Viime kuussa kirjoitin siitä, miten itse ja miten kirkossa yleensä suhtaudutaan homoseksuaaleihin. Kyseisen tekstin kirjoittaminen oli erinomainen kokemus. Sen kautta tulin kuin huomaamatta käyneeksi itseni kanssa syväluotaavan keskustelun tärkeimmistä arvoistani ja keskeisimmistä uskonkäsityksistäni. Olin kyllä varma todistuksessani jo ennen mainitun tekstin tekemistä, mutta ulkopuolisten kysymykset esimerkiksi homoliittoihin liittyen tuntuivat silti epämiellyttäviltä. Nyt koen olevani valmis vastaamaan niihin rohkeammin.
Tässä tekstissä pyrin käymään lyhyesti läpi ajatuksiani toiseen, varsinkin kirkkoon kuulumattomien keskuudessa ihmetystä ja kritiikkiäkin herättävään aiheeseen. Siitä puhuttaessa puhutaan samalla tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta, Jumalan suunnitelmasta ja viime kädessä uskosta. Siitä puhuttaessa puhutaan itse asiassa luomisen tarkoituksesta sekä tuon tarkoituksen toteuttamisesta.
Mikä siis on aiheeni? Kyseessä on tietysti pappeus ja naisten rooli siinä. Toivon, että myös tästä aiheesta kirjoittaminen selkeyttää sekä omia että ehkä myös tämän tekstin lukijoiden ajatuksia.
Kokeillaanko?
Miten nuo kehtaavat?
Samoin kuin kirkon suhtautumisesta homoseksuaaleihin, myös naisten oikeudesta pappeuteen tai pikemminkin sen puutteesta oli lähellä muodostua oman kääntymykseni kynnyskysymys. Ottaessani ensimmäisiä askelia kirkkoon tutustumisen polulla, tunsin epämääräistä arvottomuutta sekä henkilökohtaisesti että muiden naisten puolesta. Miten profeetta ja muut johtajat kehtasivat puhua naisistaan niin kauniisti, vaikka he samaan aikaan eväsivät näiltä mahdollisuuden toimia täysivaltaisesti kaikissa kirkon tehtävissä?
Onneksi uskalsin lausua ihmetykseni ääneen. Sitä kautta sain vastauksia ja ymmärrystä, joiden ansiosta aloin ymmärtää naisten roolia pappeudessa ja ennen muuta naisten roolia kirkossa. Oli helpottavaa tajuta, ettei minun tarvitse luopua ihanteistani tasa-arvon suhteen voidakseni olla kirkon jäsen. Päinvastoin, saan ja voin liehuttaa tasa-arvon viiriä vielä entistäkin korkeammalla. Näin siksi, että tasa-arvo ei ole sama asia kuin tasapäistäminen.
Pappi ei ole pappeus
Kun puhutaan naisten roolista pappeudessa, tärkein muistettava asia lienee tämä: pappeus ei ole sama asia kuin pappeuden haltija. Toisin sanoen miehet eivät ole pappeus sen enempää kuin naisetkaan. Sen sijaan pappeus on “yleisesti ottaen ihmiselle annettu valtuus toimia Jumalan puolesta. Tämä valtuus on annettu jokaiselle, joka on asetettu johonkin pappeuden asteeseen.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, 1999, s.141) Pyhien kirjoitusten oppaassa sama sanotaan seuraavasti: “(Pappeus on) Jumalan miehille antama valtuus ja voimia toimia kaikessa ihmisen pelastukseksi.” (Pyhien kirjoitusten opas: pappeus)
Osallistuin viime talvena neuvojan roolissa erääseen mainioon Nuorten Naisten luokkaan. Luokan aiheena oli pappeus, joka kiinnostikin kovasti seurakuntamme Nuoria Naisia. Kun puhe kääntyi miesten rooliin pappeuden käyttäjinä, oppiaihetta johtanut Nuorten Naisten johtajamme antoi osuvan ja konkreettisen esimerkin. Hänen mukaansa pappeus on kuin ikkunasta tulviva auringon valo, kun taas pappeuden haltijat eli kelvolliset miehet ovat kuin taloudenhoitajia, jotka verhot avaamalla mahdollistavat valon pääsemisen ikkunasta sisään.
