9 samankaltaisuutta hinduismin ja mormonismin välillä, osa 1

Olen mormoni. Selkeästi ja yksinkertaisesti. Mutta uskon siihen, että erilaisiin hengellisiin perimätietoihin tutustuminen voi auttaa meitä ymmärtämään mormonismia paremmin. Olen käyttänyt paljon aikaa muiden perimätietojen pyhien kirjoitusten tutkimiseen, mutta yksi, johon palaan aina uudestaan, on hindulaisuuden Bhagavad Gita. Se on ytimekäs, selkeä ja värikäs hengellisten totuuksien kehityksessään. Niinpä olen kehittänyt terveen annoksen pyhää kateutta hengellisiä serkkujamme kohtaan Intiassa. Siksi kirjoitan nyt tätä…

Hindulaisuus on yksi vanhimmista hengellisistä perimätiedoista, joita harjoitetaan tänäkin päivänä. Sen juuret ulottuvat lähes 4000 vuoden päähän Indus-joen laaksoon. Joidenkin lähteiden mukaan juutalaisuus on noin 3500 vuotta, islam noin 2500 vuotta ja kristinusko noin 2000 vuotta vanha. Joten niihin aikoihin, kun Jeesus eli ja opetti Jerusalemissa, hindulaisuus oli ollut olemassa jo kahden vuosituhannen ajan. Tämä 4000 vuoden elinikä on tehnyt hindujen perimätiedosta uskomattoman rikkaan, kauniin vaihtelevan ja käsittämättömän viisaan.

Mormonismi on ollut olemassa noin 188 vuotta – se on vain 5 % hindulaisuuden iästä. Mormoneina olemme ylpeitä siitä, että meillä on palautettu evankeliumi, mutta unohdamme sen, että olemme vain vauvoja suhteessa muihin maailman uskontoihin. Yritetäänpä hetken ajan oppia ymmärtämään hengellisiä serkkujamme. Hengellisen valaistumisen polku on avoin kaikille. Tämän polun kulkeminen avoimin sydämin voi laajentaa ymmärrystämme omista hengellisistä tavoistamme. Se johtaa kypsempään mormoniuskoon, joka on oppinut aikojen viisaudesta.

Minulle hindulaisuus on opettanut enemmän kuin luulin tarvitsevani omasta hengellisestä uskonnonharjoituksestani. Tunnen olevani velassa 4000 vuoden ajalta tietäjille, guruille ja munkeille, jotka kulkivat valaistumisen polkua aikaisemmin. Pyhissä kirjoissa, kuten Bhagavad Gita, he ovat velvollisuudentuntoisesti merkinneet polun, jota toiset voivat seurata. Joten ilman pidempiä höpinöitä, ottakaamme ensimmäiset askeleemme kohti valaistumista.

1 Karma

Karma on sanskriitinkielinen sana, joka tarkoittaa toimintaa, työtä tai tekoa. Yksinkertaisimmassa muodossaan karmaa pidetään “minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” -lakina. Mutta sen sijaan, että se olisi joku mystinen laki, joka jakelee karmalaista oikeudenmukaisuutta epäonnistujille, se tulisi nähdä yksinkertaisesti syynä ja seurauksena tai toimintana ja seuraamuksena. Minä toimin vapaasti tässä maailmakaikkeudessa ja minun vapaa toimintani muokkaa maailmaa. Ja tuo maailma palauttaa toimintani tuloksen takaisin minulle.

Jos kohtelen ihmisiä huonosti, on mahdollista, että ihmiset kohtelevat minua vastaavasti huonosti. Se ei tapahdu siksi, että ansaitsen sen tai että karmalainen oikeudenmukaisuus ottaa minut kohteeksensa. Kun kohtelen ihmisiä huonosti, muutan ympäröivää maailmaani. Jätän huonon vaikutelman itsestäni ihmisille, minkä takia he eivät halua olla lähettyvilläni. Ja kun he ovat lähettyvilläni, he eivät ole onnellisia. Karman luomat olosuhteet ovat minun itseni luomia olosuhteita.

