Ote Brad Wilcoxin kirjasta The Continuous Conversion (”Jatkuva kääntymys”).
Saatuaan temppeliendaumenttinsa eräs sisar sanoi minulle: ”Olin pettynyt, etten nähnyt enempää Kristuksen sovituksesta.” Olin ällikällä lyöty. Hän olisi yhtä hyvin voinut sanoa kävelleensä juuri metsän läpi näkemättä yhtään puuta. Keskustelumme edetessä kävi selväksi, että hän oli odottanut näkevänsä kuvauksia Kristuksen kärsimyksestä Getsemanessa, kuvia Hänestä ristillä ja tyhjästä haudasta, joten hän oli yllättynyt, kun mitään näistä ei esitetty suoraan.
Selitin, että endaumentissa, sen sijaan, että näkisimme esitettävän näitä nimenomaisia hetkiä, me opimme, miksi ne ylipäätään olivat tarpeen ja varmistumme niiden olleen suunniteltuja jo alusta alkaen. Me opimme rajattomasta vapaudesta ja mahdollisuuksista, jotka odottavat meitä Kristuksen sovituksen vuoksi. Tämä sisar voisi nähdä kauniita kuvauksia Kristuksen kärsimyksestä monissa kristillisissä kirkoissa ja katedraaleissa, mutta ainoastaan temppelissä hän voi oppia tuon kärsimyksen tarkoituksen.
Vanhin Russell M. Nelson on kirjoittanut: ”Temppelitoimitukset ja -liitot opettavat meille sovituksen vapahtavasta voimasta” (Prepare for the Blessings of the Temple, Ensign 10/2010). Myös Andrew C. Skinner on opettanut, että ”yhteys temppelin ja sovituksen välillä ei ole millään muotoa hatara tai heikko” (Temple Worship). Toisinaan tuo yhteys on päivänselvä. Toisinaan meidän täytyy etsiä sitä. Joka tapauksessa, ”kaikki, mitä Jumala on maailman alusta asti antanut ihmiselle, on vertauskuvana hänestä” (2. Nefi 11:4).
Toiset eivät näe sateenkaaressa muuta kuin valoa. Toiset näkevät siinä merkin Jumalan liitosta (ks. 1. Moos. 9:13). Toiset israelilaisista eivät nähneet pronssikäärmeen muuna kuin käärmepatsaana kepin nokassa (ks. 4. Moos. 21:6–9). Toiset näkivät siinä Kristuksen kohotettuna ristille (ks. Helaman 8:14-15). Kristuksen syntyessä, toiset todennäköisesti näkivät tähden vain erikoisena luonnonilmiönä, mutta ”itämaan tietäjät” (Matt. 2:1) tunnistivat sen ”uudeksi tähdeksi” (Helaman 14:5) ja seurasivat sitä löytääkseen vastasyntyneen kuninkaan. Koska he näkivät Jeesuksen merkissä, he loppupeleissä näkivät Jeesuksen. Kun opimme tunnistamaan Kristuksen temppelin toimituksissa, merkeissä ja symboleissa, valmistamme itseämme eräänä päivänä tunnistamaan Hänet.
Muinaisissa temppeleissä papit pestiin vedellä. Mooseksen laki vaati useita pesuja, symbolismina sovituksen äärimmäiselle puhdistautumiselle. Papit pestiin esivalmisteluna heidän temppelipalvelustaan varten (ks. 2. Moos. 29:4; 40:12). Ylipappia ohjeistettiin seuraavasti: ”Hän peseytyköön pyhässä paikassa ja pukeutukoon omiin vaatteisiinsa. Sitten hän lähteköön pyhäkköteltasta, uhratkoon oman polttouhrinsa.” (3. Moos. 16:24).
