4 oppia, joita Raamattu ei selitä kovinkaan hyvin… ja miksi se ei haittaa

Pyhä Raamattu on iso juttu. Yksiselitteisesti se on Jumalan sanaa, mutta tosiasia on, että sen opetukset ovat alttiita tulkinnoille. Toiset ottavat asiat hyvin kirjaimellisesti, toisille tilanne on puolestaan päinvastainen. Tämä on yksi syistä, miksi nykypäivänä on niin monia eri kristillisiä kirkkoja – niin käy, kun pyhiä kirjoituksia tulkitaan eri tavoin.

Tämä artikkeli käsittelee neljää merkittävää oppia, jotka Raamattu selittää epäselvästi. Ensiksi nostan esille, mistä hämmennys johtuu. Sen jälkeen (artikkelin lopussa) selitän, miksi nuo seikat eivät haittaa minua.

1. ”Kolminaisuuden” luonne

Onko olemassa vain yksi Jumala vai onko heitä kolme? Onko Isä Jumala eri kuin Jeesus Kristus ja Pyhä Henki vai ovatko he saman olennon kolme eri ilmentymää? Jakavatko he yhden olemuksen kolmessa muodossa? Vai ovatko he yksinkertaisesti kolme erillistä olentoa?

Raamattu jättää tämän epäselväksi. Varhaiset kristilliset johtajat kokoontuivat yhteen useita kertoja puidakseen kristillisyyden virallista kantaa, mutta näiden neuvonpitojen lopputulos ainoastaan korostaa tämä aiheen ympärillä vellovaa täydellistä hämmennystä. Sen sijaan, että lainaisin heitä kokonaisuudessaan, tilan säästämiseksi, lainaankin vanhin Jeffrey R. Hollandia, joka on sanonut näistä uskontunnustuksista seuraavaa:

”Nämä erilaiset uskontunnustusten kehittelyt ja muunnelmat – ja niitä vuosisatojen saatossa seuranneet – julistivat, että Isä, Poika ja Pyhä Henki olivat käsitteellisiä, ehdottomia, ylimaallisia, kaikkialla läsnä olevia, samaa olemusta olevia, yhdessä ikuisesti olevia ja tuntemattomia, vailla ruumista, ruumiinosia tai tunteita sekä ajan ja paikan tuolla puolen olevia. Sellaisissa uskontunnustuksissa kaikki kolme jäsentä ovat erillisiä persoonia, mutta He ovat yksi olento – usein mainittu ”kolminaisuuden salaisuus”. He ovat kolme eri persoonaa, jotka eivät kuitenkaan ole kolme Jumalaa vaan yksi. Kaikki kolme persoonaa ovat käsittämättömiä, kuitenkin se on yksi käsittämätön Jumala.”

Niinpä. Se on hämmentävää, mutta ymmärrettävästi niin. Mitä sinun pitäisi ajatella, kun Kristus ensin rukoilee Isää, mutta sanoo sitten: ”Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa.” (Joh. 14:11) Ja sitten meille kerrotaan vielä Uuden testamentin tarina Stefanoksesta: ”Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella.” (Apt. 7:55) Ovatko he siis yksi vai erillisiä?

Selvitämme tämän myöhemmin.

2. Oikeaoppinen kaste

Raamattu tekee täysin selväksi, että kaste on käsky. Mutta asia, josta laajasti kiistellään kristillisessä maailmassa, on se tapa, jolla suorittaa tuo kaste ja mikä tekee siitä pätevän. Pohjimmiltaan Raamattu kertoo meille vain sen, että Kristus etsi Johannes Kastajan käsiinsä, jotta tämä voisi kastaa Kristuksen.

”Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen.

Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” (Matt. 3:16-17)

(Huomaa, kuinka jumaluudesta puhutaan näissä jakeissa.) Osa kristityistä kirkoista ottaa tämän todisteena siitä, että oikeaoppinen ja pätevä kaste vaatii täyden upottautumisen veteen. Toisille kirkoille, kuten katolilaisuudelle, kelpaa vähempikin.

Mutta entäpä valtuus kastaa? Voiko kuka tahansa tehdä sen? Tarvitsiko Kristuksen mennä Johanneksen luokse? Raamatusta ei löydy yksiselitteistä vastausta tähänkään. Mutta tähän on kuitenkin olemassa vastaus.

3. Minne menemme heti kuolemamme jälkeen?

Useimmat kirkot olettavat, että kuoltuamme menemme joko taivaaseen tai helvettiin, mutta odottapas hetkinen. Kristuksen kärsiessä ristillä, Hän puhui vieressään olleelle varkaalle.

