Miten Jumalan armo korottaa meidät, kun emme täytä vaatimuksia

Joku saattaa asianmukaisesti ihmetellä, miten sovitus voi toimia kuolevaisten ihmisten elämässä. Vaikka pyrimme olemaan kelvollisia ja teemme parannusta synneistämme, loppujen lopuksi me kaikki olemme, tavalla tai toisella, arvottomia palvelijoita (ks. Moosia 2:21). Heikkoutemme ja toistuvat epäonnistumisemme huomioon ottaen, miten voimme saada sovituksen runsaat siunaukset elämäämme? Miten voimme saada osaksemme sen puhdistavan voiman, tai rauhan, tai avun, tai vapauden? Miten epätäydellisen olennon täydellisyys ja ylösnousemus voi olla mahdollista?

Nefi antoi siihen vastauksen: ”Me tiedämme, että armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä” (2. Ne. 25:23). Siinä olisi voinut lukea: ”Me tiedämme, että armosta meidät korotetaan kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä.”  Jotkut ovat ymmärtäneet tämän pyhien kirjoitusten kohdan väärin olettaen, että sovitus antaa puhdistavan voiman, kun pelkästään tekomme antavat täydelliseksi tulemisen voiman; siten, käsi kädessä, korotus voidaan saavuttaa. Mutta tuollainen tulkinta ei ole oikea. On totta, että sovitus antaa puhdistavan voiman. On myöskin totta, että teot ovat välttämätön osa täydelliseksi tulemisen prosessissa. Mutta ilman sovitusta, ilman armoa, ilman Kristuksen voimaa, mitkään maailman teot eivät riittäisi tekemään täydelliseksi yhtä ainoaa ihmistä. Teot ja armo yhdessä tarvitaan tekemään ihminen täydelliseksi ja puhtaaksi korotusta varten. Toisin sanoen, Jumalan armo ei ole välttämätön vain puhtaaksi tekemisessämme vaan myös täydelliseksi tekemisessämme.

Pyhien kirjoitusten oppaassa (eng.) sanotaan, että armo on ”jumalallista apua tai voimaa”, joka tehdään mahdolliseksi sovituksen kautta. Lisäksi siinä sanotaan, että armo on väline voimalle ja avulle tehdä hyviä töitä, joita ihmiset eivät muuten pystyisi tekemään, jos se jätettäisi heidän omien keinojensa varaan. Ja lopuksi se vakuuttaa, että armo on kykeneväksi tekevä voima, jota tarvitaan nostamaan ihmiset heikkouksiensa ja virheidensä yläpuolelle, jotta he voisivat ottaa vastaan iankaikkisen elämän ja korotuksen sen jälkeen, kun he ovat tehneet parhaansa. Pohjimmiltaan armo on jumalallisen voiman lahja, joka on tehty mahdolliseksi sovituksen kautta, joka voi muuttaa tavallisen kuolevaisen epäonnistumisineen jumalaksi kaikkine voimineen – mikäli olemme tehneet ”kaiken voitavamme” (2. Ne. 25:23). Tätä juuri Pietari opetti: ”[Kristuksen] jumalallinen voima on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon” (eng. godliness = jumalallisuus) (2. Piet. 1:13).

Tästä opittava jumalallinen periaate on seuraava: Jumala käyttää taivaallisia voimiaan meidän korottamiseemme, mutta vain jos me olemme tehneet kaiken, mitä pystymme, saavuttaaksemme sen. Jeredin veli oppi tämän periaatteen, kun hän pyysi Herraa valaisemaan jeredilaisten laivat. Herra olisi voinut antaa hänelle ratkaisun heti. Sen sijaan Hän vastasi: ”Mitä sinä tahdot minun tekevän, että teillä olisi valoa aluksissanne?” (Et. 2:23). Tuon jumalallisen haasteen myötä Jeredin veli keksi ja toteutti nerokkaan suunnitelman – hän sulatti kalliosta kuusitoista kirkasta kiveä, jotka Hän vei Herran luokse, jotta Hän koskettaisi niitä niin, ”että ne voivat loistaa pimeässä” (Et. 3:4). Kun Jeredin veli oli tehnyt parhaansa, ovi taivaallisiin voimiin lensi selälleen.

