Vanhin Dieter F. Uchtdorf piti tämän puheen lokakuun 2011 konferenssin naisten kokouksessa. Tässä on vain pieni osa Vanhin Uchtdorfin sanomasta. Voit lukea koko puheen täältä.
Jokin aika sitten kävelin vaimoni ja tyttäreni kanssa erään kauniin puutarhan halki. Ihailin Jumalan luomakunnan loistoa ja kauneutta. Ja sitten huomasin kaikkien suurenmoisten kukkien joukossa pikkuruisen kukkasen. Tiedän tuon kukkasen nimen, koska minulla on ollut lapsesta saakka siihen hellä suhde. Kukan nimi on lemmikki, [jonka englanninkielinen nimi suomeksi on älä-unohda-minua]. . . . Saksalainen legenda kertoo, että kun Jumala oli saanut annettua nimen kaikille kasveille, yksi oli jäänyt vaille nimeä. Pikkiriikkinen ääni sanoi: ”Älä unohda minua, oi Herra!” Ja Jumala vastasi, että se olisi kukkasen nimi.
Tänä iltana haluaisin käyttää tätä pientä kukkasta metaforana. Pienen lemmikinkukan viisi terälehteä saavat minut miettimään viittä asiaa, joita meidän olisi viisasta olla koskaan unohtamatta.
1. Ensiksi, älkää unohtako olla kärsivällisiä itsenne kanssa.
Haluan sanoa teille jotakin, minkä toivon teidän ymmärtävän oikein: Jumala on täysin tietoinen siitä, että te ja minä emme ole täydellisiä.
Saanen lisätä: Jumala on myös täysin tietoinen siitä, että ihmiset, joiden te ajattelette olevan täydellisiä, eivät ole sitä. . . . Rakkaat sisaret, monet teistä ovat loputtoman myötätuntoisia ja kärsivällisiä muiden heikkouksia kohtaan. Muistattehan olla myötätuntoisia ja kärsivällisiä myös itsenne kanssa.
Sillä välin olkaa kiitollisia kaikista pienistä onnistumisista kotonanne, perhesuhteissanne, opinnoissanne ja työssänne, toiminnassanne kirkossa ja omassa kehityksessänne. Lemmikin tavoin nämä onnistumiset voivat vaikuttaa teistä pikkuruisilta ja ne saattavat jäädä muilta huomaamatta, mutta Jumala huomaa ne, eivätkä ne ole pieniä Hänelle. Jos pidätte onnistumisena vain täydellisintä ruusua tai häikäisevintä orkideaa, teiltä saattaa jäädä väliin joitakin elämän suloisimmista kokemuksista.
2. Toiseksi, älkää unohtako hyvän uhrin ja typerän uhrin välistä eroa.
Otollinen uhri on sellainen, jossa luovumme jostakin hyvästä jonkin paljon arvokkaamman hyväksi. . . .
On niin monia hyviä asioita, joita tehdä, mutta emme voi tehdä niitä kaikkia. Taivaallinen Isämme on eniten mielissään silloin kun uhraamme jotakin hyvää jonkin iankaikkisesta näkökulmasta katsottuna paljon suuremman hyväksi. Joskus se voi tarkoittaa jopa pienten mutta kauniiden lemmikinkukkasten hoivaamista suuren eksoottisen kukkatarhan sijaan.
3. Kolmanneksi, älkää unohtako olla onnellisia nyt.
. . . jos käytämme päivämme odottamalla upeita ruusuja, meiltä voi jäädä huomaamatta kaikkialla ympärillämme olevien pikkuisten lemmikkien kauneus ja ihmeellisyys.
Tarkoitukseni ei ole sanoa, että meidän pitäisi hylätä toivo tai madaltaa tavoitteitamme. Älkää koskaan lakatko pyrkimästä parhaimpaan sisimmässänne. Älkää koskaan lakatko toivomasta kaikkien sydämenne vanhurskaiden toiveiden toteutumista. Mutta älkää sulkeko silmiänne ja sydäntänne niiden kunkin päivän tavallisten hetkien yksinkertaiselta ja hienolta kauneudelta, joista muodostuu rikas, hyvin eletty elämä.
Onnellisimpia tuntemiani ihmisiä eivät ole ne, jotka löytävät kultaisen pääsylippunsa, vaan ne, jotka kelvollisiin tavoitteisiin pyrkiessään huomaavat jokapäiväisten hetkien kauneuden ja suloisuuden ja pitävät niitä arvossa. He ovat niitä, jotka säie säikeeltä kutovat päivittäin kiitollisuuden ja ihmetyksen kuvakudosta koko elämänsä ajan. He ovat niitä, jotka ovat todella onnellisia.
4. Neljänneksi, älkää unohtako evankeliumin ”miksi”-kysymystä.
Joskus elämämme rutiineissa meiltä jää tahtomattamme huomaamatta eräs Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tärkeä puoli aivan kuten joltakulta saattaisi jäädä huomaamatta kaunis, herkkä lemmikki. Uutterissa pyrkimyksissämme täyttää kaikki velvollisuutemme ja sitoumuksemme, joita meillä on kirkon jäseninä, me joskus pidämme evankeliumia pitkänä luettelona tehtäviä, jotka meidän on lisättävä jo muutenkin mahdottoman pitkään luetteloomme pakollisia hoidettavia – aikalohkona, joka meidän täytyy jotenkin sovittaa kiireiseen aikatauluumme. Me keskitymme siihen, mitä Herra haluaa meidän tekevän ja kuinka voisimme sen tehdä, mutta joskus unohdamme miksi.
Rakkaat sisareni, Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ei ole velvoite. Se on rakastavan taivaallisen Isämme merkitsemä tie, joka johtaa onneen ja rauhaan tässä elämässä sekä kirkkauteen ja sanoin kuvaamattomaan täyttymykseen tulevassa elämässä. Evankeliumi on valo, joka läpäisee kuolevaisuuden ja valaisee tien edessämme.
Vaikka onkin välttämätöntä ymmärtää, mitä evankeliumi on ja kuinka se toimii, evankeliumin iankaikkinen sytyttävyys ja majesteettisuus kumpuavat vastauksesta kysymykseen ”miksi”.
5. Viidenneksi, älkää unohtako, että Herra rakastaa teitä.
ovatpa olosuhteenne mitkä tahansa, teitä ei ole unohdettu. Vaikka päivänne tuntuisivat kuinka synkiltä, vaikka tuntisitte itsenne kuinka merkityksettömäksi, vaikka ajattelisitte jääneenne kuinka syrjään, taivaallinen Isänne ei ole unohtanut teitä. Itse asiassa Hän rakastaa teitä äärettömällä rakkaudella. . . .
Ajatelkaa sitä: teidät tuntee ja muistaa majesteettisin, voimallisin ja loistavin Olento maailmankaikkeudessa! Teitä rakastaa äärettömyyden ja ikuisuuden Kuningas!
. . . Te olette lähempänä taivasta kuin luulette. Teidät on tarkoitettu suurempaan kuin voitte edes kuvitella.
Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “When Elder Uchtdorf Shared 5 Truths We Should Never Forget”.
Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company
