Martti Lutherista alkanut protestantismi Euroopassa oli sellaisten oikeaoppisuuden käytäntöjen kiistämistä, jotka protestanttien mielestä olivat turmeltuneet. Se ei aina koskenut opin kiistämistä, sillä protestantti-liikkeet enimmäkseen hyväksyivät piispojen neuvoston aiemmin määrittelemän uskontunnustuksen ja opin kolminaisuudesta. Protestantti-liikkeen tarkoitus oli uudistaa näitä turmeltuneita käytäntöjä.

Lutherin mielestä katolisen kirkon turmeltunein käytäntö oli anekauppa. Jos henkilö maksoi rahaa, hänen aikaansa kiirastulessa lyhennettäisiin. Lutherin mielestä katolisen kirkon johtajilla ei ollut oikeutta tai voimaa myöntää pelastusta tai lieventää Jumalan rangaistuksia.

Siihen aikaan Raamattua käännettiin yleisille eurooppalaisille kielille. Kirjapaino keksittiin ja pyhät kirjoitukset olivat tavallisten ihmisten saatavilla. Heille luvattiin, että pyhillä kirjoituksilla oli korkein määräämisvalta ja että ihminen voisi päästä lähemmäksi Jumalaa ja evankeliumia niiden kuin vihityn oikeaoppisen papiston kautta. Monia protestanttisia suuntauksia syntyi, ja nykyään on olemassa yli 48 000 kristillistä suuntausta.

Joillekin rukoileville ihmisille uskonpuhdistus ei tuntunut riittävän. Se, mihin he pyrkivät, oli paluu alkuperäiseen ”primitiiviseen” (muinaiseen) Jeesuksen Kristuksen kirkkoon. Jotkut tavoittelivat ihmeitä, voimaa ja valtuutta, joka näytti olevan kadoksissa. Jotkut pyrkivät siihen, että alkuperäinen järjestys palautettaisiin. Joillakin näistä ihmisistä oli näkyjä, joiden perusteella he vakuuttuivat, että Kristuksen alkukirkon palauttaminen todella tapahtuisi. Jotkut perustivat omia kirkkojaan yrittäen palauttaa kaiken sen, mikä oli kadonnut. Nämä ihmiset näkivät mielessään yhden kirkon ja yhden evankeliumin. Todellinen palautus voisi yhdistää nopeasti lisääntyvät, usein eri mieltä olevat, kristilliset suuntaukset.

Toive palauttamisesta oli oikeastaan alkanut hyvin aikaisin – vain muutamia satoja vuosia Kristuksen syntymän jälkeen. Joidenkin mielestä kristillisyys oli jo silloin harhautunut uskosta ja alkuperäisten apostolien kirkosta.

Restorationismi Yhdysvalloissa

Toiveet evankeliumin palauttamisesta alkoivat lisääntyä Yhdysvalloissa pian sisällissodan jälkeen. Syy tähän johtui osittain Amerikasta itsestään. Se oli uusi, tuore ja turmeltumaton maa, joka oli perustettu yksilön vapauden ja omantunnon periaatteille. Ihmisillä oli taipumus haluta etääntyä institutionaalisista, perinteisistä kirkoista. Vallalla oli jopa palo tuhatvuotisesta valtakunnasta ja tunne siitä, että Amerikka olisi täydellinen paikka Kristuksen tuhatvuotista hallitusaikaa varten. Paluu Kristuksen alkukirkkoon kiertäisi vakiintuneen käsityksen oikeaoppisuudesta ja saattaisi yhdistää protestanttiset liikkeet. Se olisi paluu puhtauteen sekä uuteen alkuun.

1800-luvun alun Amerikassa oli herätysliike nimeltään ”The First Great Awakening”, joka syntyi baptistien keskuudessa. Se alkoi Uudessa Englannissa ja levisi etelään ja sitten läntisille rajamaille. Muinaisia uskontunnustuksia kohtaan heräsi epäilyjä, ja syntyi halu palata puhtaaseen jumalanpalvelukseen. He pyrkivät alkukirkon tarkkaan rakenteeseen ja toivoivat pystyvänsä jäljittelemään sitä.

Toinen suuri herätysaalto (the Second Great Awakening) lisäsi uskonnollista paloa, ja myös täydellistä palautusta etsivien ihmisten määrä lisääntyi. Leiri- ja herätyskokoukset vetivät puoleensa suuria yleisömääriä. Kaikki eivät olleet restorationisteja, mutta myötävaikuttivat uskonnollisen palon lisääntymiseen.

