Ennen kuin saavuimme tänne, Jumala ja Jeesus Kristus loivat meille maallisen kodin, missä voisimme saada ruumiin, käyttää vapaata tahtoamme, kokea seurauksia ja toteuttaa mahdollisuutemme.
Miksi meidät on luotu? Kun ymmärrämme, mistä tulimme, saamme selkeyttä elämäämme täällä maan päällä asettaessamme itsellemme päämääriä ja tehdessämme valintoja. Alamme ymmärtää Jumalan ainutlaatuista näkökulmaa, kun ajattelemme maallisen elämämme lyhytaikaisuutta. Hänellä on suunnitelma iankaikkista pelastustamme varten ja se alkoi aikaisemmassa olemassaolossa, missä opimme, kypsyimme ja kehitimme sitä henkeä, joka meillä on nyt. Aivan kuten olemme yksilöitä nyt erilaisine persoonallisuuksinemme, sukupuolinemme ja kykyinemme, samoin olimme siellä. Mutta kehityksemme oli rajallista tuossa taivaallisessa kodissamme, ja aivan kuten Aadam ja Eeva jättivät taakseen Eedenin puutarhan, meidän täytyi lähteä Jumalan luota täyttääksemme mahdollisuutemme – koetellaksemme itseämme kuolevaisessa ruumiissa käyttäen vapaata tahtoamme, jonka saimme halutessamme tulla maan päälle. Niin tehdessämme tiesimme, että tulisimme kokemaan tuskaa ja vaikeuksia, mutta tiesimme myös, että vastakohtaisuus oli olennaista voidaksemme saavuttaa mahdollisuutemme.
Aivan kuten Jumala tiesi, että Aadam ja Eeva söisivät kiellettyä hedelmää, Hän myös ymmärtää, että me teemme syntiä maallisen elämämme aikana.
Koska Jumala tiesi, että me olisimme epätäydellisiä ja tekisimme syntiä, Hän antoi meille ainosyntyisen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin. Aikaisemmassa olemassaolossa Jeesus valittiin Vapahtajaksemme tasapainottamaan oikeudenmukaisuuden vaakoja niiden syntien tähden, joita tekisimme yrittäessämme edistyä maanpäällisessä tilassamme. Tullessamme tänne kuljimme unohduksen verhon läpi, jotta voisimme oppia uudelleen ne asiat, joita meidän täytyy oppia tässä kuolevaisessa elämässä, haastaa itseämme, kehittää uskoa Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen ja oppia rakastamaan ja palvelemaan toisiamme. Tässä elämässä on väistämättä hetkiä, jolloin tunnemme olevamme yksin; sen ymmärtäminen, että olemme osa iankaikkista perhettä, voi auttaa meidät sellaisten aikojen yli. Yhteinen päämäärämme perheenä on jatkaa edistymistämme tullaksemme taivaallisen Isämme kaltaiseksi.
Jeesus Kristus käytti ihmeellisiä luonnon lakeja luodakseen kauniin maailman, jossa voisimme saada fyysisen ruumiin, käyttää vapaata tahtoamme, osoittaa, mihin kykenemme ja edistyä. Maan luominen sai aikaan välttämättömiä kuolevaisuuden olosuhteita. Vanhan Testamentin kuvaus luomisesta on yksi liikuttavimmista kohdista pyhissä kirjoituksissa, koska se osoittaa, miten huolella Herra varmisti sen, että kuolevainen kotimme olisi kaunis paikka. Hänen meille antamansa ruumiit ovat yhtä kauniita ja ne on luotu Hänen kuvakseen. Ne ovat salaperäisiä, monimutkaisia kuolevaisia organismeja, joissa iankaikkiset henkemme voivat asua ja joissa voimme oppia, valita, menestyä ja liittyä toisiimme.
Kaksi ensimmäistä maan päälle tullutta taivaallisen Isämme lasta olivat Aadam ja Eeva.
Aadam ja Eeva asuivat Eedenin puutarhassa, paratiisissa, missä he eivät kokeneet vastakohtaisuutta, eivätkä he sen vuoksi voineet ymmärtää iloa tai surua, nautintoa tai tuskaa. Heillä oli täydelliset, kuolemattomat ruumiit ja he keskustelivat säännöllisesti Jumalan kanssa kasvotusten. Jumala kielsi Aadamia ja Eevaa syömästä hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää, mutta Saatanan houkuteltua heitä, he söivät. Kuten me, Aadam ja Eeva olivat epätäydellisiä ja joutuivat kohtaamaan tekojensa seuraukset. Jumala oli sanonut heille, että jos he söisivät hedelmää, heidän täytyisi lähteä Hänen luotaan ja puutarhasta ja heistä tulisi kuolevaisia ja lopulta he kokisivat kuoleman. Heidän valintansa tunnetaan nimellä ”lankeemus”, koska sen takia Aadamin ja Eevan täytyi lähteä Jumalan luota, aivan kuten mekin lähdimme taivaallisesta kodistamme kohdataksemme oman osamme vastakohtaisuudesta täällä maan päällä.
Me emme olisi koskaan syntyneet, jos Aadam ja Eeva eivät olisi tehneet päätöstä syödä hedelmää. Niin tehtyään, Aadamista ja Eevasta tuli vanhempia ja he ymmärsivät sen ilon, joka tuli heidän lapsilleen ja toisilleen kuulumisesta. Mutta he myös kärsivät synnin seuraukset, mukaan luettuna kuolema, valintansa takia – seuraukset, jotka voitaisiin korjata vain Jeesuksen Kristuksen pelastavan sovituksen kautta. Sovitus antaa meille mahdollisuuden tehdä parannus omista synneistämme ja erottaa hyvän pahasta.