Lasaruksen herättäminen kuolleista havainnollistaa dramaattisesti tätä samaa selestistä lakia. Vapahtaja lähestyi hautaa, jossa Lasarus oli maannut neljä päivää. Hän kehotti lähellä olevia siirtämään haudan suulla olevaa kiveä. Sitten Hän huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos” (Joh. 11:43), ja pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä” (Joh. 11:44). Siinä vaiheessa Jeesus käski paikalla olijoita päästämään hänet siteistään. Joku saattaisi kysyä: ”Miksi Jeesus ei itse siirtänyt kiveä näyttääkseen voimansa? Miksi Jeesus ei poistanut kääreitä henkiin heränneeltä ruumiilta?” Hänen vastauksensa oli esimerkki jumalallisesta taloudellisuuden laista, nimittäin siitä, että meidän täytyy tehdä kaikki voitavamme, ja kun olemme tehneet niin, kun olemme käyttäneet kaikki henkiset, moraaliset ja hengelliset energiamme, sitten taivaan voimat puuttuvat peliin. Ihminen pystyi siirtämään kiven ja poistamaan kääreet ruumiilta, joten ihmisen täytyi tehdä se, mutta vain Jumalan voima pystyi kutsumaan kuolleen takaisin elämään. Niinpä vain jälkimmäinen tapahtuma oli jumalallisesti saneltu. Sama periaate määrää meidän korotuksemme.

Kun emme täytä vaatimuksia

On joitakin tapahtumia, joissa parhaat pyrkimyksemme, olivatpa ne miten erityisiä hyvänsä, eivät yksinkertaisesti riitä. Kyse ei ole ainoastaan ajasta ja ponnistelusta (tarkoittaen, että jos meillä olisi tarpeeksi aikaa ja olisimme halukkaita tekemään työtä asioiden eteen, meistä tulisi lopulta jumalia); se on enemmän. Se riippuu myös kyvyistämme. Voimmeko itsestään, ilman mitään apukeinoja, lentää ilmojen halki? Meillä voi olla pakottava halu tehdä niin. Me saatamme hypätä kalliolta ja yrittää hanketta heltymättömällä päättäväisyydellä; meillä saattaa olla erityisen suuret hauikset; me saatamme osata heiluttaa käsiämme huimalla nopeudella; meillä saattaa olla tohtorin tutkinto aerodynamiikassa – mutta epäonnistumme silti. Jos haluamme liikkua kuten Jumala, jonkin ulkopuolisen voiman täytyy muuttaa fyysinen ruumiimme selestiseksi aineeksi.

Voimmeko itse hankkia Jumalan viisautta? Mitä jos ikuisuuden myötä meidän täytyy lukea jokainen kirja, osata ratkaista kaikki matemaattiset yhtälöt ja hallita kaikki kielet? Olisimmeko sitten tasavertaisia Jumalan kanssa viisaudessa? Vastaus on raikuva ei! Olisimme silti rajoitettuja rajalliseen ymmärrykseen, rajoitettuun määrään ajatuksia määrätyssä hetkessä. Herra viittasi tähän eroavaisuuteen: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni. . . . Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella” (Jes. 55:8-9). Kuningas Benjamin toisti samoja ajatuksia: ”Uskokaa, että ihminen ei käsitä kaikkea, minkä Herra voi käsittää (Moosia 4:9). Joskus, jotenkin, jossain, meidän täytyy ”saada lisää”. Meidän täytyy saada jumalallinen lahja pystyäksemme pitämään yllä monia, jopa ääretöntä määrää ajatuksia, samanaikaisesti. Vasta sitten mielemme alkaa tulla Jumalan mielen kaltaiseksi.

Meistä ei voi tulla Jumalan kaltaisia ilman sellaista lahjaa, joka on pohjimmiltaan Jumalan armon ilmentymä. Ja Jumalan armo tulee Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta. Se oli lupaus, jonka Enok ymmärsi ja ilmaisi Jumalalle: ”Sinä olet tehnyt minut ja antanut minulle oikeuden valtaistuimeesi, mutta et minun itseni kautta vaan sinun oman armosi kautta” (KH Moos. 7:59).

