Tasovaatimukset, jotka määrittelevät mikä on säädyllistä ja mikä ei, vaihtelevat eri kulttuurien ja yhteisöjen välillä. Yleisesti ottaen, kun puhutaan miesten ja naisten pukeutumisesta, ”säädyllisyys” voidaan määritellä pukeutumisena tai käyttäytymisenä, jolla vältetään herättämästä seksuaalista kiinnostusta toisessa osapuolessa. Tässä mielessä ei välttämättä ole sopivaa tai säädyllistä paljastaa tiettyjä kehon osia.
Joissakin yhteisöissä säädyllisyys voi tarkoittaa, että naiset peittävät koko kehonsa eivätkä puhu perheen ulkopuolisille miehille. Toisissa yhteisöissä kohtalaisen paljastavakin, mutta yksiosainen uimapuku katsotaan säädylliseksi, toisten naisten käyttäessä bikinejä. Jopa alastomuus ajoittain on hyväksyttyä joissakin yhteisöissä; esimerkiksi, Suuri alastonpyöräily -tapahtuman aikana, joka järjestettiin San Franciscossa, Lontoossa, Madridissa, Amsterdamissa ja Guadalajarassa kesäkuussa 2012 – vaikka samanaikaisesti yksittäinen mies, joka yrittäisi kävellä alasti naapurustonsa läpi, pidätettäisiin siveettömyydestä julkisella paikalla. Boyd K. Packer opetti huhtikuussa 1992 pitämässään yleiskonferenssipuheessa:
”Arvojen nopea ja laaja murentuminen näkyy ihmisten kiinnostuksessa – voisi jopa sanoa pakkomielteessä – suvunjatkamisaktiin. Pidättäytyminen seksistä ennen avioliittoa ja uskollisuus avioliitossa ovat avoimesti paheksuttuja – avioliittoa ja vanhemmuutta pilkataan tarpeettomana taakkana. Säädyllisyys, hienostuneen yksilön tai yhteisön hyve, on lähestulkoon täysin hävinnyt.” (Koko puheen voi lukea englanniksi täällä.)
Pysyminen uskollisena säädyllisyyden tasovaatimuksille kaikkina aikoina
Vanhin L. Tom Perry puhui aiheesta lokakuussa 1988 pitämässään yleiskonferenssipuheessa:
”Presidentti Kimball piti hyvän puheen, ’Oma tyylimme’, useita vuosia sitten Brigham Youngin Yliopistossa. Hän rohkaisi meitä olemasta niiden joukossa, jotka seuraisivat maailmallisia, säädyttömiä tyylejä, ja sen sijaan olemaan riittävän rohkeita pukeutumaan tavalla, joka viestittää meidän tasovaatimuksiemme olevan erilaisia. Pukeutumisemme heijastaa tapaa, jolla aiomme elää, pohjaten Herramme ja Vapahtajamme evankeliumin periaatteille. On mahdotonta odottaa lapsen, joka on opetettu rakastamaan pukeutumista säädyttömien muotivillitysten mukaisesti, vaihtavan yhdessä yössä koko vaatevarastonsa heidän mennessään kirkon yliopistoon, lähetyssaarnaajien koulutuskeskukseen, naimisiin temppelissä tai ihan vain pukeutuakseen sapatin päivää varten. Säädyllistä, asiallista pukeutumista täytyy alkaa opettamaan lähes syntymästä.” (Koko puheen voi lukea englanniksi täällä.)
Bekah Pence – 29-vuotias Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon palannut lähetyssaarnaaja, joka kilpaili Miss Virginia United States -kauneuskilpailussa ja voitti – on roolimalli monille hänen pysyessään uskollisena hänen henkilökohtaisille säädyllisyyden tasovaatimuksilleen. Kilpailun aikana hän etsi sinnikkäästi juhla-asuja, jotka olivat hänen mielestään soveliaita.