Vaikka usein ajattelemme vastakohtaisuuden olevan kielteinen asia elämässämme, sen ymmärtäminen lankeemuksen käsitteen kautta auttaa meitä hyödyntämään sen luonnollisia mahdollisuuksia. Hyvän erottaminen pahasta antaa meille mahdollisuuden osoittaa, mihin kykenemme; se kannustaa meitä opiskelemaan pyhiä kirjoituksia, pitämään Jumalan käskyt ja vahvistamaan suhdettamme Häneen – mitkä kaikki auttavat meitä nousemaan elämän haasteiden yläpuolelle. Kun teemme syntiä, meillä on mahdollisuus tehdä parannus ja muuttua, osallistua siihen puhdistavaan prosessiin, joka vie meidät lähemmäksi Jumalaa ja lopulta tulla lunastetuksi Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta. Kuten Aadam ja Eeva, me lähdimme kodistamme aikaisemmassa olemassaolossa edistyäksemme ja voimme palata taivaalliseen kotiimme samoin kuin he – olemalla kuuliaisia Jumalan käskyille, voittamalla vastakohtaisuuden ja etsimällä Jumalaa ja pyrkimällä tulemaan enemmän Hänen kaltaisekseen.
Miksi olemme maan päällä?
Mikä on elämän tarkoitus? Mitä teen täällä? Ehkä paras tapa ymmärtää vastaus tähän usein kysyttyyn kysymykseen on tarkastella tätä elämää taivaallisen Isämme suunnitelman näkökulmasta.
Ennen syntymäämme elimme taivaallisten vanhempiemme henkipoikina ja -tyttärinä. Meitä rakastettiin, meitä opetettiin ja meille annettiin mahdollisuus kasvaa ja tavoitella suurempia mahdollisuuksiamme.
Taivaallinen Isä esitti suunnitelman: Hän loisi maan, jossa voisimme elää poissa Hänen luotaan hetken aikaa. Saisimme fyysisen ruumiin. Kokisimme sekä iloa että surua ja tekisimme valintoja, jotka muovaisivat iankaikkista luonnettamme. Tämä aika maan on sekä luokkahuone että koe ja vain me itse voimme määritellä, miten hyvin pärjäämme.
Maallisen kokeemme tavoite on palata takaisin taivaallisen Isämme luokse älykkäämpänä, kypsempänä ja myötätuntoisempana olentona – olla enemmän Hänen kaltaisensa. Mutta meillä kaikilla ei ole samoja kokemuksia. Jokainen elämä maan päällä on ainutkertainen ja jokainen meistä kokee elämän vähän eri tavalla. Joidenkin elämässä on fyysisiä haasteita; kaikki kokevat jonkinlaisia houkutuksia ja vaikeuksia. Meillä kaikilla on erityisiä vahvuuksia ja heikkouksia ja Isämme tuntee meidät hyvin. Hän tietää, miten voimme parhaiten kasvaa kokemustemme kautta ja Hän antaa meille käskyjä, jotta voimme saavuttaa mahdollisuutemme. Mutta me saamme itse päättää, haluammeko totella.
Miten elämäni voi olla merkityksellisempää?
Kykymme kasvaa ja kehittyä on omissa käsissämme. Taivaallinen Isämme ei pakota meitä tekemään sitä, mitä Hän haluaa meidän tekevän – se juuri on tämän elämän tarkoitus. Mutta Hän antaa meille apua, jota tarvitsemme onnistuaksemme.
Taivaallinen Isä antoi meille pyhät kirjoitukset ja profeetat opettamaan suunnitelmaansa. Hänen käskynsä antavat mallin siitä, miten meidän tulisi elää tullaksemme enemmän Hänen kaltaisikseen. Jumala lohduttaa meitä, kun puhumme Hänelle rukouksessa. Pyhän Hengen rauhoittavan varmuuden kautta voimme tuntea Isän rakkauden.
Emme ehkä valitse meille annettuja kokemuksia elämässä, mutta voimme valita, miten otamme ne vastaan. Voimme olla vihaisia, kieltäytyä jatkamasta eteenpäin ja pysäyttää edistymisemme. Tai voimme käyttää kokemuksiamme tullaksemme myötätuntoisemmiksi, määrätietoisemmiksi ja viisaammiksi. Kun opimme Jumalasta ja ymmärrämme Hänen suunnitelmansa meitä varten, olemme enemmän vastuussa valinnoistamme. Mitä enemmän tiedämme, sitä enemmän Hän odottaa meidän tekevän parhaamme ja auttamaan myös toisia suoriutumaan paremmin.
Ei ole sattumaa, että meidät laitettiin tänne maan päälle taivaallisten veljiemme ja sisariemme kanssa, jotka kaikki kokevat omat kuolevaisuuden kokeensa. ”Ihmisen ei ole hyvä olla yksin,” Jumala sanoi viitaten ensimmäiseen ihmiseen, Aadamiin (1. Moos. 2:18). Hän lähetti meidät maan päälle perheen, ystävien, tuttavien ja muukalaisten kanssa, jotta me voisimme jatkuvasti oppia ja opettaa elämän oppitunteja.
On oma valintamme, haluammeko myötävaikuttaa vai vastustaa, oppia vai jättää asiat tekemättä. On oma valintamme osoittaa, että voimme tulla Hänen kaltaisikseen. Kun ymmärrämme paremmin, miksi olemme täällä ja mitä pyrimme saavuttamaan, voimme tehdä valintoja, jotka tekevät taivaallisen Isämme ylpeäksi, jotka tekevät elämästämme merkityksellisemmän ja jotka lopulta auttavat meitä palaamaan Hänen luokseen.
Alkuperäinen artikkeli on julkaistu mormon.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.