Pappeuden haltija on siis välttämätön ja sellaisena arvokas välikappale, mutta itsessään hän ei ole sen enempää eikä vähempää kuin kukaan muu ihminen.
Ei yhtään vähemmän tärkeä
Pappeus ei siis ole yhtä kuin pappi, mutta Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa pappi on aina yhtä kuin mies. Eikö se jos mikä ole epätasa-arvoista?
On totta, että pelkästään miehille suotu mahdollisuus toimia pappeuden haltijana voi tuntua ensisilmäyksellä kaikkea muuta kuin reilulta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että myös naisilla on tehtävänsä pappeudessa eli Jumalan voiman käyttämisessa maan päällä. Naisten tehtävä ei ole sama kuin miehillä, mikä ei silti tarkoita, että se olisi vähemmän tärkeä tai oleellinen. Kuten edellä todettu: tasa-arvo ei ole sitä, että kaikilla on kaikkea yhtä paljon vaan sitä, että kaikilla on omaan tarpeeseensa nähden tarpeeksi.
Ja voi kyllä, Jumalan viimeisen päälle hiotussa onnensuunnitelmassa meille naisille on toden totta varattuna aivan tarpeeksi tehtävää! Roolimme on täsmälleen yhtä tärkeä miehille annettu rooli – erilainen toki, mutta paremmuus- tai tärkeysjärjestykseen näitä kahta erilaista roolia on mahdotonta laittaa.
Tärkeä osa kokonaisuutta
Mikä naisten rooli sitten käytännössä oikein on? Minä kiteyttäisin sen yksinkertaisesti sanomalla, että naisten tehtävä on toimia Jumalan luomistyön ruumiillistumina, Hänen käsinään maan päällä. Siinä missä miehet antavat kasvot Jumalan voimalle, naiset antavat kasvot Jumalan työlle. Näin ollen, yhdessä työskennellessään, miesten ja naisten on aidosti mahdollista toteuttaa Taivaan Isän ja Jeesuksen Kristuksen tahtoa eli pelastaa sieluja, sillä “sielujen pelastaminen on sitä työtä, jota Vapahtaja on kutsunut meitä kaikkia tekemään” (Richard C. Edgley, “Todelliseen kasvuun johtava pelastaminen”, Liahona 5/2012 s. 52)
Jos halutaan listata naisten tehtävät yksi kerrallaan, listasta tulisi lähes loputon. Tässä yhteydessä riittänee kertoa, että naiset toteuttavat omaa osaansa Jumalan työssä ennen muuta Apuyhdityksessä. Kyseinen järjestö “valmistaa naisia iankaikkisen elämän siunauksiin auttamalla heitä lisäämään uskoaan ja henkilökohtaista vanhurskauttaan, vahvistamaan perheitä ja koteja sekä auttamaan apua tarvitsevia” (Käsikirja 2: Palveleminen kirkossa) Apuyhdistys ei ole mikä tahansa naisporukan yhteenliittymä, vaan “Jumalan tahdosta jumalallisesti muodostettu, jumalallisesti valtuutettu, jumalallisesti perustettu ja jumalallisesti järjestetty.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph F. Smith, s. 184)
Vanhin Quentin L. Cook on sanonut: “Suuri osa siitä, mitä saamme aikaiseksi kirkossa, on naisten epäitsekkään palvelun ansiota. Olipa kyse kirkosta tai kodista, on hienoa nähdä pappeuden ja Apuyhdistyksen työskentelevän täydellisessä sopusoinnussa. Sellainen suhde on kuin hyvin yhteen soiva orkesteri, ja siitä syntyvä sinfonia innoittaa meitä kaikkia.” (Quentin L. Cook, “MAP-naiset ovat uskomattomia!, Liahona 5/2011)