Jumalan kaltaiseksi tuleminen

Se, että hyväksymme sovituksen, avaa uuden hengellisten voimien varaston, jotka ”antavat lisää” ja tarjoavat ihmiselle jumalallisia luonteenpiirteitä, joita hän ei voi kehittää omasta takaa. Vasta silloin sovituksen perimmäinen tarkoitus saavutetaan – me tulemme molemmat ”yhdeksi” Jumalan kanssa (ylösnousemuksen ominaisuus) ja ”yhdeksi” kuten Jumala (korotuksen ominaisuus). Tämä oli Johanneksen lupaus ”Jumalan pojille”, jotka tulevat olemaan ”hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on” (1. Joh. 3:2), eivät ole vain Hänen kanssaan.

Määrätyt sovituksen voimat puhdistavat meidät ja tekevät meistä kelvollisia olemaan Jumalan luona ja olemaan yhtä Hänen kanssaan. Sellaiset puhdistavat voimat puhdistavat sielumme ja tekevät meistä viattomia (synnittömiä), mutta viattomuus ei ole täydellisyyttä. Viattomuus on sisäänkäynti suoralle ja kapealle polulle; täydellisyys on määränpää. Vastasyntynyt vauva on puhdas ja viaton, mutta ei täydellinen siinä mielessä, että hänellä ei ole jumalallisuuden voimia. Vapahtaja oli puhdas ja viaton, mutta jopa Hän kasvoi armosta armoon, kunnes saavutti jumaluuden täyteyden. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että Vapahtaja ei ”aluksi saanut täyteydestä vaan jatkoi armosta armoon, kunnes hän sai täyteyden” (OL 93:13). Joseph F. Smith kertoi Kristuksen edistymisestä: ”Edes Kristus ei ollut täydellinen aluksi; Hän . . . ei saanut täyteyttä aluksi, mutta kasvoi uskossa, tiedossa, ymmärryksessä ja armossa, kunnes saavutti täyteyden.” (Smith, Gospel Doctrine, 68).

Juuri Jumalan armon kautta nuo kykeneväksi tekevät, siunaavat, korottavat sovituksen voimat tarjoavat opetuksen opetuksen päälle ja rivin rivin päälle, muuttaen ihmisen jumalaksi. Vapahtaja todisti tästä. Hän kehotti meitä kuuntelemaan Johanneksen sanomaa armosta, jotta voimme tulla Isän luokse Hänen nimessään ja ”ajan tullen saada hänen täyteydestään” (OL 93:19). Sitten hän kuvaili, miten täyteys saavutetaan meidän kohdallamme: ”Jos te pidätte minun käskyni, te saatte hänen täyteydestään ja teidät kirkastetaan minussa, kuten minut on kirkastettu Isässä; sen tähden minä sanon teille, että te saatte armoa armon lisäksi” (OL 93:20). Rivi rivin päälle, opetus opetuksen päälle, armo armon päälle – niin me tulemme yhdeksi, kuten Hän ja Isä ovat yhtä. Profeetta Joseph opetti juuri niin: ”Teidän täytyy oppia olemaan Jumalia itse, … samalla tavalla kuin kaikki Jumalat ovat oppineet ennen teitä, pienin askelin ja vähäisistä kyvyistä suuriin; armosta armoon, korotuksesta korotukseen, kunnes. . . pystytte kestämään ikuisen palon ja istumaan kirkkaudessa, kuten ne, jotka istuvat valtaistuimillaan iankaikkisessa voimassaan.” (Smith, Teachings of the Prophet Joseph Smith, 346-47).

Miten kuolevaiset saavat osakseen armoa?

