, kaiken se kestää, kaiken se uskoo, kaiken se toivoo, kaiken se kärsii” (Moroni 7:45).

Siinä on paljon vaatimuksia rakkaudelle. Emmekö voisi vain pysyä sen tuntemisessa?

”Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi” (Kol. 3:14).

Vau. Täydelliseksi? Se on hiukan dramaattista. Vaikuttaa liian työläältä.

 ”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta…” (Matt. 5:44)

Kyllä. Meitä on opetettu rakastamaan vihollisiamme. Useimmiten en todellakaan pysty siihen. Vaikuttaa siltä, että Leijonakuninkaan versio on vähän helpompi…

Kun tunnemme vetoa johonkin henkilöön, oli se sitten romanttisessa mielessä, ystävänä tai muuten, on helppoa samastua näihin rakkauden tunteisiin. Mutta kun sanomme: ”Rakastan sinua”, meidän pitäisi aina muistaa, että sanomme oikeasti paljon enemmän kuin: ”Hei, minulla on tosi hyvä tunne sinusta tällä hetkellä.”

Huomaamme elämämme aikana, että pelkkä tunne ei juuri koskaan riitä ihmissuhteen vaikeimmista asioista selviämiseen. Aidosti rakastaminen merkitsee sitä, että asetamme toisen henkilön etusijalle ja kohtelemme häntä parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Rakkauden ”tunne” tulee ja menee; valinta rakastaa on ikuinen.

Täydellinen rakkaus

Kun pyrimme opettelemaan ”täydellisen rakkauden” kehittämistä ihmissuhteissamme, meidän pitäisi aina muistaa Hänet, joka antoi esimerkin.

Vapahtaja rakastaa meitä jopa silloin, kun me lakkaamme rakastamasta Häntä.

Vapahtaja rakastaa meitä huolimatta meidän saavutuksistamme.

Vapahtajan rakkaus on enemmän kuin tunne, joka Hänellä oli. Hän kärsi ja antoi elämänsä halukkaasti, jotta meillä voisi olla mahdollisuus aina uudelleen tehdä parannus ja palata takaisin Hänen luokseen.

Kukaan meistä ei tule täydelliseksi tämän elämän aikana, mutta kun pyrimme seuraamaan Vapahtajaa, voimme kehittää itsessämme sellaista rakkautta, jota voimme tuntea toisia kohtaan ilman mitään erityisiä ehtoja tai vaatimuksia.

Opimme rakastamaan kuten Hän rakastaa.

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Conner Johnson ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.