Vahvempi ymmärrys karmasta on syvällisempi kuin vain teot. Elämämme muodon sanelee ajatukset, jotka virtaavat mielessämme. Jos ajatukseni ovat ystävällisiä, rakastavia ja rehellisiä, niin ovat myös tekoni. Jos tekomme ovat ystävällisiä, rakastavia ja rehellisiä, luon todennäköisesti olosuhteita karman kautta, jolloin ystävällisyyteni ja rakkauteni palautetaan minulle. Jos mietin ystävällisyyttä, näen todennäköisemmin muiden ihmisten olevan ystävällisiä ja etsin itse mahdollisuuksia osoittaa ystävällisyyttä. Siten ajatusteni ja tekojeni myötä karma luo maailmani palauttaakseen minulle noiden ajatusten ja tekojen summan.

Mormonismin vastine karmalle voisi olla Jeesuksen opettama sadon korjaamisen laki Uudessa testamentissa. Me korjaamme sitä, mitä kylvämme. Satomme määräytyy niiden ajatusten ja tekojen perusteella, joita kylvämme elämässämme. Karma tai sadon korjaamisen laki kulkevat käsi kädessä mormonismin korostaman vapaan tahdon kanssa. Mutta yleensä kun keskitymme vain henkilökohtaiseen kykyymme toimia, karma asettaa henkilökohtaisen vapaan tahtomme asianmukaiseen yleismaailmalliseen yhteyteensä.

Ajatukseni nopeuttavat vapaata tahtoani. Vapaa tahtoni on vuorovaikutuksessa karman kanssa palauttaakseen minulle ajatusteni summan. Mutta aivan kuten kukaan ihminen ei ole saari, vapaa tahtoni sijaitsee muiden vaikuttajien maailmassa. Me kaikki olemme osallisia sadonkorjuun laissa tai karmassa luoden yhdessä maailmaa, jossa elämme. Maailman surkea tila kaikkina aikoina on koko ihmiskunnan aikaansaannosta. Mutta minkä tahansa pienen maailmankolkan onnellinen tila, meidän pienen nurkkamme onnellinen tila on meidän itsemme ja rakkaidemme luomus.

Millainen vastuu tulee karman lain myötä? Miten meidän täytyy toimia voidaksemme luoda parhaan maailman itsellemme ja yhteisöillemme? Karma on täydellinen alustus seuraavalle asialle, joka on…

2 Dharma

Dharma-sanalle ei ole olemassa suoraa käännöstä sanskriitin kielestä. Se on ongelmallista, koska tuohon yhteen sanaan sisältyy niin monta merkitystä. Se on täynnä tarkoitusta. Merkittävä hindututkija Eknath Easwaran selittää dharman käsitteen olevan velvollisuutemme “yleismaailmalliselle laille, joka pitää kaiken elämän yhdessä kokonaisuutena.” Muualla hän sanoo, että dharma on maailmankaikkeuden olennainen järjestys, sen yhtenäisyys ja harmonia.

Yleismaailmallinen laki, joka tuo järjestystä, yhtenäisyyttä ja harmoniaa maailmankaikkeuteen on suhteellisuuden laki. Kaikki asiat karman mukaan ovat yhteydessä toisiinsa tavalla tai toisella. Ja dharma on velvollisuutemme tälle yleismaailmalliselle suhteellisuudelle. Millainen velvollisuus minulla on maailmankaikkeudessa, jossa kaikki ovat lähimmäisiäni?

