Pappeudella tarkoitamme Jumalan voimaa ja valtuutta. Se on voima, jonka avulla maailma luotiin ja ihmetekoja on suoritettu kautta historian. Jumala on sallinut ihmisten käyttää voimaansa maan päällä tehdäkseen Hänen työtään ja edustaakseen Häntä.

Mitä Vanha Testamentti kertoo pappeudesta?

Kuuliaisuutensa mukaan ihmisiä on siunattu eri aikoina Jumalan voimalla. Kun he ovat olleet halukkaita noudattamaan Jumalan käskyjä, Taivaallinen Isä on kutsunut profeetan ja antanut hänelle oikeuden käyttää voimaansa maan päällä. Jos ihmiset ovat hylänneet profeetan tai kieltäytyneet noudattamasta hänen opetuksiaan, pappeus on otettu pois heidän keskuudestaan.

Muinaisten Israelilaisten tapauksessa ihmisille ei annettu yleisesti oikeutta käyttää Jumalan voimaa kokonaisuudessaan, vaan vain vähäisempi osa siitä. Tätä kutsutaan Raamatussa leeviläispappeudeksi tai Aaronin pappeudeksi. Miesten asettamisesta tähän pappeuteen kerrotaan 2. Mooseksen kirjassa  40:13-15:

“Pue Aaron pyhiin vaatteisiin ja voitele ja pyhitä hänet minun papikseni. Kutsu sitten esiin myös hänen poikansa, pue paidat heidän ylleen ja voitele heidät minun papeikseni samalla tavoin kuin voitelit heidän isänsä. Näin heidät voidellaan ikuiseen pappeuteen sukupolvesta toiseen.”

Mitä pappeudelle tapahtui Kristuksen aikana?

Aaronin pappeus oli kuin osa Jumalan voimasta. Sen oli tarkoitus valmistaa ihmisiä suurempaan osaan Jumalan voimaa, eli Melkisedekin pappeuteen, samalla tavoin kuin Mooseksen laki oli valmistavaa opetusta Kristuksen lakia varten. Kristus palautti tämän korkeamman Melkisedekin pappeudeksi kutsutun valtuuden maan päälle. Paavali puhuu siitä heprealaisille:

“Jos jo Leevin heimon pappisvirka, josta Israelin kansalle on annettu säädökset laissa, olisi johtanut täydellisyyteen, mitä tarvetta olisi ollut sanoa, että vielä tulee uudenlainen pappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta, ei Aaronin? Jos pappisvirka muuttuu, muuttuu välttämättä myös laki.”
(Hepr. 7:11)

Pappeus ei rajoitu vain leeviläisiin, kuka tahansa kelvollinen mies voi saada sen. Kristus, joka ei kuulunut leeviläisiin, antoi tämän valtuuden apostoleilleen, jotka eivät myöskään olleet leeviläisiä mahdollisesti yhtä lukuunottamatta. Tämä olisi todellakin saanut tuona aikana vastustajat hermostumaan. Siitä huolimatta Markuksen evankeliumissa sanotaan

“Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä”
(Markus 3:15)

Miksi pappeus on tärkeää?

Pappeus on Jumalan valtuus suorittaa toimituksia kuten kaste tai Pyhän Hengen lahjan antaminen.  Valtuus on keskeistä. Jos poliisi pysäyttää sinut ja määrää sinulle ylinopeussakon, laki vaatii sinua maksamaan sen. Mutta jos jäätelöauton kuljettaja yrittää antaa sinulle ylinopeussakon se ei ole laillisesti sitova. Erona on valtuus.

Toimitukset, joita suoritamme maan päällä Jumalan nimessä ovat sitovia vain, kun ne tekee henkilö, jolla on valtuus.

Mitä tarkoittavat pappeuden avaimet?

Pappeuden avaimilla tarkoitetaan pohjimmiltaan, että Jumalan kutsumilla johtajilla on ”avaimet” tai oikeus ja velvollisuus ohjata pappeuden käyttöä vastuullaan olevalla maantieteellisellä alueella. Esimerkiksi piispa tai seurakunnanjohtaja pitää hallussaan avaimia, joita tarvitaan hänen seurakuntansa pappeuden ohjaamiseen. Vaarnanjohtaja pitää hallussaan avaimia hänen vastuullaan olevassa seurakuntien ryhmässä. Kirkon profeetta pitää hallussaan avaimia, jotka tarvitaan maailmanlaajuisesti pappeuden ohjaamiseen.

Nämä pappeuden avaimat Kristus lupasi Pietarille Matteuksen luvussa 16:

“Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”

Mitä ajattelemme yleisestä pappeudesta?

Jotkut uskonnot ajattelevat, että pappeus on yleistä, että se on kaikilla uskovilla. Toisin sanoen, jos uskot Kristukseen sinulla on pappeus. Tämä ajatus saa alkunsa 1 Pietarinkirjeestä 2:9:

“Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa.”

Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että Pietari vertaa tässä vain uskovia israelilaisiin 2. Mooseksen kirjassa 19:5-6 ”Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun, mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.”

Emme usko, että Pietari antaa yleisen pappeuden näiden jakeiden myötä kaikille uskoville, erityisesti kun Mooseksen kirjan kohdassa alle 10 lukua myöhemmin Jumala ohjeistaa, että tuona aikana vain leeviläisillä oli oikeus pappeuden saamiseen. Eli emme usko, että pappeus oli yleistä silloin, ei Pietarin viitatessa 2. Mooseksen kirjaan eikä se ole yleistä nykyään.

Kuinka meillä on pappeus?

Uskomme, että pappeuden voi saada vain Jumalalta. Täytyy olla henkilö, jolle Jumala on antanut valtuuden käyttää voimaansa. Kyseinen henkilö voi Jumalan ohjeistuksella ja hänen asettamiensa vaatimusten mukaan antaa pappeuden toiselle henkilölle. Katolisessa kirkossa uskotaan, että pappeus on siirtynyt rikkoutumattomassa valtuuden ketjussa Pietarin kautta aina nykyiselle Paaville saakka.

Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että Kirstuksen jälkeen kun apostolit oli surmattu, tapahtui luopuminen Kristuksen opetuksista ja pappeuden linja katkesi.

Mutta uskomme, että pappeus palautettiin Joseph Smithin kautta maan päälle. Johannes Kastaja, joka viimeisenä käytti Aaronin pappeutta maan päällä palautti sen Joseph Smithille. Pietari, Jaakob ja Johannes, jotka saivat Melkisedekin pappeuden Kristukselta palauttivat sen samoin. Joseph Smithistä lähtien maan päällä on jälleen ollut rikkoutumaton pappeuden ketju, jossa Jumalan voima on annettu ihmisten käyttöön myös meidän aikanamme.

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista What is the priesthood?, jonka on koonnut sivuston työryhmä.