Nämä tarinat herättävät kunnioitusta, uhmaavat odotuksia ja kannustavat meitä seuraamaan Jeesusta.
Mitä Uuden testamentin evankeliumit ovat?
“Kerrothan taas Jeesuksesta” on kaunis alkeisyhdistyksen laulu, joka kiteyttää monille meistä kiitollisuuden tunteen Uuden testamentin evankeliumeista, jotka sisältävät nuo kallisarvoiset kertomukset.
Se, mitä emme ehkä ole ajatelleet, on kirjallisuuden tyyli, jolla nuo kertomukset on kirjoitettu ja miten tuo kirjallisuuslaji voi kasvattaa rakkauttamme ja ymmärrystämme Jeesuksesta ja Hänen tehtävästään.
Esimerkiksi, jos sanoisin sinulle: “Olipa kerran…”, millainen kertomus se olisi? Ja miten se päättyy? Jos sanoit: “Satu, jossa on prinssejä ja prinsessoja ja lohikäärmeitä ja hirviöitä ja kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti”, olet oikeassa. En ole edes kertonut koko kertomusta, kun jo tiedät, mitä odottaa ja miten kertomus tulkitaan. Tiedät sadun kirjallisuuslajin. Tiedät heti, että kertomus ei ole komedia, tragedia eikä säätiedotus, ei sukututkimusta, varastoraportti eikä tutkimusartikkeli.
Kertomukset Jeesuksesta (evankeliumit) eivät ole satuja. Ne eivät ala sanoilla ”olipa kerran”, eivätkä ne lopu sanoihin ”onnellisina loppuun asti”.
Eli millaista kirjallisuutta ne ovat? Vuosien vaivalloisen yrityksen jälkeen verrata Uuden testamentin evankeliumeja muihin muinaisiin kirjoituksiin, Raamatun tutkijat saivat selville, että evankeliumit on kirjoitettu muinaisen elämänkerran tyyliin.
Mitä merkitystä sillä on, että evankeliumit ovat muinaisia elämänkertoja? Miten tieto siitä auttaa meitä ymmärtämään paremmin Jeesusta ja Hänen sanomaansa?
Ensin meidän täytyy selventää eroa nykyajan ja muinaisen elämänkerran välillä.
Millaisia nykyajan elämänkerrat ovat?
Muinaiset elämänkerrat ovat hieman erilaisia kuin nykyajan elämänkerrat.
Nykyajan elämänkerrat ovat pitkiä, laajoja ja perusteellisia.
Nykyajan elämänkerrat alkavat yleensä henkilön syntymästä ja käyvät läpi perusteellisesti läpi hänen jokaisen elämänvaiheensa aina kuolemaan asti. Nykyajan elämänkerrat pyrkivät myös yhdistämään henkilön elämän laajempaan yhteyteen historiassa ja tapahtumissa, sekä osoittamaan, millainen vaikutus tuolla henkilöllä oli maailmaan.
Suosittu musikaali Hamilton perustuu Alexander Hamiltonin hyvin pitkään, yksityiskohtaiseen ja perusteelliseen elämänkertaan, jonka on kirjoittanut Ron Chernow. Tuossa kirjassa on tuhdit 832 sivua ja 253 760 sanaa! Luulen, että on enemmän ihmisiä, jotka ovat nähneet musikaalin, kuin niitä, jotka oikeasti ovat kyntäneet läpi kaikki 832 sivua Hamiltonin elämästä.
Vertaa sitä pisimpään evankeliumiin Uudessa testamentissa. Luukaksen evankeliumi on 19 482 (englanninkielinen) sanaa pitkä. Jos Luukaksen evankeliumi olisi yhtä perusteellinen, laaja ja pitkä kuin Chernown kirjoittama Hamilton, se olisi 13 kertaa pitempi!
Muiden Uuden testamentin evankeliumien pituudet ovat (englanninkielinen Raamattu): Matteus 18 346 sanaa, Johannes 15 635 sanaa ja Markus 11 304 sanaa. Jälleen, jos kaikki nämä evankeliumit olisivat yhtä pitkiä kuin Hamilton, Matteuksen evankeliumi olisi lähes 14 kertaa pitempi, kuin se on nyt, Johanneksen evankeliumi yli 16 kertaa pitempi ja Markus yli 22 kertaa pitempi. Tiedän, että monet meistä haluaisivat tietää enemmän yksityiskohtia Jeesuksen elämästä, mutta koska henki on altis, mutta liha heikko, en tiedä kuinka moni meistä oikeasti lukisi niin paljon ylimääräistä sisältöä.
Millaisia muinaiset elämänkerrat ovat?
Muinaiset elämänkerrat kirjoitettiin paljastamaan päähahmon sankarillinen luonne, jotta lukijoita voitaisiin rohkaista matkimaan sankaria tai seuraamaan hänen jalanjälkiään.
Muinaiset elämänkerrat olivat valikoivia perusteellisuuden sijaan. Ne eivät kertoneet sankarin elämän kaikkia yksityiskohtia. Sen sijaan, muinaiset elämänkerrat keskittyivät valikoituihin osiin sankarin elämästä, jotka toivat esille hänen luonteensa ja ominaisuutensa.
Aivan kuten sinun ei tarvitse syödä koko kakkua tietääksesi, miltä se maistuu (vaikka suurin osa meistä haluaisi syödä koko kakun!), yksi tai muutama lusikallinen paljastaa kakun luonteen. Niin myös muinaiset elämänkerrat antavat lukijoille makupalan sankarista sen sijaan, että antaisivat lukijalle koko elämän. Nykyajan elämänkerrat pakottavat sinut syömään kaiken.