Joseph Smith, jonka kautta palautus todella tapahtui, asui New Yorkissa. Hänen asuinaluettaan kutsuttiin ”poltetun maan alueeksi”  (Burned-Over District) lukuisien herätyskokousten ja hengen vuodattamisten takia.

Stone-Campbell -liike

Barton W. Stone aloitti herätysliikkeen Kentuckyssa, ja Thomas Campbell ja hänen poikansa Alexander aloittivat herätysliikkeen Pennsylvaniassa ja Länsi-Virginiassa. Stonen seuraajat kutsuivat itseään yksinkertaisesti kristityiksi (Christians), ja Campbellin seuraajat kutsuivat itseään Kristuksen opetuslapsiksi (Disciples of Christ). Stonen uskonto oli avoin ja epämuodollinen, kun Campbell taas pyrki järjestämään uudelleen Kristuksen alkukirkon. Molemmat liikkeet pyrkivät jouduttamaan tuhatvuotisen valtakunnan tulemista palauttamalla apostolisen valtuuden. Molemmat nauttivat sakramentin vertauskuvat sunnuntaisin ja kastoivat upottamalla, mikä oli välttämätön askel pelastusta varten. Näillä kahdella liikkeellä oli aina mielessä kristinuskon yhtenäisyys, ja siksi he olivat toisilleen ystävällismielisiä. Ne yhdistyivät pian ja kutsuivat itseään molemmilla alkuperäisillä nimillä, ”Christians” ja Disciples of Christ.”

Ajan myötä tämä lahko jakaantui ja nykyään on monia lahkoja, joiden juuret ovat Stone-Campbell -liikkeessä.

Kristadelfialaiset

Tohtori John Thomas oli joutunut haaksirikkoon merellä, ja saapuessaan Amerikkaan häntä järkytti oma valmistautumattomuutensa iankaikkista elämää varten. Hän pyhitti elämänsä Raamatun tutkimiselle. Hän kyseenalaisti uskon ihmisen luonteesta. Hän väitteli Alexander Campbellin kanssa. Hän aiheutti hajaannusta uskollisten restorationistien keskuudessa, joten hänet erotettiin ja sitten kastettiin uudelleen. Vuonna 1848 hän lähti saarnamatkalle Englantiin, ja hänen kuulijoissaan oli mukana paikallisia restorationisteja.

Thomas ja hänen seuraajansa kehittelivät uskontunnustuksen. Joitakin heidän uskomuksiaan ja käytäntöjään ovat

  • Kristuksen toisen tulemisen odottaminen
  • Kolminaisuusopin kieltäminen
  • Usko siihen, että Jumalalla on ruumis
  • Asepalveluksen vastustaminen/pasifismi
  • Maallikkojäsenten palveleminen kirkon tehtävissä

Kirkon nimi yhdistetään usein harkittuun asepalveluksen vastustamiseen.

Muita filosofioita palautuksesta

Muita filosofioita palautuksesta ovat esimerkiksi adventismi (Kristuksen pikaisen toisen tulemisen odottaminen) ja milleriitit (the Millerites, josta seitsemännen päivän adventistit ja adventtikirkko saivat alkunsa). Adventistit tekevät paljon palvelutyötä ympäri maailman. Monet heidän oppinsa ovat yhteneväisiä protestantismin kanssa. The Worldwide Church of God sai alkunsa seitsemännen päivän kirkoista (joiden jumalanpalvelus on lauantaisin). Se kielsi restorationismin ja pyrki tulemaan enemmän muiden protestanttisten kirkkojen kaltaiseksi. Se hajosi moniksi eri kirkoiksi.

Tosi evankeliumi on palautettu

Lähes kaikki Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon alkuaikojen jäsenet olivat yksilöitä, jotka uskoivat, että palautus oli tulossa (monet heistä olivat kokeneet hengellisiä ilmestyksiä, jotka johtivat heitä uskomaan niin) tai jotka jo olivat jonkun restorationistiryhmän jäseniä. Sidney Rigdon, joka kääntyi ”mormonismiin”, oli yksi campbelliittien johtajista, ja vei campbelliiteista mukanaan satoja ihmisiä.

