Tässä on 15-vuotias Ben.
Benillä on pitkät hiukset.
Ben kuuntelee erittäin sopimatonta musiikkia.
Ben on kapinoiva, katkera, eikä hän kunnioita auktoriteetteja.
Ben polttaa tupakkaa tallin takana ja laukoo kuivalihaa suolaisempia voimasanoja.
Ehkä se kaikki on totta. Ehkä tämä mahtava ystäväni kirkossa — teini-ikäinen – on kaikkia noita asioita.
Tai ehkä hänellä on vain pitkät hiukset.
Takertuminen ulkoisiin asioihin
Tehkäämme tunnustus – useimmat meistä ovat tehneet pikaisia johtopäätöksiä ihmisistä, jotka eivät sovi mielikuvaamme nykyajan Kristuksen opetuslapsesta. Odotamme liian usein näkevämme valkoisia hampaita, lyhyitä hiuksia, silitettyjä paitoja, kevyttä ehostusta ja punaruskeita tila-autoja.
Vuosia sitten kuulin sivusta, miten joku kysyi ensimmäistä kertaa kirkossa kävijältä, miksi hänellä oli verkkarit päällä sunnuntaikokouksissa. (Satun tietämään, että siihen aikaa verkkarit olivat parhaat vaatteet, mitä hänellä oli).
Toinen jäsen valitti, että joku tuli kirkkoon tatuoinnit näkyvillä. Voi kauhistus!
Toinen taas oli äänekkäästi huolissaan nuoresta miehestä, jolla oli korvakoru.
Palataan Beniin. Nuhjuinen nuori ystäväni tietää, että mielipiteet voivat osua ja sattua kuin nyrkinisku. Hän on kuullut kuiskutteluja, nähnyt tuijottelua ja kokenut, miltä arvosteleminen tuntuu.
Ironista, eikö olekin? Kristityt arvostelemassa kristittyjä siitä, että he eivät ole tarpeeksi kristittyjä?
Ehkä Ben ja monet muut pitkähiuksiset, tatuoidut ja verkkarihousuiset kristityt tarvitsisivat t-paidat, joissa sanotaan: ”Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen” (1. Sam. 16:7).
Mitä näkisimme, jos katsoisimme Benin sydämeen? Mitä löytäisimme, jos emme antaisi silmiemme takertua hänen hiuksiinsa?
Sydämemme määrittelee meidät
Ben on enemmän Kristuksen kaltainen kuin useimmat muut tuntemani ihmiset. Hän on ajattelevainen, lempeä puheissaan, kunnioitettava ja hyväsydäminen. Hän on lahjakas, tietoinen itsestään ja anteeksiantava. Hänellä on pitkä luettelo johtajan ominaisuuksia ja hänellä on sellainen lämmin luonne, että on mukava olla hänen kanssaan.
Ben ei ole tietenkään täydellinen ja hänellä on teinihetkiä, kuten muillakin lapsilla, mutta hän aloittaa jokaisen päivän haluten olla vähän parempi kuin edellisenä päivänä. Hän haluaa olla vielä ystävällisempi, kärsivällisempi ja halukkaampi palvelemaan. Hän tekee työtä sen eteen, että hänestä voi tulla parempi poika, veli ja ystävä.
Hmm, eikö tuo olekin määritelmä Kristuksen seuraajasta?
Rakas ystäväni tietää, että jonakin päivänä on aika ajaa parta ja leikata hiukset. Itse asiassa hän suunnittelee lahjoittavansa hiuksensa Locks of Love -järjestölle, tunnetulle voittoa tavoittelemattomalle järjestölle, joka lahjoittaa peruukkeja potilaille, jotka taistelevat syöpää ja muita sairauksia vastaan. Kuulostaa sellaiselta, mitä Kristus tekisi, eikö niin?
Tällä välin hän ja kaikki muut, jotka eivät sovi täydellisesti määritelmäämme kristillisyydestä tietävät, että pitkät hiukset ja parta eivät tee heistä sopimattomia olemaan opetuslapsia sen enempää kuin verkkarit tai muste käsivarsissa.
Tässä on Ben.
Hän on teini, joka tietää, että hänen hiuksensa eivät määrittele häntä, vaan hänen sydämensä.
Ja todennäköistä on, että tunnet jonkun Benin myös.
Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Jason F. Wright ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”We Need to Stop Judging Other Mormons for Not Being ”Mormon” Enough”.
Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company
