Nuorena minulla oli erityinen kokemus Jumalan anteeksiannosta. Olin tehnyt väärin. Pyrin tekemään vilpittömästi parannusta. Lopulta tunsin, että tarvitsin ehdottomasti tiedon siitä, että Jumala oli hyväksynyt parannukseni. Polvistuin rukoukseen. Vaikka kuinka pyysin, en kuitenkaan tuntenut minkäänlaista vastausta.

Lopulta en enää tiennyt mitä sanoa ja tunsin oloni turhautuneeksi. Ajattelin, että ehkä minun oli vain luotettava Jeesuksen sovitukseen ja Jumalan lupaukseen anteeksiannosta. Päätin asettaa toivoni sen varaan ja nousin ylös. En ehtinyt pitkälle, kun tunsin valtavan voimakkaasti, että Taivaallinen Isä antoi anteeksi syntini. Tuo kokemus on opettanut minulle, että me voimme saada varmuuden Jumalan anteeksiannosta, kun luotamme Häneen.

En ole koskaan tuntenut sovituksen puhdistavaa voimaa sen voimakkaammin ja selkeämmin. Olin täysin vapaa syyllisyydestä ja sen tuomasta tuskasta. Alma kuvailee omaa kokemustaan:

”Ja nyt, katso, kun tätä ajattelin, en enää voinut muistaa tuskiani; niin, syntieni muisto ei enää raastanut minua. Ja oi, mikä ilo, ja minkä ihmeellisen valon minä näinkään; niin, minun sieluni täyttyi yhtä suuresta ilosta kuin tuskani oli ollut!”

Ymmärrän mitä hän tarkoitti. Tiedän, että sovitus on todellinen.

Tarve parannukselle ja anteeksiannolle

Olen joskus kuullut virheiden tekemistä verrattavan siihen, että meillä olisi kivi kengässämme. Jos kivi on pieni, se ei välttämättä heti haittaa kävelyä kovin paljon, mutta tuntuu ikävältä. Suurempi kivi aiheuttaa ongelmia heti. Mikäli joudumme kulkemaan pitkän matkaa kivi kengässämme, se varmasti hiertää jalkaamme. Ellemme poista kiveä, alamme ehkä ontua, tai pidemmän päälle kehomme vääntyy epämuotoiseen asentoon.

Virheitä, joita teemme Jumalan käskyjen pitämisessä, kutsutaan synneiksi. Ne vaikuttavat meihin samalla tavalla kuin kivi kengässä ja aiheuttavat epämukavuutta. Lopulta ne saavat luonteemme vääristymään. Ratkaisu on kuitenkin yhtä helppo kuin kiven poistaminen kengästä. Jeesuksen sovituksen avulla voimme tehdä parannuksen eli poistaa virheet elämästämme. Jos turvaudumme Jeesuksen uhriin puolestamme voimme saada anteeksi.

Puhtaan omantunnon lahja

Eräs kirkon johtajista puhui kerran siitä, että lentokoneilla on olemassa piste, jonka jälkeen polttoaine ei riitä takaisin lähtökohtaan palaamiseen. (Uchtdorf – Point of safe return) Sen ylitettyään kapteenin on jatkettava eteenpäin.

Vanhin Uchtdorf vertasi tätä elämäämme: Lentokoneista poiketen meidän kohdallamme takaisin Jumalan luokse palaaminen ei koskaan ole mahdotonta. Jeesus rakasti meitä niin paljon, että Hän halusi meidän saavan aina mahdollisuuden muutokseen ja parannukseen.

Paholainen toisaalta haluaa uskotella meille, että emme voi palata. Hän haluaa meidän ajattelevan, että olemme ylittäneet pisteen, josta palaaminen olisi mahdollista. Hän haluaa saada meitä oikeuttamaan tekomme vaikkapa poikkeuksellisen tilanteemme vuoksi. Hän yrittää vähintään varmistaa, että salaamme asiat ja kuvittelemme, että sillä tavalla voimme poistaa niiden olemassaolon.

Valitettavasti syntien kanssa ”poissa silmistä, poissa mielestä” ajattelutapa ei toimi. Ennen kuin olemme tehneet parannuksen, tekomme eivät jätä meitä rauhaan.

Jeesuksen sovituksen ihme on kuitenkin juuri se, että voimme todella löytää rauhan Hänen avullaan virheistämme huolimatta. Voimme saada ne anteeksi. Puhdas omatunto on paras lahja, jonka voimme saada.

Tarvitsemme anteeksiantoa toisiltamme

Edesmennyt apostoli, vanhin Maxwell, lainasi joskus ajatusta “se mitä toivomme ystäviemme tekevän on, että he pystyvät erottamaan jyvät roskien seasta ja ystävällisellä henkäyksellä puhaltamaan roskat pois.” Tarvitsemme armollisuutta ja anteeksiantoa myös toisiltamme.

Jokin aika takaperin valehtelin eräälle ystävälleni. Oikeastaan en ole itsekään aivan varma miksi. Palattuani kotiin tapaamisesta hänen kanssaan tunsin, että minun oli korjattava asia. En ollut varma kuinka hän suhtautuisi ja se pelotti minua hieman.

Tiesin kuitenkin, ettei omatuntoni jättäisi minua rauhaan ja totesin, että on parempi toimia nopeasti. Kerroin hänelle asiasta ääniviestissä ja pyysin anteeksi toimintaani. Rauha palasi sisimpääni kun olin tehnyt niin ja tiesin, että tein oikein. Odotin kuitenkin jonkinlaisella kauhulla mitä ystäväni sanoisi. Hän oli hyvin ymmärtäväinen ja antoi anteeksi. Olin todella kiitollinen siitä, että hän oli halukas keskittymään hyvään ja puhaltamaan roskat pois.

Mitä anteeksianto ei ole

Pieni tarkennus anteeksiannon periaatteeseen. On totta, että voimme saada anteeksi virheemme jos teemme parannuksen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että voimme suunnitella tai valita synnin etukäteen ja korjata asian myöhemmin tekemällä parannuksen. Emme voi esimerkiksi ajatella, että annamme nyt periksi houkutukselle varastaa hieman työpaikan virkistysrahastosta, mutta palautamme rahat myöhemmin ja teemme parannuksen.

Tuolloin parannuksen teko on prosessina huomattavasti pidempi ja vaikeampi. Ja saatamme huomata, ettemme koskaan tule sitä aloittaneeksi alkuperäisistä aikomuksistamme huolimatta. Tekomme vaikuttavat siihen millaisiksi muutumme ja mitkä motiivit vaikuttavat seuraaviin valintoihimme.

Anteeksiannon on tarkoitus tulla meille tutuksi elämämme aikana. Taivaallinen Isämme tietää, että tulemme tarvitsemaan sitä. Hän on halukas suomaan sen meille. Hän tietää myös, että huomioidessamme oman tarpeemme saada anteeksi, meidän on helpompi antaa anteeksi muille. Vanhin Uchtdorf sanoi:

”Muistakaa, taivas on täynnä niitä, joita yhdistää tämä asia: He ovat saaneet anteeksi. Ja he antavat anteeksi.”

 

Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis.