Kaksi vuotta sitten marraskuussa koin vaikean koettelemuksen. Toinen ihminen oli satuttanut minua pahasti ja tehnyt väärin minua kohtaan.

Olin varma, etten pääsisi siitä koskaan yli. Tunsin paljon tuskaa. Itkin ja huusin niin paljon, että jouduin pitämään tyynyä kasvoillani tukahduttaakseni äänen.

Pyysin pappeuden siunausta. Siunauksessa minulle luvattiin, että voisi unohtaa tapahtuneen. Minun oli vaikea uskoa tuohon lupaukseen.

Kuitenkin polvistuin rukoukseen ja pyysin apua Taivaan Isältä. Joulu oli tulossa, joten päätin lukea pyhistä kirjoituksista Vapahtajastani Jeesuksesta Kristuksesta. Päätin opiskella, miten Hän on palvellut muuta ihmisiä ja pohtia, miten voisin itse palvella Hänen tavallaan.

Silloin koin jotain aivan ihmeellistä: kaikki se tuska ja paha olo, jota oli sisälläni, muuttui yhtäkkiä iloksi ja rauhaksi.

Silloin ymmärsin, mitä Kristuksen sovitus on käytännössä. Se on sitä, että meidän ei tarvitse kärsiä, koska Kristus on kärsinyt meidän puolestamme. Se tarkoittaa sitä, ettemme ole koettelemustemme vankeina ikuisesti, vaan voimme vapautua kahleista. Tämän kokemuksen jälkeen minulla ei ole kertaakaan ollut katkeruutta tai negatiivisia tunteita sitä ihmistä kohtaan, joka satutti minua.

Kristus on maksanut kaiken

Kristus on maksanut hinnan kaikista synneistämme ja virheistämme. Hän on maksanut hinnan myös niistä synneistä ja virheistä, joita toiset ihmiset tekevät. Hänen sovitustyönsä ansiosta saamme kaikki virheemme anteeksi, vaikka se tuntuisi kuinka mahdottomalta tahansa. Saamme sellaisia siunauksia, joita emme koe ansaitsevamme.

Parasta on, ettei meidän tarvitse olla täydellisiä, jotta voimme nauttia sovituksen siunauksista. Jos olisimme täydellisiä, emme tarvitsisi Kristusta. Sovitus on meille epätäydellisille ihmisille. Sovituksen ansiosta voitamme niin fyysisen kuin hengellisen kuoleman ja voimme päästä takaisin Taivaan Isän luokse.

Vertauksia Kristuksen sovituksesta

Myönnän, etten ole koskaan ymmärtänyt Kristuksen sovitusta täysin, enkä varmasti saavuta täydellistä ymmärrystä tämän elämän aikana. Erilaiset vertauskuvat, joita olen kuullut elämäni aikana, ovat avanneet ymmärrystäni.

Eräs parhaista kuulemistani vertauksista Kristuksen sovituksesta on tarina miehestä, joka päätti hypätä lentokoneesta. Pudotessaan alas hän tajusi, että hän teki jotain todella hölmöä, ja yritti käsiään räpyttelemällä estää kuolemansa. Vaikka hän kuinka yritti, hän ei voinut saada tehtyä tekemättömäksi, eikä uhmata painovoiman lakia. Sitten hän tunsi laskuvarjon avautuvan selässään. Hänen ystävänsä oli tiennyt, mitä mies tulisi tekemään, ja oli siksi etukäteen laittanut laskuvarjon tuon miehen selkään.

Myös Kristus on tiennyt etukäteen, että tarvitsisimme Hänen apuaan. Hän on laittanut laskuvarjon jokaisen meidän selkään jo kauan sitten. Niinä hetkinä, kun omat tekomme ajaisivat meidät tuhoon, voimme aina kääntyä Hänen puoleensa.

Toinen tarina on miehestä, joka otti ison velan. Hän luuli voivansa maksaa sen, mutta ei pystynytkään.

“Etkö usko armoon?” hän kysyi velkojaltaan anoen lainaansa anteeksi.

“Etkö usko oikeudenmukaisuuteen?” vastasi velkoja. Kaksi iankaikkista periaatetta, oikeudenmukaisuus ja armo olivat ristiriidassa, eikä kumpikaan voinut saada haluamaansa läpi ilman, että toinen kärsii siitä.

Tilanteen pelasti kolmas henkilö, joka tarjoutui maksamaan velan. Velkaantunut oli kiitollinen tästä ja lupasi noudattaa velkansa maksaneen henkilön ehtoja.

Kristus maksaa meidän velkamme, joita emme ikinä pystyisi maksamaan omin päin. Tarvitsemme ripauksen uskoa ja nöyryyttä myöntääksemme, ettemme selviä elämästä yksin. Kristus maksaa velkamme silloin, kun me itse haluamme sitä, ja olemme valmiita antamaan hänelle mahdollisuuden siihen.

Joulun aikaan minulla on tapana ajatella Kristusta. Luen Hänestä Raamatun jouluevankeliumista sekä Mormonin kirjasta. Yritän pohtia, ketkä lähipiirissäni kaipaisivat pientä ystävällisyyttä, ja vietän aikaa heidän kanssaan. Haluan auttaa muita ihmisiä tuntemaan itsensä rakastetuiksi, sillä Kristus on auttanut minua tuntemaan niin.

 

Susanna Koivisto on Seuraa Kristusta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita. Susanna opiskelee yliopistossa journalismia.