Mormonit ovat kristittyjä: he uskovat, että Jeesus Kristus on heidän Vapahtajansa. Siitä huolimatta mormoneilla on monia uskomuksia, jotka ovat vastoin monien kristillisten kirkkojen oppeja. Ja kuinka ollakaan, niissä on paljon järkeä.

1. Mormonit uskovat, että nykyäänkin on profeettoja

Mormonit uskovat, että Jumala puhui suoraan määrätyille henkilöille muinaisina aikoina, kuten Aadamille, Nooalle, Abrahamille, Moosekselle jne. He uskovat, että Hän puhuu yhä tänä aikana määrätyille henkilöille, joita kutsutaan profeetoiksi. Koska miksi Hän ei tekisi niin?

Jotkut teologit väittävät, että Raamattu sisältää kaikki profeetalliset neuvot, joita koskaan tarvitsemme, mutta, kaikella kunnioituksella, miksi? Raamattu itsessään on vain kokoelma pienempiä kirjoja, jotka ovat todisteena siitä, että Jumala puhui profeetoille tuhansien vuosien ajan. Miksi Hän laiminlöisi meidät nykyaikana? Mormonit sanovat, että Hän ei ole tehnyt niin, eikä niin tapahdu tulevaisuudessakaan.

Tämä käsite todella hiertää monia kristittyjä väärällä tavalla. Siitä huolimatta, pyhien kirjoitusten perusteella, on hyvin harvinaista, että ihmiset uskovat todelliseen oman aikansa profeettaan. He aina näyttävät uskovan profeettoihin, jotka elivät ennen heitä, mutta heillä on vaikeuksia uskoa sellaiseen, joka seisoo heidän edessään. Todisteena tästä on itse Jeesus Kristus, joka oli kaikista voimallisin profeetta (ja Vapahtaja). Ihmiset uskoivat Moosekseen ja Abrahamiin, mutta ristiinnaulitsivat Jeesuksen.

Maallisista vajavaisuuksistamme huolimatta mormonit uskovat, että Jumala on antanut meille profeettoja nykyaikana, aivan kuten Hän antoi muinaisina aikoina. Siinä on järkeä, eikö niin?

2. Mormonit uskovat, että Jumala puhui useammalle kuin yhdelle muinaiselle Israelin kansalle

Raamattu on aikakirja, jossa kerrotaan Jumalan kanssakäymisestä muinaisen Lähi-idän alueen ihmisten kanssa. Mormonit todellakin uskovat Raamattuun, mutta he uskovat, että Jumala oli yhteydessä ihmisiin myös muualla maailmassa. Miksi, taas kerran, Hän ei tekisi niin?

Raamatun lisäksi mormonit opiskelevat Mormonin kirjaa, joka yksinkertaisesti sanottuna on aikakirja Jumalan kanssakäymisestä Israelin kansan haaran kanssa, joka eli muinaisella Amerikan mantereella. Jos Jumala todella rakastaa lapsiaan (meitä), miksi Hän kommunikoisi yksinomaan Lähi-idän alueella olevien kanssa? Siinä on järkeä, että Hän levittäisi sanomaansa ympäri maailmaa. Myös siinä on järkeä, että ne, jotka kuulivat Hänen sanomansa, kirjoittaisivat sen ylös. Joten kai siinäkin on järkeä, että saattaa olla muitakin pyhiä kirjoituksia kuin Raamattu.

Älä ymmärrä väärin, Raamattu on mahtava – mutta jos on olemassa enemmän Jumalan sanaa, joka vahvistaa, tukee ja täsmentää Raamatun sanomaa, voit olla varma, että olen innoissani.

3. Mormonit uskovat, että avioliitto ja perhesiteet jatkuvat tämän elämän jälkeen

Vietin äskettäin kolme kuukautta maailman kauneimmassa maassa – Uudessa-Seelannissa. Se oli upeaa. Rannat olivat turmeltumattomia, kasvusto oli rehevää ja ihmiset olivat pyhimyksen kaltaisia. Mutta sitten tajusin jotakin: halusin epätoivoisesti perheeni sinne kanssani. Uuden-Seelannin luonnonihmeistä huolimatta paratiisi ei ollut paratiisi ilman perhettäni. Olin yksin.