Tärkeä omana itsenään
Ehkä jopa Apuyhdistyksessä tehtävää työtä keskeisempää on se jumalallinen työ, jota naiset tekevät perheidensä parissa. Se on mahdollista, koska “naiset tuovat mukanaan maailmaan tietyn hyveen, jumalallisen lahjan, joka tekee heistä taitavia juurruttamaan ihmissuhteisiin ja kulttuureihin sellaisia ominaisuuksia kuten usko, rohkeus, myötätunto ja hienostuneisuus.” (Todd D. Christofferson, “Naisten moraalinen voima”, Liahona 11/2013) Lisäksi Jumala on asettanut “naisiin voiman, hyveellisyyden, rakkauden ja uhrautumisalttiuden jumalallisia ominaisuuksia, jotta he voisivat kasvattaa Hänen henkilastensa tulevia sukupolvia.” (Quentin L. Cook, “MAP-naiset ovat uskomattomia!, Liahona 5/2011)
Tässä yhteydessä haluan muistuttaa, että kaikilla naisilla on perhe, myös naimattomilla. Jokainen nainen on jonkun tytär ja ehkä myös sisko, serkku, täti tai ystävä, joka koetaan kuuluvaksi perheeseen. Koska fyysisellä ruumiillamme on jumalallinen alkuperä ja koska selestisen valtakunnan kirkkaus on mahdollinen vain fyysisen ruumiin saaneille, naisten roolia elämän luomisessa ei voi liiaksi korostaa, mutta naisen arvo ei riipu hänen kyvystään synnyttää. Kuten vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: “Äitiys ja isyys eivät ole ainoita hyvyyden ja Herran edessä hyväksytyksi tulemisen mittareita. — Jokaisella tämän kirkon sisarella, joka on tehnyt liittoja Herran kanssa, on jumalallinen tehtävä auttaa pelastamaan sieluja, johtaa maailman naisia, vahvistaa Siionin koteja ja rakentaa Jumalan valtakuntaa.” (M. Russell Ballard: “Vanhurskaita naisia”, Liahona 12/2002, s. 36, 39)
Eri ruumiisiin puettuja älyjä
Tämän tekstin alkupuolella mainitsin iloitsevani mahdollisuudestani olla sekä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen että liehuttaa tasa-arvon viiriä. Itse asiassa juuri kirkon oppi on tätä nykyä vankin selkänojani ja vakuuteni siitä, että miehet ja naiset todella ovat tismalleen yhtä arvokkaita. Näin siksi, että “profeetat ovat ilmoittaneet, että me olimme ensin olemassa älyinä ja että Jumala antoi meille muodon eli henkiruumiin ja meistä tuli näin Hänen henkilapsiaan – taivaallisten vanhempien poikia ja tyttäriä.” (D. Todd Christofferson: “Miksi avioliitto, miksi perhe”, Liahona 5/2015, s.50)
Myös sisar Sharon Eubank vakuuttaa samaa. Hänen mukaansa “Jeesuksen Kristuksen evankeliumi koskee sekä miehiä että naisia, ja että Jumalan oppi pitää kumpaakin yhtäläisesti vastuullisena, ilman kaksinaismoraalia. Jumala ei sukupuolestamme riippumatta suvaitse pornografiaa, aviorikosta, väkivaltaa, laiminlyöntiä, epätasa-arvoa tai sortoa.” (Sharon Eubank: “Naiseus – iankaikkinen näkökulma”, Liahona 8/2016) Lisäksi sisar Eubank lupaa, että kaikki “se, mitä te naisena, kristittynä, älykkäänä ihmisenä ja iankaikkisena olentona janoatte, sisältyy tähän Jeesuksen Kristuksen Kirkon oppiin ja siihen, miten sitä oppia noudatetaan kirkossa.”
Niin minäkin uskon.
Artikkelin on kirjoittanut Suvi Peltola.