”Jeesus vastasi: ’Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.’” (Luuk. 23:43)

No niin, hienoa, tässähän puhutaan taivaasta, eikö? He palaavat takaisin Isä Jumalan luo. Mutta hetkinen, kolme päivää myöhemmin kuolleista noussut Kristus puhui Magdalan Marialle.

”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.” (Joh. 20:17)

Eli vaikuttaisi siltä, että kun Kristus kuoli, Hän meni paratiisiksi kutsuttuun paikkaan, mutta tämä paratiisi ei selvästikään ollut siellä, missä Isä Jumala on. Joten minne me menemme heti kuoltuamme, jos se ei ole taivas tai helvetti? Sen enempää ei Raamattu meille kerro.

Mutta ei huolta, siihenkin on olemassa vastaus.

4. Onko Pyhän Raamatun lisäksi olemassa muita pyhiä kirjoituksia?

Raamattu vaikuttaa olevan varsin selkeä tämän suhteen. Ilmestyskirjan luvussa 22 selvästi sanotaan:

”Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu.

Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun…” (Ilm. 22:18-19)

Tämä vaikuttaa olevan yksi ratkaisevimmista raamatullisista todisteista ylimääräisiä pyhiä kirjoituksia vastaan, mutta tarkempi tutkiminen paljastaa joitain ongelmia näiden jakeiden suhteen – palaamme niihin hetken päästä.

Miksi tämä ristiriitaisuus ja hämmennys ei haittaa minua?

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä meillä on onneksi Mormonin kirja. Tämä (Raamatun kaltainen) kirja tarjoaa lisää yksityiskohtia, jotka ovat linjassa Raamatun opetusten kanssa ja selventävät niitä.

Näin Mormonin kirja auttaa meitä ymmärtämään näitä neljää merkittävää oppia, aloittaen käänteisessä järjestyksessä:

Vastaus: Onko Pyhän Raamatun lisäksi olemassa muita pyhiä kirjoituksia?

Ilmestyskirjan luku 22 selvästi tuomitsee Mormonin kirjan, vai mitä? No, tarkempi tutkiminen paljastaa meille, etteivät Raamatun kirjat itse asiassa ole aikajärjestyksessä. Huffington Post -lehdessä julkaistu artikkeli selittää:

”Ilmestyskirja ei ole viimeinen, vaan enemmänkin keskimmäinen, sillä se on kirjoitettu 90-luvulla. Ilmestyskirjaa seuraa 12 kirjoitusta, Pietarin toisen kirjeen ollen viimeinen, sillä se on kirjoitettu niinkin myöhään kuin toisen vuosisadan puolivälissä.”

Näin ollen voimme vetää johtopäätöksen, että nämä Ilmestyskirjan jakeet koskevat ainoastaan itse Ilmestyskirjaa, eivät koko Raamattua. Muuten isoa osaa Uutta testamenttia tulisi pitää harhaoppina.

Mormonin kirja opettaa lisäksi näin:

”Ettekö tiedä, että kansakuntia on enemmän kuin yksi? Ettekö tiedä, että minä, Herra, teidän Jumalanne, olen luonut kaikki ihmiset ja että minä muistan ne, jotka ovat meren saarilla, ja että minä hallitsen ylhäällä taivaissa ja alhaalla maassa; ja minä tuon julki sanani ihmislapsille, niin, vieläpä kaikille maan kansakunnille?

Minkä vuoksi nurisette siksi, että saatte enemmän minun sanaani? Ettekö tiedä, että kahden kansakunnan todistus on teille todisteena siitä, että minä olen Jumala, että minä muistan yhden kansakunnan niin kuin toisenkin? Sen vuoksi minä puhun samat sanat yhdelle kansakunnalle kuin toisellekin. Ja kun ne kaksi kansakuntaa kohtaavat, niiden kahden kansakunnan todistuksetkin kohtaavat.

Ja minä teen tämän osoittaakseni monille, että minä olen sama eilen, tänään ja ikuisesti ja että minä puhun julki sanani oman mieleni mukaan. Ja koska olen puhunut yhden sanan, teidän ei pidä luulla, että en voi puhua toista; sillä minun työni ei ole vielä tullut valmiiksi, eikä tule ennen ihmisen loppua, eikä siitä vastedes ja ikuisesti.

Niinpä, koska teillä on Raamattu, teidän ei pidä luulla, että se sisältää kaikki minun sanani, eikä teidän pidä luulla, etten ole kirjoituttanut enempää.” (2. Nefi 29:7-10)

Vastaus: Minne menemme heti kuolemamme jälkeen?

Mormonin kirja valaisee tarkemmin sitä, minne Kristus meni noiksi kolmeksi päiväksi ennen ylösnousemustaan.