Taivas ei ole taivas ilman perhettä.

Mormonit uskovat, että avioliitto ei pääty siihen, ”kunnes kuolema erottaa”. Sen sijaan mormonien hääseremonia (jota sanotaan sinetöinniksi) käyttää termejä ”ajaksi ja iankaikkisuudeksi”. Jos molemmat osapuolet elävät taivaan siunausten arvoisesti, heidän avioliittonsa jatkuu iankaikkisesti. Romanttista, eikö olekin?

4. Mormonit uskovat, että on muutakin kuin taivas ja helvetti

Lapsena ihmettelin aina, missä raja taivaan ja helvetin välillä oli. Pidin sitä hyvin mittauskelpoisena tuomiona. Ajattelin: ”Miten monta syntiä voin tehdä ennen kuin ylitän rajan helvettiin tuomitsemisen puolelle?” Millainen paikka helvetti on? Millainen paikka taivas on? Rukoilemmeko vain rauhassa pilven reunalla ikuisesti? Koska suoraan sanoen se kuulostaa siltä, että siitä tulee yksitoikkoista todella nopeasti.

Mormonit uskovat, että taivas on jaettu kirkkauden valtakuntiin. Valtakuntia on kolme, jokainen edellistä loisteliaampi ja upeampi. Jumalan tuomio ei ole niinkään kyllä/ei -päätös, vaan ennemminkin sijoittamista taivaalliseen kirjoon. Tässä on paljon järkeä. Koska ihmiskunnasta löytyy kaikkea vanhurskauden ja pahuuden väliltä, on järkevää, että vaihtoehtoja on enemmän kuin vain perinteinen jako taivaaseen ja helvettiin.

5. Mormonit uskovat, että meidät pitää kastaa samalla tavalla, kuin Jeesus kastettiin

Monissa kristillisissä kirkoissa uskotaan yleisesti, että kasteen on tarkoitus puhdistaa meidät synnistä. Mormonit ovat samaa mieltä, mutta käsite herättää kysymyksen: jos Jeesus oli synnitön, miksi Hänet täytyi kastaa? Eräs mormonien pyhistä kirjoituksista, Mormonin kirja, antaa pitävän vastauksen (2. Ne. 31:4-9):

”Ja nyt, jos Jumalan Karitsa, joka on pyhä, on tarpeen kastaa vedellä kaiken vanhurskauden täyttämiseksi, niin oi, kuinka paljon enemmän meidät, jotka olemme epäpyhiä, on tarpeen kastaa, niin, nimittäin vedellä!”

Mormonikirkko on äärimmäisen Kristuskeskeinen kirkko. He uskovat, että Hän on heille täydellinen esimerkki kaikessa. Näin ollen he uskovat, että heidät täytyy kastaa, kuten Jeesus kastettiin – upottamalla kokonaan veteen.

Mutta Kristuksen kasteessa on myös toinen näkökohta, jonka mormonit ottavat hyvin vakavasti – valtuus. Pyhien kirjoitusten mukaan Kristuksen on täytynyt matkustaa useita päiviä tavatakseen Johannes Kastajan Jordanilla. Miksi Hän olisi matkustanut niin kauas vain sen takia, että Johannes voisi kastaa hänet? No, koska Johannes oli ainoa mies alueella, jolla oli valtuus kastaa. Mormonit sanovat sitä pappeuden valtuudeksi ja uskovat sen olevan edellytys pätevälle kastetoimitukselle.

Tämä saattaa kuulostaa vähän tiukkapipoiselta, mutta siinä todella on järkeä. Et voi vain pyytää jäätelökauppiasta kastamaan sinut – ellei hänellä ole Jumalan antamaa valtuutta tehdä sitä.

Mormonit uskovat, että pappeuden valtuus katosi maan päältä kun Kristus ristiinnaulittiin, Hänen apostolinsa tapettiin ja Hänen opetuksensa turmeltuivat. He myös uskovat, että se palautettiin Joseph Smith -nimiselle profeetalle vuonna 1829 ja että se on yhä kirkossa tänä päivänä.

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on julkaistu mormonhub.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.