Hänen tasovaatimuksensa laitettiin koetukselle jälleen kerran, kun hän osallistui Washingtonissa huhtikuussa 2015 järjestettyyn Miss United States -kauneuskilpailuun. Valmistautuessaan kilpailuun, hän sai tietää kolmesta pakollisesta asusta, joita hän ei kokenut voivansa pukea päälleen ja hän oli hyvin päättäväinen, ettei osallistuisi kilpailuun ellei saisi muokata asuja tasovaatimustensa mukaisiksi. Tästä johtuen monet olivat vaikuttuneita hänen sinnikkyydestään ja hänen esimerkkinsä jopa antoi rohkeutta toiselle osallistujalle kilpailla. Pence kommentoi asiaa Deseret News’in artikkelissa heinäkuussa 2015 seuraavasti:
”Luulen, että mikä korostui tällä kertaa oli se, ettei meidän pitäisi pelätä pitää kiinni tasovaatimuksistamme, sillä emme koskaan voi tietää kuinka se vaikuttaa johonkin toiseen. Kirkon jäsenet eivät välttämättä aina ymmärrä, että henkilökohtaisella päätöksellämme pitää käskyt voi kirjaimellisesti olla suora vaikutus toisiin ihmisiin.”
Pence toivoi, että hänen kohdallaan tehtäisiin poikkeus, joten hän kääntyi ohjaajansa puoleen, joka otti yhteyttä Miss United States -kilpailun valtakunnalliseen johtajistoon. Kun häneltä kysyttiin, miksei hän voinut pukeutua valittuihin asuihin, hän piti puolensa ja selitti uskovansa konservatiivisempaan pukeutumiseen. Valtakunnallinen johtajisto kertoi hänelle, etteivät muokkaukset olleet sallittuja, joten hän turvautui rukoukseen ja pyhien kirjoitusten tutkimiseen, uskoen, että jos hän vain pitäisi kiinni tasovaatimuksistaan ja uskostaan, kaikki järjestyisi lopulta parhain päin. Hän sanoi: ”Pelkäsin, että he mahdollisesti käännyttäisivät minut pois tai hylkäisivät minut. Mutta ohjaajani teki selväksi, että hän ja hänen ohjaajaparinsa auttaisivat minua kaikin mahdollisin tavoin.”
Presidentti Gordon B. Hinckley on opettanut: ”Emme toivo pukeutumisasioissa silkkiä emmekä ryysyjä. Me haemme siistiä ulkonäköä, hyveellistä ulkonäköä – iloisia ja onnellisia nuoria miehiä ja naisia, jotka tietävät keitä he ovat, mitä heiltä odotetaan ja mitä heistä voi tulla.” Pencen laatiessa toimintasuunnitelmaa hän kuuli toisestakin osallistujasta, Afton Liddellista, joka myöskin kuului Jeesuksen Kristuksen kirkkoon ja joka myös oli huolissaan pakollisista asuista. Naiset molemmat ottivat yhteyttä valtakunnalliseen johtajistoon ja pyysivät lupaa muokata pakollisia asuja. Ymmärtäessään, että toinenkin osallistuja oli huolissaan näistä asuista, johtajisto oli halukkaampi löytämään tavan tehdä asujen muokkaamisesta mahdollista. Pence sanoi: ”Se oli ihme. Ihmiset eivät ymmärrä, että yksinkertaisesti käskyjen pitämisessä on voimaa. Joukossa on voimaa ja siten myös toisten jäsenten on helpompi pitää kiinni tasovaatimuksistaan.”
Deseret News’in artikkelin mukaan: ”Kilpailun avausesityksen asut postitettiin Pencelle ja Liddellille ja he muokkasivat niitä. Naisille teetettiin myös uimapuvut, jotka muistuttivat alkuperäisiä uimapukuja. Muotinäytökseen valmistautuessaan Pence ja Liddell toimittivat ylimääräisiä mittoja, jotka varmistivat heidän asujensa olevan heidän tasovaatimustensa mukaisia.”
”Näytä sinä hyvää esimerkkiä”
Liddell sanoi, että Pencen esimerkin vuoksi hänestä tuntui mukavalta osallistua kilpailuun. Hän kommentoi sähköpostihaastattelussa: ”Hän on suurenmoinen esimerkki. Meillä oli huippuhauskaa miettiessämme kuinka tehdä kaikista asuista säädyllisiä. Olen kiitollinen, että meillä oli toisemme tukemassa aatettamme. Joukossa on voimaa, vaikka tuo joukko muodostuisikin vain kahdesta. Olen niin kiitollinen, että Bekah kuunteli Henkeä. Hänen uskollinen sitoutumisensa tasovaatimuksiinsa ja Pyhän Hengen johdatukseen ovat jo nyt levinneet lumipalloefektin tavoin ja jatkavat samaa rataa yli kaikkien odotustemme.”
Asujen muokkaaminen antoi naisille myös mahdollisuuden kertoa uskostaan muillekin kilpailun osallistujille.
Artikkelin on kirjoittanut Keith L. Brown ja se on alun perin julkaistu AboutMormons -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.
