Nukuin talomme kellarissa ollessani lapsi. Valitettavasti oman huoneeni ja yläkertaan johtavan portaikon välissä oli pimeä ja uhkaava varastohuone. Tuo huone oli kokoelma hämähäkinverkkoja, uhkaavan kuuloisia ääniä ja epämääräisiä olioita, joiden uskoin sieppaavan pahaa-aavistamattomia lapsia hetkenä minä hyvänsä. Sanomattakin selvää, että se oli paikka, joka täytti minut äärimmäisellä pelolla.

Siksi, aina kun olin yksin ja valmistauduin menemään yläkertaan, tarkistin, oliko ovi auki. Jos se oli auki (paljastaen arvoituksellisen mustan aukon, josta halusin pysyä erossa), lähdin juoksemaan nopeasti sen läpi ja ylös portaita etsien kiihkeästi äitiäni, isääni tai vanhempaa veljeäni, kunnes olin täysin varma siitä, että olin täysin turvassa.

Ehkä koit jotain samanlaista ollessasi lapsi. Joskus ainoa lohtu, jonka pystyi löytämään, oli juosta rakkaan ihmisen syliin ja tuntea hänen lämmin halauksensa. Lempeä ääni muistutti sinua, että olit turvassa ja että kaikki on hyvin.

Pelko on luonnollista

On normaalia, että lapsilla on pelkoja. Hämähäkit, pimeä, vieraat ihmiset, korkeus, hammaslääkärillä käyminen, klovnit, parsakaalin syöminen, ja paljon muita. Ja vaikka pelkäämme monia näistä asioita vielä vanhempanakin (myönnän, että kävelen varastohuoneen läpi nopeasti joka kerta, kun menen kotiin), kohtaamme usein myös monia aivan uusia ja monimutkaisempia pelkoja.

Eräässä yleiskonferenssissa Vanhin Ronald A. Rasband käsitteli monia pelkoja, joita yleisimmin saatamme kohdata; niiden joukossa on ”epäonnistuminen, torjunta, pettymys ja tuntematon.” Jos jatkan listaa, siinä voisi olla mukana myös kuoleman pelko, varmuus työpaikasta, uskon kriisi, sota, taloudelliset vaikeudet, yksinäisyys, pettäminen jne. Nähtävästi ketään ei vapauteta erinäisten pelkojen kohtaamisesta tässä elämässä.

Ollessamme yksin, nuo pelot voivat usein tuntua melko musertavilta. Kun niitä on monia samanaikaisesti, ne uhkaavat rampauttaa meidät, aiheuttaen ahdistusta ja toivottomuutta, joka tuntuu ylitsepääsemättömältä. Rakastettu apostoli, Vanhin Dieter F. Uchtdorf sanoi pelon olevan vastustajan taktikointia: ”Pelolla on harvoin voimaa muuttaa sydäntämme, eikä se koskaan muuta meitä ihmisiksi, jotka rakastavat sitä, mikä on oikein, ja jotka haluavat olla kuuliaisia taivaalliselle Isälle.”

Lohdun lähteemme

On kuitenkin olemassa eräs tapa, joka varmasti auttaa meitä selviytymään mistä tahansa pelosta; kääntyminen taivaallisen Isämme ja vanhemman veljemme, Jeesuksen Kristuksen, puoleen. Ollessaan maan päällä Kristus neuvoi meitä omaksumaan lasten ylevät ominaisuudet:

Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.

Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa (Matt. 18:2-4).

Kuten Kristus sanoi, lasten viattomuuden tarkkaileminen voi opettaa meille suuren opetuksen. Monet maailman äänet käskevät meitä ”pinnistelemään” tai ”ryhdistäytymään”. Se, että pystyy ihan itsekseen pääsemään yli suurimmasta pelosta, on kuin kunniamerkki. Vaikka tämä tapa saattaa saada aikaan vangitsevia tai sankarillisia elokuvien juonia, on se tarpeettoman vaikeaa ja jossain määrin epärealistinen vaihtoehto monissa tilanteissa.

Varmastikaan taivaallinen Isä, kuten kukaan hyvä vanhempi, ei halua meidän juoksevan karkuun tai jänistää tiellemme tulevia pelkoja. Hän haluaisi kuitenkin meidän luottavan Häneen ja rakastavaan poikaansa, Jeesukseen Kristukseen – Häneen, joka tietää täydellisesti, miten taistella kaikkia kohtaamiamme vaikeuksia vastaan. Kuten lapset, me voimme turvautua rakkaimpiimme ja luotettaviin henkilöihin. Vapahtaja kutsui:

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.

Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.

Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt” (Matt. 11:28-30).

Ette ole yksin

Usein ylpeys saattaa tulla tiellemme soveltaessamme tätä jaetta omiin pelkoihimme ja vaikeuksiimme. Kun meistä tulee vanhempia, yritämme jatkuvasti keksiä keinoja selvittää asioita itse, ennen kuin käännymme ulkopuolisen avun puoleen. Vaikka Jeesuksen Kristuksen evankeliumi rohkaisee meitä tekemään omia valintoja, ei ole mikään häpeä ottaa vastaan niiden henkilöiden tukea ja ohjausta, jotka loistavat toivoa ja valoa missä tahansa kokemassamme pimeydessä. Kun ”valjastamme” itsemme Vapahtajaan, taakkamme on paljon kevyempi kantaa.

Meidän ei todellakaan tarvitse kohdata pelkojamme yksin. Usko korkeampaa voimaan auttaa tukahduttamaan leimuavat liekit, joiksi pelot voivat usein tulla. Aivan kuten vanhempi antaa yövalon lapselle, joka pelkää pimeää, tai lupaa jäätelön, jos hän syö kaikki vihanneksensa, Jumala ja Hänen poikansa, Jeesus Kristus, tietävät täydellisen vastalääkkeen kaikkiin mahdollisiin ahdistuksen aiheisiimme. He tuntevat meidät ja rakastavat meitä täydellisesti ja pyhissä kirjoituksissa vahvistetaan, että tämä ”…täydellinen rakkaus poistaa pelon.” Joten juoskaa heidän luoksensa ”kuten pieni lapsi” juoksee rakkaittensa luokse ja huomaatte, että pelkonne lientyvät.

Noilla varastohuoneen möröillä ei ole aavistustakaan, ketä heillä on vastassa.

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Erik Parry ja se on julkaistu thirdhour.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.