Papit voideltiin pyhällä öljyllä, kuten kuninkaat ja profeetatkin (ks. 1. Sam. 10:1, 24; Ps. 105:15). Tämä voitelu tehtiin heidän pyhittämisekseen (ks. 2. Moos. 40:13; 28:40–41; 3. Moos. 8:12), joka oli mahdollista ainoastaan Kristuksen – suuren Messiaan, joka tarkoittaa ”voideltua” (ks. Ap. t. 4:27; 10:38) – sovituksen kautta. Myös voitelussa käytetty oliiviöljy symboloi sovitusta. Getsemane oli oliivipuutarha ja heprean kielestä käännettynä Getsemane tarkoittaa ”oliivikuurnaa”.
Temppelissä käytetyt pyhät vaatteet muistuttavat muinaisista Jeesuksen papeista. Ne, jotka menivät temppeliin muinaisina aikoina, pukeutuivat valkoisiin vaatteisiin. Kun Kristus saapui nefiläisten keskuuteen, Hän ”oli pukeutunut valkoiseen viittaan” (3. Nefi 11:8). Johanneksen ilmestys 7:13-14 tekee selväksi, että kun eräänä päivänä pyhät ovat ”valkeavaatteisia”, se tarkoittaa, että ”he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä”.
Olen suurilta osin velkaa Donald W. Parrylle ja Jay A. Parrylle siitä, mitä olen oppinut ja jakanut tässä luvussa muinaisista temppeleistä ja uhreista (ks. Temples of the Ancient World and Symbols and Shadows). Oli kiehtovaa saada selville, että muinaisten pappien käyttämä pyhä vaatetus oli oleellinen osa heidän jumalanpalvelustaan. Osa näiden pappien vaatetusta oli yksinkertaiset pellavaiset alusvaatteet. Kun Aadam ja Eeva ymmärsivät olevansa alasti Eedenin puutarhassa, Jumala pyysi Jeesusta tekemään heille vaatteet nahasta peittämään heidän alastomuutensa (ks. 1. Moos. 3:21). Englanniksi tässä yhteydessä käytetään termiä ”coat”, jonka yleensä ajatellaan tarkoittavan takkia – vaatekappaletta, jota käytetään muiden vaatteiden päällä. John Bytheway kuitenkin huomautti minulle kerran, että sana, joka on käännetty takiksi, viittaakin itse asiassa ”pellavapaitaan … alastomuutensa peittämiseksi” (3. Moos. 16:4); aluspaitaan, jota myös naiset käyttivät ja jossa oli yleensä pitkät hihat ja sen helma ulottui polviin. Tämän erityisen vaatekappaleen pukeminen symboloi Kristuksen päälleen ottamista ja sallimista Hänen sovituksensa koskea itseään (ks. Room. 13:14; Gal. 3:27).
Tämän alusvaatteen lisäksi papit käyttivät myös viittaa vaatteidensa päällä ja asukokonaisuuteen kuului päähine, tunika, olkavaate sekä esiliina (2. Moos. 28, 29, 39; Hes. 44:17-18). Jesaja kirjoitti: ”Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan” (Jes. 61:10; ks. myös Job 29:14). Muinaisina aikoina, jos ihmisellä oli kengät, se tarkoitti hänen olevan vapaa eikä orja. Kenkien riisuminen temppelissä oli osoitus siitä, että ihminen seisoi pyhällä maalla (ks. 2. Moos. 3:5; Joos. 5:15), mutta lisäksi myös siitä, että hän oli halukas olemaan Jumalan palvelija. Temppeliviittaa pidettiin luonteeltaan sekä kuninkaallisena että pappismaisena (ks. 2. Moos. 19:6). Kuten Nefi kirjoitti hänen ”hallituskaudestaan ja palvelutyöstään” (1. Nefi 10:1), perimiltään temppeliviitta muistutti käyttäjäänsä hänen mahdollisuudestaan hallita kuten Jeesus Kristus, kuninkaiden Kuningas (ks. 1. Tim. 6:15) sekä kuten Jeesus, suuri ylipappi (ks. Hepr. 6:20; 9:11).
Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Brad Wilcox ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”How the Temple Endowment Represents Christ’s Atonement”.
Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company