Pyhäinpäivänä meillä on tilaisuus hiljentyä muistamaan ja kunnioittamaan edesmenneitä läheisiämme sekä muita meille merkityksellisiä henkilöitä. Usein suomalaiset sytyttävät kynttilän poisnukkuneiden muistoksi hautausmaalla, kirkossa tai kodissaan. Rakkaus säilyy, vaikka henkilön kuolemasta olisi jo aikaa.
Muistellessani edesmenneitä rakkaita, ajattelen usein isovanhempiani. He kaikki kuolivat isovanhemmiksi melko nuorina. Osaa en juuri oppinut tuntemaan. Niidenkin kanssa, jotka opin tuntemaan aika jäi aivan liian lyhyeksi. Kaipaan heitä. Ystäväni nukkui pois äkillisesti yliopisto-opintojemme aikana. Toivon, etteivät tiemme olisi eronneet niin varhain. Kaipaan myös häntä.
”Me suremme menettämiämme rakkaita ikään katsomatta. Sureminen on yksi syvimmistä puhtaan rakkauden ilmaisumuodoista. – – Lisäksi me emme osaisi täysin arvostaa myöhempää jälleennäkemistä, ellemme kokisi murheellista eroa nyt. Ainoa tapa poistaa suru kuolemasta on poistaa rakkaus elämästä.” (Russel M. Nelson)
Edesmenneet läheisemme eivät katoa pois
Rakkaat läheiseni eivät ole kadonneet tai lakanneet olemasta. Saatamme haudan lepoon kuolleiden ruumiit, mutta ne ovat vain osa heistä.
Ihmisen henki on ikuinen ja jatkaa olemassaoloaan henkimaailmassa kuoleman jälkeen. Joseph Smith opetti, että henkimaailma on fyysisesti meitä hyvin lähellä, tämän maan päällä. Emme vain voi nähdä kuolleiden henkiä. Mutta joskus voimme tuntea heidän läsnäolonsa. Eromme heistä on väliaikainen. Kun on oma aikamme poistua tästä elämästä, tulemme tapaamaan heidät jälleen.
Henkimaailmassa odotamme ylösnousemusta, jossa Kristus voimallaan kuoleman ylitse antaa henkemme yhdistyä kuolemattomaan kehoon. Siinä tilassa voimme palata Taivaallisen Isämme luo ja olla yhdessä perheidemme kanssa ikuisesti, jos niin valitsemme.
Temppelien kautta perheet voivat olla ikuisesti yhdessä
Temppelissä voidaan tehdä työtä kuolleiden puolesta. Se tarkoittaa, että tuomme temppeliin edesmenneen henkilön nimen ja voimme suorittaa esimerkiksi kasteen hänen puolestaan. Tuolloin kyseisellä henkilöllä on henkimaailmassa mahdollisuus tehdä liitto Jumalan kanssa kasteen kautta ikäänkuin hän olisi itse mennyt kasteelle.
Teemme töitä temppelissä antaaksemme kuolleille mahdollisuuden vastaanottaa kaikki toimitukset, joita tarvitaan Jumalan luokse palaamiseen ja perheiden yhdistämiseen ikuisesti. Kun perheenjäsenemme sinetöidään meihin temppelissä se tarkoittaa, että voimme olla yhdessä myös tämän elämän jälkeen.
Minusta on lohdullista ajatella, että Taivaallinen Isä ei tarkoittanut läheisiämme kohtaan tuntemiamme syvimpiä rakkauden tunteita vain osaksi maanpäällistä elämää. Ne kuuluvat elämäämme myös tuonpuoleisessa. Vanhin Holland sanoi:
”En tiedä, kuinka puhua taivaasta ilman vaimoani tai lapsiani. Se ei olisi taivas minulle.”
Voin samastua vanhin Hollandin lainaukseen. Taivas ei olisi taivas ilman läheisiämme. Se ei olisi taivas ilman jo täällä kokemaamme rakkautta.
Sukututkimus yhdistää perheemme menneisiin sukupolviin
Sukututkimustyön kautta etsimme omia esivanhempiamme. Sukututkimuksen tekeminen on jännittävää. Se on vähän kuin salapoliisin työtä, jossa yrittää vihjeiden perusteella selvittää kuka kukin on. Kun teen sukututkimusta voin tuntea yhteenkuuluvuutta sukulaisten kanssa, joita en ole koskaan tavannut tai jotka ovat eläneet satoja vuosia aikaisemmin.
On mahtava tunne huomata vanhasta kirkon kirjasta otetussa kuvassa oman sukulaisen nimi. Minun sukuni on kotoisin Lappajärven ja Lohtajan lähistöltä. Yleensä he ovat kuuluneet tavallisiin suomalaisiin maanviljelijöihin.
Kuten suurimmassa osassa perheistä muutama vuosisata takaperin minunkin sukuni perheissä oli yleensä paljon lapsia ja osa heistä kuoli hyvin nuorena. Joskus aikuisiksi kasvoi vain yksi tai kaksi lasta, eikä kaikista pieninä lapsina kuolleista välttämättä ole säilynyt merkintöjä kirkonkirjoissa.
Usein tällaisissa tapauksissa kirjattuani tiedot perheestä olen tuntenut, että jotain puuttuu. Kun olen löytänyt unohtuneen lapsen tiedot, se on tuonut suurta iloa. Uskon, että nämä lapset ja heidän perheensä iloitsevat valtavasti henkimaailmassa, kun heidät voidaan sinetöidä keskenään ikuiseksi perheeksi. Ehkä olen kokenut osan heidän ilostaan liittäessäni lapsen puuttuneet tiedot perheensä tietojen pariin.
Olemme kaikki osa Jumalan perhettä
Joskus tunnen olevani hyvin yksinäinen ja irrallaan perheestäni. Suurinosa perheenjäsenistämme ja suvustamme elää kaukana meistä. Sukututkimuksen kautta voin muistaa olevani osa suurempaa perhettä, joka ei ole minusta lainkaan niin kaukana kuin voisi kuvitella.
Ja lopulta sukututkimuksen ja temppelityön avulla perheemme yhdistyvät yhdeksi suureksi Jumalan perheeksi. Sellaiseksi, jossa elimme ennen syntymäämme maan päälle. Oikeastaan olemme kaikki yhtä perhettä, Jumalan lapsia ja veljiä ja sisaria keskenämme.
Täältä voit lukea lisää elämästä ennen syntymää
Jonain päivänä tapaan edesmenneet sukulaiseni, joista minulla nyt on vain vähän tietoa historiallisten aikakirjojen kautta. Silloin voin oppia tuntemaan heidät paremmin. Jonain päivänä tapaan myös niiden rakkaideni kanssa jälleen, jotka tunsin tämän elämän aikana. Ja me voimme kaikki iloita yhdessä perheenä.
Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis
Kenet sinä odotat tapaavasi tämän elämän jälkeen? Miksi?