Muinaiset elämänkerrat kertovat vain kaikista keskeisimmät, merkityksellisimmät ja voimallisimmat esimerkkitarinat sankarin elämästä. Ja merkittävää on se, että elämänkerrat yleensä keskittyivät sankarin viimeisiin vuosiin tai kuukausiin ja huomio kiinnitettiin erityisesti heidän kuolemaansa. Sankarin kuolema oli avain hänen luonteensa paljastamiseen.
Miksi emme tiedä enempää Jeesuksen elämästä?
Monet meistä ovat miettineet: “Jos Jeesus on tärkein henkilö, joka on koskaan kulkenut maan päällä, miksi emme tiedä enempää Hänestä?”
Kun ymmärrämme, että muinaisia elämänkertoja ei kirjoitettu kertomaan jokaista yksityiskohtaa sankarin elämästä, vaan siitä kerrottiin voimallisia ja valikoituja kertomuksia, jotka paljastivat heidän luonteensa, voimme ymmärtää, miksi suurin osa Jeesuksen elämästä jätetään huomiotta. Jeesuksen syntymän ja Hänen kasteensa välisestä ajasta emme tiedä mitään, paitsi kertomuksen siitä, kun Hän jäi temppeliin opettamaan kirjanoppineita. Itse asiassa, Markuksen evankeliumi jättää väliin suurimman osan Jeesuksen elämästä ja alkaa kertomuksella Hänen kasteestaan.
Muinaiset elämänkerrat keskittyivät sankarin kuolemaan johtaviin tapahtumiin
Tyypilliset muinaiset elämänkerrat keskittyivät suurimmaksi osaksi (1) tapahtumiin, jotka johtivat sankarin kuolemaan, (2) sankarin kuolin tapaan ja (3) osoittamaan, miksi hän oli sankari.
Jos tutkimme evankeliumeja, ne käsittelevät suurimmaksi osaksi Jeesuksen viimeistä elinvuotta (tai kolmea vuotta riippuen siitä, miten tulkitsemme muinaisia kalentereita).
Itse asiassa, jokaisessa evankeliumissa 20 – 50% kertomuksessa keskittyy Jeesuksen viimeisen elinviikon tapahtumiin. Miksi? Koska se oli tärkein, merkittävin ja paljastavin osa Hänen elämästään. Jeesuksen viimeinen viikko toi ilmi parhaiten Hänen sankarillisen luonteensa.
Mutta Jeesuksen muinaisessa elämänkerrassa on myös joitakin merkittäviä juonenkäänteitä!
Sankari ei kuole kunniakkaassa taistelussa, ei kypsässä iässä taisteltuaan urhean taistelun sukunsa tai maanmiestensä hyväksi.
Jeesus kuolee kuten rikollinen, ristillä!
Jos olisit evankeliumien muinainen lukija, olisit järkyttynyt.
Tunnistaisit muinaisen elämänkerran kirjallisuuslajin. Tarkistusmerkki.
Odottaisit muinaisen elämänkerran keskittyvän sankarin elämän olennaisimpiin asioihin, yleensä tapahtumiin ennen hänen kuolemaansa. Tarkistusmerkki.
Ja sitten odottaisit, että sankarin luonteen paljastavaan kuolin tapaan kiinnitettäisiin erityistä huomiota. Tarkistusmerkki.
Paitsi että Hän kuoli rikollisena.
Lukijat olisivat niin hämmennyksissään tästä muinaisesta elämänkerrasta. He luultavasti ajattelisivat jotenkin näin: ”Hetkinen, olen lukenut monien sankarien elämänkertoja ja heidän voitokkaista kuolemistaan. Mutta en ole koskaan kuullut, että rikollisen kuolemaan pidettäisiin sankarillisena. Mitä tässä on oikein tekeillä?”
Jos halusit herättää muinaisen lukijan huomion, evankeliumit onnistuivat siinä.
Sitten juoni muuttuu vielä ällistyttävämmäksi ja ihmeellisemmäksi.
Tyypillisessä muinaisessa elämänkerrassa kertomus päättyy pian sankarin kuoleman jälkeen. Elämänkerrassa saatetaan mainita joitakin tärkeitä asioita, joihin sankarin kuolemalla on ollut vaikutusta yhteiskunnassa jne.
Mutta jo olisit muinainen lukija, haltioituisit viimeisestä, ällistyttävästä asiasta Jeesuksen elämänkerrassa, jota me kutsumme evankeliumiksi.
Jeesus herää henkiin!
Muissa muinaisissa elämänkerroissa sankari ei herää henkiin. Kertomus päättyy sankarin kuolemaan.
Kuka on tuo Sankari, joka kuolee ja herää henkiin?
Kuka on tuo Sankari, jonka kertomus jatkuu, eikä pääty?
Kuka on tuo Sankari, joka kutsuu meitä olemaan osa kertomusta?
Kuka on tuo Sankari, joka kutsuu meitä tulemaan sankareiksi, kuten Hän on?
Miten seuraa tuota Sankaria? Miten minusta voi tulla Jeesuksen kaltainen sankari, jotta voi elää jälleen?
Evankeliumit ovat voimallisia, ällistyttäviä, paljastavia ja tehokkaita apuvälineitä keskusteluun.
Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”One Way We Might Misread the Gospels + How Understanding How They Were Written Adds Depth”.
Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company
