Milloin olet viimeksi unohtanut kiireen ja keskittynyt vain lepoon ja hiljentymiseen?
Jokainen urheilua harrastava tietää, että kehomme tarvitsee palautumisaikaa liikuntasuorituksen jälkeen. Lihakset eivät kasva tai kehity, jos treenaamme jatkuvasti antamatta kehollemme sen tarvitsemaa lepoa.
Samoin, kun kehomme tarvitsevat lepoa ja lihaksemme palautumisaikaa, myös hengellemme on tärkeää levätä.
Pysäyttikö poikkeustila lepäämään?
Elämme maailmassa, jossa koemme paineita olla kiireisiä ja jatkuvasti tavoitettavissa. Illat ja viikonloput täytetään erilaisilla harrastuksilla ja velvollisuuksilla. Joskus tuntuu, että ihmiset kilpailevat siitä, kenellä on kovin kiire. Kiireisyys saa monen tuntemaan itsensä tärkeäksi.
Tänä keväänä moni on pysähtynyt pitkästä aikaa. Kalentereita on tyhjennetty enemmän kuin koskaan aiemmin. Kun poikkeustila on rajoittanut elämäämme ja menemisiämme, olemme pakostakin joutuneet rauhoittamaan elämäämme ja lepäämään.
Jää nähtäväksi, kuinka moni palaa poikkeustilan jälkeen normaaliin kiireeseen, ja kuinka monelle jää tavaksi viettää enemmän aikaa kotona ja vähentää jatkuvaa menemistä.
Hiljentyminen on mahtavaa, koska voimme kuulla Kristusta
Kun lepäämme, pystymme paremmin kuulemaan Kristuksen ääntä. Jumala on kehottanut meitä jättämään välillä maalliset huolet taaksemme ja keskittymään vain niihin asioihin, jotka ovat meille tärkeimpiä.
Olen joskus kuullut sanonnan: “Mikäli olet liian kiireinen rukoilemaan ja tutkimaan pyhiä kirjoituksia, olet kiireisempi kuin Jumala loi sinut olemaan.”
Huomaan joskus ihmetteleväni, miksi Jumala on hiljaa. Olen kuitenkin huomannut, että Jumala ei koskaan ole hiljaa. Olen joskus itse liian kiireinen.
Olisi älytöntä puhua ystävälleen siten, että vain nopeasti toistaa ne samat asiat ja sitten avaa kännykän eikä kuuntele vastausta. Emme kuulisi ystävämme vastausta, vaikka hän haluaisikin auttaa meitä.
Sama on keskustelussa Taivaan Isän kanssa. Liian usein ainakin ryntään rukouksen jälkeen selaamaan sosiaalista mediaa sen sijaan, että jäisin polvilleni hetkeksi kuuntelemaan.
Lepopäivän pyhittäminen on käsky Jumalalta
Jumala on käskenyt meidän “pyhittää lepopäivän”, eli levätä yhden päivän viikossa. Hän myös itse lepäsi seitsemäntenä päivänä, kun Hän loi maailman.
Lepopäivän pyhittämisestä on luvattu meille siunauksia:
- Uudistumme hengellisesti ja fyysisesti
- Saamme hengähdystauon päivittäisen elämän vaikeista olosuhteista
- Lepopäivä vaikuttaa myönteisesti elämämme kaikkiin puoliin
- Meistä voi tulla pyhempiä
- Voimme varjella itseämme synniltä
- Herran Henki on meidän kanssamme ja puhdistaa meidät
Kun olin kolmannella luokalla koulussa, opiskelimme uskonnontunneilla kymmentä käskyä. Opettaja kysyi, mitä pidämme tärkeimpänä käskynä. Ehkä halusin jotenkin tuoda ilmi, että olen erilainen kuin muut, sillä vastasin, että lepopäivän pyhittäminen. En tiedä, nostaisinko kyseistä käskyä muiden yläpuolelle, mutta ainakin se on käsky, jota hyvin harva nykymaailmassa noudattaa.
Sunnuntai on kirkossamme lepopäiväksi kutsuttu päivä, jolloin tulisi keskittyä fyysisten ja hengellisten voimien keräämiseen. Normaaleina aikoina käymme kirkossa, mutta näinä poikkeusaikoina pyhitämme lepopäivää kotonamme katsomalla kirkon kokouksia internetin välityksellä ja opiskelemalla evankeliumia kotonamme.
Minun lepopäivääni kuuluu yleensä kirkossa käyminen (joko fyysisesti tai tällä hetkellä etänä!) ja ajan viettämistä perheeni kanssa. Minulla on siskoni kanssa tapana, että syömme joka toinen sunnuntai yhdessä hänen perheensä luona ja joka toinen sunnuntai minun luonani.
Lisäksi kirjoitan usein sunnuntaisin näitä blogitekstejä ja opiskelen itseäni kiinostavia asioita evankeliumiin liittyen esimerkiksi pyhien kirjoituksia lukemalla, podcasteja kuuntelemalla ja videoita katsomalla.
Lepopäivän pyhittäminen on tuonut paljon rauhaa ja iloa, sillä olen saanut yhden päivän viikossa, jolloin ei tarvitse ajatella koulua. Erityisesti silloin, kun olen lukenut pääsykokeeseen tai tehnyt jotain muuta isoa projektia, lepopäivä on ollut tarpeen. En ajattele lepopäivää pakkona, vaan isona siunauksena.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa viettää sunnuntaita
Sunnuntain ohjelmaan voi kuulua perheen kanssa olemista, yhteydenpitoa ystävien kanssa, hiljentymistä rukoukseen ja mietiskelyyn tai vaikka pitkät päiväunet. Monet pitävät sunnuntain työstä ja opiskelusta vapaana.
Jokainen kuitenkin pyhittää lepopäivää omalla tavallaan. Käsky kuuluu ainoastaan “pyhitä lepopäivä”, ja jokainen voi itse pohtia ja rukoilla, mikä olisi itselleen paras tapa pyhittää lepopäivää. Kuitenkin on tärkeä muistaa, että lepopäivä ei ole meidän päivämme, vaan se on yksi päivä viikostamme, jonka annamme Jumalalle.
Joillekin ei ole mahdollista esimerkiksi pitää sunnuntaita vapaapäivinä töistä, mutta he pyhittävät lepopäivän tekemällä työpäivästänsä mahdollisimman hyvän ja erityisen ja ilahduttamalla muita ihmisiä.
Voimme levätä milloin tahansa
Lepopäivän pyhittämisellä on erityiset siunauksensa, mutta tarvitsemme lepoa muulloinkin. Päivittäinen hiljentyminen auttaa meitä pitämään yllä lepopäivän vaikutuksia viikolla.
Voimme ottaa päivästämme pienen hetken, jolloin sammutamme puhelimemme ja keskitymme pohdiskeluun. Kun me poistamme häiriötekijät ympäriltämme, pystymme paremmin kuulemaan itseämme ja Kristusta.
Voimme mennä paikkoihin, jotka ovat meille pyhiä ja erityisiä. Näitä paikkoja voivat olla uskonnolliset rakennukset tai esimerkiksi luonto. Pyhistä kirjoituksista luemme, että suurin esikuvamme Jeesus Kristus meni välillä vuorelle olemaan yksin ja rukoilemaan.
On tärkeää, että pidämme huolta itsestämme ja suhteestamme Jumalaan. Se onnistuu vain silloin, kun unohdamme kiireen hetkeksi ja hiljennymme.
Miten sinä otat aikaa itsellesi ja hiljennyt?
