Muutamia kuukausia takaperin Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin, joka käsitteli lähetyssaarnaajien päivää Espoossa. Kirjoituksessa esitettiin, että heidän tarkoituksenaan on ”saada lisää suomalaisia liittymään heidän kirkkoonsa.” Tällaiseen ajatukseen törmää usein lähetystyön suhteen.

Oletko koskaan paennut lähetyssaarnaajia kadun toiselle puolelle nähtyäsi heidät tai teeskennellyt, ettet ole kotona jos he ovat koputtaneet ovellesi? Oletko ajatellut, että nuo yrittävät käännyttää minut omaan uskontoonsa? Se on varsin luonnollista. Joskus jopa lähetyssaarnaaja itse voi erehtyä omasta tarkoituksestaan.

Suurin osa heistä on kuitenkin sisäistänyt tehtävänsä erittäin hyvin. Lähetyssaarnaajien tavoitteena on:

”Kutsua muita tulemaan Kristuksen luokse auttamalla heitä ottamaan vastaan palautettu evankeliumi uskomalla Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, tekemällä parannus, ottamalla vastaan kaste ja Pyhän Hengen lahja ja kestämällä loppuun asti.” (Saarnatkaa Minun Evankeliumiani -opas)

Lähetyssaarnaajat Kristuksen edustajina

Kirkon virallinen nimi “Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko” kertoo, että kyseessä on Kristuksen kirkko ja se vähintäänkin jokaisen lähetyssaarnaajan on ymmärrettävä. He palvelevat Häntä, eivätkä pyri saamaan ystäviä, uskon tutkijoita tai seuraajia itselleen. Lähetyssaarnaajina toimiessaan he edustavat Vapahtajaa.

He pyrkivät tekemään samaa kuin Kristus teki ja johdattamaan ihmisiä tuntemaan Hänet. Lähetyssaarnaajat käyttävät aikaansa erityisesti palvelemalla ja opettamalla samoin kuin Mestari itse eläessään maan päällä. Vaikka emme yleensä kuule lähetyssaarnaajien herättäneen ketään kuolleista tai muuttaneen vettä viiniksi, he käyttävät omia lahjojaan ja kykyjään parhaansa mukaan ympärillä olevien ihmisten hyväksi.

Lisäksi he kertovat kaikille halukkaille Kristuksesta ja asioista, joita Hän opetti.

Kaste askeleena Kristuksen luokse

Omasta lähetystyöstäni on kulunut jo jonkin aikaa. Kohtasimme ihmisiä monenlaisissa tilanteissa. Olosuhteista riippuen heidän kutsumisensa Kristuksen luokse saattoi tarkoittaa hyvin erilaisia asioita. Kyse oli kuitenkin aina siitä, mikä auttaisi kutakin henkilöä tulemaan lähemmäs Vapahtajaa, vahvistamaan uskoaan Häneen ja tuntemaan Hänen läsnäolonsa paremmin elämässään.

Joskus se saattoi tarkoittaa, että vain hymyilimme puhuessamme ihmisille kadulla, koska muuhun ohikulkijalla ei ole aikaa. Joskus se tarkoitti apulaisena toimimista vanhainkodissa. Joskus etuoikeutenamme oli auttaa jotakuta menemään kasteelle.

Ennen kastetta tapasimme lukuisia kertoja henkilön kanssa ja opetimme hänelle keskeisiä asioita Vapahtajasta, sekä pyysimme häntä elämään Kristuksen opetusten mukaan. Yksi kaikkein parhaista asioista oli nähdä se onnellisuus ja siunaukset, joita ihmiset saivat elämäänsä, kun he alkoivat seurata Jeesusta.

Kristus itse näytti meille esimerkin menemällä kasteelle. Vaikka se onkin erittäin tärkeä ja merkittävä askel matkallamme, se on kuitenkin vain yksi askel. Askel, jonka kautta liitymme kirkon jäseniksi ja osaksi Jumalan valtakuntaa maan päällä. Askel, jonka seurauksena saamme oikeuden Pyhän Hengen läsnäoloon elämässämme. Silti kaste ja kirkkoon liittyminen ei ole varsinainen päämäärä.

Mikä on päämääränä?

Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että elämä on iankaikkista. Kasteen jälkeen teemme muitakin liittoja Jumalan kanssa. Esimerkiksi avioparit ja perheet voidaan sinetöidä yhteen iankaikkisuudeksi temppelissä. Sekään ei kuitenkaan ole varsinainen päämäärä.

Päämäärä tässä elämässä on valmistautua palaamaan Jumalan luokse. Se tarkoittaa, että kuljemme koko elämämme tietä, jonka kautta tulemme lähemmäs Kristusta ja vähitellen enemmän Hänen kaltaisekseen. Jatkamme samoja askeleita, jotka aluksi toivat meidät kasteen vesiin. Näitä ovat uskon osoittaminen, parannuksen teko, kasteen liiton uudistaminen sakramentin kautta joka sunnuntai, sen myötä myös Jumalan lähettämän Pyhän Hengen vastaanottaminen yhä enemmän elämäämme.

Pelkkä ihmisten liittyminen kirkkoon olisi varsin pinnallinen tavoite. Taivaallinen Isämme tarkastelee asioita iankaikkisesta näkökulmasta. Me yritimme tehdä samalla tavoin lähetyssaarnaajina. Olimme kiinnostuneita siitä, että kohtaamillamme ihmisillä olisi mahdollisuus onnellisuuteen nyt ja aina. Tiesimme, että seuraamalla Vapahtajaa he pystyisivät parhaiten saavuttamaan tämän.

Silloin tällöin olen yhteydessä ihmisten kanssa, joihin tutustuin oman lähetystyöni aikana. Mikään ei ole niin hienoa kuin kuulla, että heidän uskonsa Kristukseen on yhä vahvistunut ja he ovat jatkaneet Hänen seuraamistaan. Heidän onnellisuutensa on minulle yhtä tärkeää kuin se oli palvellessani heitä Englannissa.

Saatamme olla ateisteja, menossa kasteelle, koko elämämme kirkossa viettäneitä tai jättäneet jonkin uskonnollisen suuntauksen taaksemme. Olipa henkilökohtainen tilanteemme suhteessamme Jumalaan mikä tahansa, lähetyssaarnaajien tehtävä on kutsua meitä Hänen luokseen. He auttavat jokaista tuntemaan Vapahtajan paremmin, koska he tietävät, että se tekee meidät onnellisiksi nyt ja aina.