Jotta apostolisen kristillisyyden palautus saattoi todella tapahtua, monia asioita täytyi toteutua:

  1. Sen täytyi tapahtua paikassa, jossa se voisi selviytyä, vaikka Saatana julistaisi sodan sitä vastaan. Sellainen paikka oli Yhdysvallat ja sen läntinen rajaseutu.
  2. Sen täytyi tapahtua paikassa, jossa oli uskonnollinen vapaus. Yhdysvallat oli sellainen paikka.
  3. Sen täytyi tapahtua sellaisena aikana ja sellaisessa paikassa, jossa uusi pyhä kirjoitus voitiin painaa ja jakaa ihmisille. Mormonin kirja esilletulo toisena todistuksena Kristuksesta oli perusta kirkon järjestämiselle.
  4. Ajatukset yksilöllisestä omatunnosta ja hengellisestä kokemuksesta täytyi olla omaksuttu. Tämä tapahtui valistuksen, uskonpuhdistuksen ja uskon ajan aikana.

Siispä näyttämö oli valmiina Kristuksen alkuperäisen kirkon palauttamista varten. Tämä tapahtui useassa eri vaiheessa.

  1. Toinen suuri herätysaalto aiheutti sen, että Smithin perhe New Yorkissa kyseenalaisti opin ja halusi valita itse, mikä kirkko sopi parhaiten heidän uskomuksiinsa.
  2. Joseph Smith, joka oli silloin 14-vuotias, ei osannut päättää. Hän piti turhauttavana pelkästään pyhiin kirjoituksiin nojautumista, koska kaikki lahkot tulkitsivat niitä eri tavalla.
  3. Uskoen, että hän voisi saada vastauksen rukoilemalla, Joseph kysyi Jumalalta ja näki näyn Isä Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta. Tämä murskasi hänen uskonsa perinteiseen kolminaisuuden oppiin. Kristus sanoi hänelle, että piispojen neuvoston tekemät uskontunnustukset olivat väärässä ja että evankeliumin palautus oli tulossa ja että Josephilla olisi tärkeä osa siinä.
  4. Jumala paljasti Mormonin kirjan levyjen sijainnin, aikakirjan, joka oli toinen todistus ylösnousseesta Kristuksesta, ja Joseph alkoi kääntää sitä ilmoituksen kautta.
  5. Joseph Smith ja Oliver Cowdery saivat palautetun Aaronin pappeuden tai leeviläisen pappeuden ylösnousseelta Johannes Kastajalta, mikä antoi heille voiman kastaa upottamalla Jeesuksen Kristuksen täydellä valtuudella.
  6. Ylösnousseilta Pietarilta ja Jaakobilta sekä muutetulta Johannekselta Joseph sai Melkisedekin pappeuden tai korkeamman pappeuden, mikä antoi hänelle valtuuden antaa Pyhän Hengen lahjan, nauttia profetian hengestä ja tehdä samanlaisia ihmeitä, kuin apostolit tekivät muinaisina aikoina.
  7. Elian, Mooseksen ja Eliaksen kautta, jotka kävivät Kirtlandin temppelissä sinä sunnuntaina, jona se pyhitettiin Herran palvelemiseen, Joseph sai avaimet sinetöidä taivaassa sen, mikä oli sinetöity maan päällä, sekä avaimet Israelin kokoamiseen ja Kristuksen kirkon johtamiseen.
  8. Muinainen raamatunaikainen toimitus, kaste kuolleiden puolesta, ilmoitettiin taivaasta, kuten myös opit ja avaimet temppelitoimitusten tekemiseen ja iankaikkiseen avioliittoon.
  9. Kirkko järjestettiin samalla tavalla kuin Kristuksen aikana: sillä on profeetta, apostolit, seitsenkymmenet, jne.
  10. Kirkolla on maallikkopapisto, kuten Kristuksen alkukirkossa.
  11. Pappeus, joka on voima ja valtuus toimia Jumalan nimessä, on kaikilla kelvollisilla miespuolisilla jäsenillä, ja naiset ovat osallisina sen voimasta ja siunauksista.
  12. Ilmoitusta saadaan vapaasti; pyhät kirjoitukset ovat avoinna; taivaat ovat avoinna.
  13. Jumalan valtakunta on perustettu maan päälle Kristuksen toiseen tulemiseen valmistautumista varten. Myöhempien aikojen pyhät eivät koskaan ole ilmaisseet mitään tarkkaa päivämäärää tai aikaa, kuten jotkut lahkot ovat tehneet nähden tuon ajan tulevan ja menevän ilman profetian täyttymistä, mutta myöhempien aikojen pyhät odottavat Hänen tulemistaan.
  14. Lähetystyölle pyhittäytyminen. Alkaen kuudesta jäsenestä vuonna 1830 vuoden 2014 loppuun mennessä kirkossa oli 15 372 337 jäsentä maailmanlaajuisesti.

 

Artikkeli on alun perin julkaistu mormonbeliefs.org -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Krista Kora.