”… niiden henget, jotka ovat vanhurskaita, otetaan vastaan onnen tilaan, jota sanotaan paratiisiksi, levon tilaksi, rauhan tilaksi, missä he saavat levätä kaikista vaivoistaan ja kaikesta huolesta ja murheesta.

… jumalattomien henget, niin, jotka ovat pahoja – sillä katso, heillä ei ole mitään osaa eikä osuutta Herran Hengestä, sillä katso, he valitsivat pahat teot mieluummin kuin hyvät… nämä karkotetaan ulkoiseen pimeyteen…

… näin he jäävät tähän tilaan, samoin kuin vanhurskaat paratiisiin, ylösnousemuksensa aikaan asti.” (Alma 40:12-14)

Kuoltuamme, Kristuksen tavoin henkemme asuvat tässä ”henkimaailmassa”. Se on ikään kuin hengille varattu odotushuone ennen ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota (vaikka henget tuskin istuvat siellä pyörittelemässä henkipeukaloitaan).

Vastaus: Oikeaoppinen kaste

Mormonin kirjan tapahtumien huipentuma on Jeesuksen Kristuksen vierailu ylösnousemuksensa jälkeen. Tuon vierailunsa aikana Kristus opetti kasteen oikeaoppisen suoritustavan.

”Ja tapahtui, että hän puhui Nefille (sillä Nefi oli väkijoukossa), ja hän käski hänen tulla luoksensa.

… Minä annan sinulle vallan kastaa tämän kansan, kun minä jälleen olen noussut taivaaseen.

Ja vielä Herra kutsui muita ja sanoi heille samoin; ja hän antoi heille vallan kastaa. Ja hän sanoi heille: Tällä tavoin teidän tulee kastaa; eikä teidän keskuudessanne pidä olla kiistoja.

… Katso, menkää alas veteen seisomaan ja kastakaa heidät minun nimeeni.

Ja nyt katso, nämä ovat ne sanat, jotka teidän tulee sanoa, puhutellen heitä nimeltä, sanoen:

Jeesuksen Kristuksen minulle antamalla valtuudella kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Ja sitten upottakaa heidät veteen ja tulkaa sitten pois vedestä.

Ja tällä tavoin teidän tulee kastaa minun nimeeni…” (3. Nefi 11:18-27)

Vastaus: ”Kolminaisuuden” luonne

Tuon vierailunsa aikana Kristus myös selitti yksityiskohtaisemmin suhdettaan (ja suhdetta, joka meillä pitäisi olla) Isä Jumalaan.

”Isä, sinä olet antanut heille Pyhän Hengen, koska he uskovat minuun; ja sinä näet, että he uskovat minuun, koska sinä kuulet heitä ja he rukoilevat minua; ja he rukoilevat minua, koska minä olen heidän kanssaan.

Ja nyt, Isä, minä rukoilen sinua heidän puolestaan ja myös kaikkien niiden puolesta, jotka uskovat heidän sanoihinsa, että he uskoisivat minuun, niin että minä olisin heissä niin kuin sinä, Isä, olet minussa, jotta me olisimme yhtä.

… Isä, minä en rukoile maailman puolesta vaan niiden puolesta, jotka sinä olet antanut minulle maailmasta, heidän uskonsa tähden, että heidät puhdistettaisiin minussa, niin että minä olisin heissä niin kuin sinä, Isä, olet minussa, jotta me olisimme yhtä, jotta minut kirkastettaisiin heissä.” (3. Nefi 19:22-23, 29)

Mormonin kirja auttaa meitä ymmärtämään, että Isä Jumala, Hänen poikansa Jeesus Kristus sekä Pyhä Henki ovat todellakin kolme erillistä olentoa, mutta yhtä tarkoitusperissään.

Pyhä Raamattu on tarpeellinen

Raamattu on suurenmoinen. Ihmiset, jotka kirjoittivat sen, olivat innoitettuja ja he epäilemättä tekivät parhaansa. Ne meistä, jotka on jätetty tulkitsemaan sen opetuksia, teemme myös parhaamme vaikka olemmekin usein eri mieltä toistemme kanssa. Olen kiitollinen siitä, että voimme olla eri mieltä olematta kuitenkaan loukkaavia.

Jos et jo ole tutustunut Mormonin kirjaan saadaksesi selville henkilökohtaisesti kuinka se voi auttaa meitä tulkitsemaan Raamattua, kutsun sinut tekemään niin. Verkkoversiota voit lukea osoitteessa lds.org tai voit tilata kirjan itsellesi ilmaiseksi täältä.

Artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on alun perin julkaistu Mormon Hub -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.