Olipa kerran mies, joka oli jumissa autiolla saarella. Muutaman päivän jälkeen hänet tultiin pelastamaan. Mies otti hänet kyytiin veneeseen, ja he lähtivät kohti mannerta. Autiolla saarella ollut janoinen mies sai vettä juotavaksi ja ruokaa syötäväksi. Hän sai vihdoin levätä.
Matkattuaan muutaman päivän mies huomasi, kuinka rumassa veneessä hän oli. Hän huomasi, että sitä ohjaava mies oli nuhjuinen. Vesi, jota hänelle tarjottiin, ei ollut hyvää. Ruokakin oli vähän jäähtynyttä. Lopulta niin moni asia veneessä alkoi häiritä häntä, että hän pyysi jäädä pois kyydistä.
Tuntuu absurdilta, että joku jättäisi mahdollisuuden pelastumiseen käyttämättä siksi, etteivät vene tai sen kuljettaja ole täydellisiä. Silti monet meistä tekevät samalla tavalla kirkon suhteen.
Täydellinen evankeliumi, epätäydellinen kirkko
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on täydellinen. Se kertoo meille, mitä meidän tulee tehdä pelastuaksemme. Kirkossa opetetaan uskomaan, tekemään parannusta, menemään kasteelle, saamaan Pyhän Hengen lahja ja kestämään loppuun asti. Meitä opetetaan turvaamaan Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen ja seuraamaan Häntä kaikessa.
Kirkko itsessään, sen jäsenet, tai sen ympärille syntynyt kulttuuri eivät ole täydellisiä. Kirkko on epätäydellisiä ihmisiä, jotka käytöksellään ja sanoillaan loukkaavat muita ihmisiä tahallaan tai tahattomasti. Kirkon jäsenten keskuuteen saattaa syntyä normeja, joista poikkeavat tuntevat itsensä ulkopuolisiksi.
Joskus kirkon jäsenet huomauttelevat toisilleen esimerkiksi liian lyhyestä hameen pituudesta. Joskus he juoruilevat muiden seurakuntalaisten elämään liittyvistä asioista. Joskus jäsen, joka ei ole löytänyt itselleen aviopuolisoa, saattaa tuntea olonsa ulkopuoliseksi perhekeskeisessä kirkossa.
Joskus unohdamme moikata toisillemme ja toivottaa uudet kirkon jäsenet tervetulleiksi. Joskus löydämme kirkon historiasta asioita, joita meidän on vaikea sulattaa. Joskus tietyt evankeliumin periaatteet tai kirkon johtajien sanomiset tuntuvat niin epäreiluilta, ettemme usko enää evankeliumin todellisuuteen lainkaan.
Nämä ovat muutamia esimerkkejä asioista, jotka voivat jäädä kaivamaan mieltä ja lopulta johtaa jopa siihen, että jää kirkosta kokonaan pois.
Lopetetaan tuomitseminen ja tehdään kirkosta hieman parempi paikka
Joku viisas on sanonut, että paras asia, jonka voi kirkossa haistaa, on tupakansavu. Se on merkki siitä, että joku syntinen on halunnut ottaa askeleen lähemmäs Kristusta ja tulla paremmaksi.
Kirkon kuuluisi olla sairaala apua tarvitseville, eikä museo niille, jotka haluavat esitellä omaa erinomaisuuttaan.
Meidän jokaisen pitäisi ottaa rakastava asenne muita, kun käymme kirkossa. Vaikka ihmisillä olisikin haasteita tai vaikka he eivät suoriutuisikaan elämästään täydellisesti, me voimme omalla ystävällisyydellämme tehdä kirkosta heille hieman mukavamman paikan. Olen varma, että Kristus toimisi samoin.
Kun me kohtaamme ihmisiä, jotka tuomitsevat meitä, tai kun kirkossa käyminen tuntuu pahalta, meidän tulisi muistaa, että evankeliumi on täydellinen. Kirkko ei ole täydellinen. Kirkossa on aina ollut ja tulee aina olemaan ihmisiä, jotka loukkaavat meitä. Meidän tulee pitää huolta, ettemme itse ryhdy sellaisiksi – ja että keskitymme siihen, mikä on tärkeintä: Kristuksen evankeliumiin ja sen pelastavaan voimaan.