Mutta miten Jumalan armo siirretään meille? Miten Jumala välittää jumalallisia ominaisuuksia ja voimia tavalliselle kuolevaiselle? Jumalallisten voimien siirtämisen ja jumalallisen olennon luonteenpiirteiden aktivoimisen keino on Pyhä Henki. Ajattomassa lausunnossaan vanhin Parley P. Pratt kuvailee sen puhdistavaa ja täydelliseksi tekevää voimaa: ”Pyhän Hengen lahja … elvyttää kaikkia älyllisiä kykyjä, lisää, kasvattaa, laajentaa ja puhdistaa kaikki luonnolliset intohimot ja mieliteot, ja sovittaa ne, viisauden lahjan avulla, oikeaan käyttöön. Se innoittaa, kehittää, muokkaa ja kypsyttää kaikki luonteemme hienovaraiset sympatiat, ilot, maut, tunteet ja mieltymykset. Se innoittaa hyveellisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, lempeyttä, säyseyttä ja rakkautta. Se kehittää henkilön kauneutta, muotoa ja piirteitä. Se hoitaa terveyttä, tarmoa, eloisuutta ja seurallisuuden tunteita. Se elävöittää kaikkia fyysisen ja älyllisen ihmisen kykyjä. Se vahvistaa ja virittää hermoja. Lyhyesti sanottuna se on, aivan kuin se oli, ydintä luissa, iloa sydämessä, valoa silmille, musiikkia korville ja elämää koko olemukselle.” (Pratt, Key to the Science of Theology and a Voice of Warning, 61).

Kaikkia näitä jumalallisia ominaisuuksia, joita vanhin Pratt ilmaisi niin kaunopuheisesti, sanotaan pyhissä kirjoituksissa ”hengellisiksi lahjoiksi” tai ”Hengen lahjoiksi”…

Moronin kirjan luku 10 on Moronin viimeinen sanoma, hänen ”viimeinen luentonsa” tämän taloudenhoitokauden sukupolville. Hän näki meidän aikamme 6/6 näöntarkkuudella: ”Katso, minä puhun teille ikään kuin olisitte läsnä, ettekä te kuitenkaan ole. Mutta katso, Jeesus Kristus on näyttänyt teidät minulle, ja minä tiedän teidän tekemisenne (Mormon 8:35). Tuon näyn nähtyään, mikä olisi hänen viimeinen jäähyväissanomansa tälle sukupolvelle, jonka hän tunsi niin läheisesti? Mitä neuvoja hän voisi antaa heille, jotta he voisivat saada apua, pelastua ja jopa saada korotuksen? Moroni 10 on vastaus. Moroni luettelee määrättyjä Hengen lahjoja ja päättää kirjoituksensa hengelliseen kaavaan, joka tekee meistä Jumalan kaltaisia:

”Ja vielä minä tahdon kehottaa teitä tulemaan Kristuksen luokse ja tarttumaan jokaiseen hyvään lahjaan [tarkoittaen Hengen lahjoja ja muita sovituksen kautta saatavia siunauksia] …

”Niin, tulkaa Kristuksen luokse ja tulkaa täydellisiksi hänessä ja kieltäkää itseltänne kaikki jumalattomuus; ja jos te kiellätte itseltänne kaiken jumalattomuuden ja rakastatte Jumalaa koko väkevyydestänne, mielestänne ja voimastanne, silloin hänen armonsa riittää teille, niin että te hänen armostaan voitte olla täydellisiä Kristuksessa…

”Ja vielä, jos te Jumalan armosta olette täydellisiä Kristuksessa ettekä kiellä hänen voimaansa, silloin te olette pyhitettyjä Kristuksessa Jumalan armosta, Kristuksen veren vuodattamisen kautta, mikä kuuluu Isän liittoon teidän syntienne anteeksiantamiseksi, niin että teistä tulee pyhiä, tahrattomia” (Moroni 10:30, 32, 33).

Moroni 10 on Mormonin kirjan päättävä opillinen väitös. Se määrittelee armon, lahjojen ja jumaluuden väliset suhteet. Armo, joka virtaa Vapahtajan sovitusuhrista, avaa portin jumalalliselle tielle, lahjat ovat ajoneuvo ja jumaluus on päämäärä. Jumalan armon kautta lahjat tulevat, ja lahjojen hankkimisen myötä jumaluus tulee esiin.

 

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “How God’s Grace Exalts Us When We Fall Short (+ How It Allows Us to Be Like God, Not Just with Him)”

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company