Viikko viimeisimmän yleiskonferenssin jälkeen minulla oli mahdollisuus osallistua sakramentti- ja todistuskokoukseen muualla kuin kotiseurakunnassani. Sakramenttinsa jälkeen ensimmäisenä todistuksensa lausui kyseisen seurakunnan johtaja, jonka puheenvuoro kolahti minuun – ja kunnolla kolahtikin. Hän kertoi panneensa merkille, kuinka harvinaisen tässä ajassa kiinni olevia johtajien puheet viime yleiskonferenssissa olivat olleet ja kuinka se seikka itsessään todistaa evankeliumin olevan totta. Hän perusteli näkemystään vertaamalla itseään ja Nefiä, joista ensin mainitulla on kuulemma aina ollut hienoisia hankaluuksia ymmärtää Jesajan profetioita raamatusta. Nefi puolestaan tuntui ymmärtävän Jesajan loistavasti, kuten käy ilmi kohdasta 2. Nefi 25:5: “Niin, minun sieluni iloitsee Jesajan sanoista”.
Mitä tulee tämän päivän johtajien sanoihin, niitä tuo mainittu seurakunnanjohtaja kertoi käsittävänsä mainiosti. Hän muistutti tosin, että johtajien neuvojen, kehotusten ja ohjeiden ymmärtäminen on eri asia kuin se, että noiden opastukseksemme tarkoitettujen sanojen mukaan eläminen olisi aina helppoa. Ei, sitä se ei automaattisesti ole, mutta mitä ymmärrettävämmin jokin ohje annetaan, sitä syvemmälle opastusta saavien sydämiin sen on mahdollista painua. Siispä, hän painotti, samoin kuin Nefin oli aikanaan mahdollista syvällisesti ymmärtää ja iloita Jesajan sanojen selkeydestä, me 2010-luvun ihmiset voimme todella päästä samalle aaltopituudelle kirkon johtajien kanssa. Ja nauttia siitä!
Järjellä ja tunteella
Henkilökohtaisesti pääsin viime yleiskonferenssissa lähimmäs samaa aaltopituutta etenkin kummassakin aamukokouksessa puhuneiden johtajien kanssa. Kaikkein voimakkaimmin ajatuksenjuoksuani, joka oman kokemukseni mukaan painottaa usein enemmän järkeä kuin tunnetta, puhutteli kuitenkin konferenssin viimeisessä kokouksessa puhujakorokkeelle astelleen pyhäkoulun ylimmän johtokunnan johtajan Tad R. Callisterin puhe. Ihastuin jo aikanaan, tarkkaan ottaen vuonna 2011, ikihyvikseni hänen Mormonin kirjaa käsitelleeseen puheeseensa, mistä on sittemmin tullut yksi niistä puheista, joihin palaan aina uudelleen. Tämän syksyn yleiskonferenssissa vanhin Callister todisti tavoilleen uskollisen voimallisesti ja varsin aukottomasti tämän taloudenhoitokauden ensimmäisestä profeetasta Joseph Smithistä. Hänen puheensa on kokonaisuudessaan erinomainen esimerkki siitä, kuinka juuri minulle ja muille tämän ajan tiedonjanoisille, Google-hakuihin alinomaan turvautuville ihmisille on parasta puhua.
Vanhin Callisterin tapa ilmaista itseään on jotakin, joka kohtaa luontevasti oman ilmaisutapani kanssa. Toinen johtaja, jonka sanomiin minun on poikkeuksellisen helppoa uppoutua on viime yleisnkonferenssin lauantain aamukokouksen päätteeksi puhunut apostoli Jeffrey R. Holland. Kuten niin usein aikaisemmin, myös tällä kertaa apostoli Holland keskittyi puheessaan jakamaan lohdun ja kannustuksen sanoja. Olin purskahtaa onnellisen helpottuneeseen itkuun hänen lausuessaan sanat: “Tiedän myös, ettei meidän Jumalan lapsina tulisi halventaa ja mustamaalata itseämme aivan kuin itsemme ruoskiminen tekisi meistä jotenkin sen henkilön, jollaisiksi Jumala haluaa meidän tulevan. Ei, kun sydämessämme on aulius tehdä parannusta ja halu olla yhä vanhurskaampi, toivoisin, että pyrkisimme kukin kehittymään tavalla, johon ei kuulu vatsahaavaa tai bulimiaa, masentumista tai itsetuntomme murskaamista. Se ei ole sitä, mitä Herra haluaa – – – .”
Useamman kuin kahden kirsikan kakku
Edellä mainitut puheet olivat tällä kertaa ne kuuluisat kirsikat minun konferenssikokemukseni kakun päällä. Kaiken kaikkiaan konferenssi oli täynnä mitä mielenkiintoisempia, puhuttelevimpia ja ennen muuta tässä ajassa kiinni olevia puheita. Konferenssi ja sen jälkeisessä sakramentti- ja todistuskokouksessa kuulemani seurakunnanjohtajan todistus olivat minulle varsin mieleenpainuva muistutus siitä, kuinka Taivaan Isä toden totta tietää, mihin asioihin ja myös millä tavoin me tarvitsemme Hänen ohjaustaan.
Yksi siis näyttäisi olevan varmaa: Tänä päivänä kirkon johdossa palvelevat miehet ja naiset käyttävät sellaisia sanoja ja puhuvat sellaista kieltä, jota juuri meidän tällä hetkellä maan päällä elävien ihmisten on helppo ymmärtää. Kirkon johtajat eivät pyri vaikuttamaan viisaammilta turvautumalla sivistyssanoihin tai ilmaisemalla itseään muuten vaikeaselkoisesti, päinvastoin. Heidän puheistaan välittyy aitous ja se, että he ihan oikeasti elävät meidän muiden kanssa samaa 2010-lukua. Mistä muusta muka kertoo esimerkiksi se, kuinka tuoreimmassa yleiskonferenssin puheissa viitattiin muun muassa Twitteriin sekä pyydettiin kirkon jäseniä ottamaan roolia juuri nyt maailmaa voimakkaasti ravistelevan pakolaiskriisin helpottamisessa.
Herra tietää meidät, juuri tässä ja nyt – ja sen vuoksi meillä on mahdollisuus oppia tuntemaan Hänet.
Artikkelin on kirjoittanut Suvi Peltola.