Jeesus opetti erästä dharman muotoa, kun Häneltä kysyttiin, mikä on suurin käsky. Rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestämme ja rakastaa lähimmäistäsi kuten itseäsi. Tämä opetus kertoo meille, että velvollisuuteni lähimmäisiä täynnä olevalle maailmankaikkeudelle on rakkaus. Minun tulee rakastaa Jumalaa ja hänen kättensä töitä kaikesta sydämestäni. Ja minun tulee rakastaa lähimmäisiäni kuten itseäni.

Bhagavad Gita laajentuu tämän dharma-käsitteen ylle ja osoittaa lopulta, että kun henkilön yksilöllinen dharma soveltuu hänen elämäänsä, se kaikki viime kädessä johtaa kohti korkeinta rakkauden dharmaa. Tässä laissa tai velvollisuudessa riippuu kaikki lait, profeetat, rituaalit, toimitukset ja uhraukset – rakkaudessa.

Eräs dharman näkökulma kuitenkin erottaa sen kristillisestä rakkauden etiikasta. Se on tarve pyrkiä kohti omaa dharmaamme ilman mitään palkinnon saamisen motivaatiota. Itse asiassa Bhagavad Gita varmistaa, että ymmärrät tämän yhden asian. Luvussa 2, jakeissa 47-49 sanotaan, että “sinulla on oikeus tehdä työtä, mutta ei oikeutta työn hedelmään. Sinun ei tule koskaan toimia palkinnon toivossa… Ne, joita motivoi vain halu saada toiminnan hedelmiä, ovat onnettomia, koska heitä jatkuvasti ahdistaa tekojensa seuraukset.”

Dharma pyytää, että hoitaisimme velvollisuutemme rakastaa, mutta ilman palkintoa. Minulle tämä oli vaikea asia oppia. Ennen kuin luin Bhagavad Gitaa, mantrani oli “kuuliaisuus tuo taivaan siunaukset.” Tottelen, koska haluan Jumalan siunaavan minua. Lähemmin tarkasteltuna tämä kannustin on kuitenkin hieman ahne. Pinnallisesti ajateltuna saatan tuntea, että olen kuuliainen, koska rakastan Jumalaa, mutta sydämessäni olen kuuliainen, koska haluan palkinnon kuuliaisuudesta – taivaan valtakunnan. Suhteeni Jumalaan on kuin liiketoimi. Jumalasta tulee kosminen myyntiautomaatti.

Se ei ole rakkauden suhde. Se ei itse asiassa ole edes suhde. Jos se olisi rakkauden suhde, vaatimuksena olisi se, että minua ei motivoi tehdä oikein palkinnon toivossa. Rakkaus ei ole liiketoiminnallista, rakkaus on armoa – lahja – joka annetaan ilman vaatimuksia kelvollisuudesta tai palkinnosta. Kun elän korkeimman dharman mukaan, se muuttaa minua oleellisesti, ja karman kautta se muuttaa ympäröivää maailmaani. Dharma luo elämisen arvoisen elämän ja elämisen arvoisen maailman. Pystyn rakastamaan perhettäni, lähimmäistäni, ympäristöäni ja joskus arkipäiväisiä elämän velvollisuuksiakin täydellisesti. Ja siinä on minulle tarpeeksi palkintoa. Mikä tahansa taivas, jonne saatan päästä, on vain kuorrute dharma-kakun päällä.

3 Ykseys

Sekä karma että dharma perustuu totuuteen ykseydestä kaikessa. Eräässä suosikkijakeessani Bhagavad Gitassa sanotaan: ”he elävät viisaudessa, joka näkee itsensä kaikessa ja kaiken heissä” (2:55). Tämä on helppo nähdä fyysisellä tasolla. Kaikki asiat, itsesi mukaan luettuna, on tehty valikoimasta molekyylejä, jotka ovat tietyntyyppinen joukko atomeja. Kaikilla elävillä olennoilla on hyvin samankaltainen DNA. Itse asiassa ainoa ero sinun ja banaanin välillä on muutamat erot DNA-ketjussa. Ilmassa, jota hengitän, on happimolekyylejä, jotka ovat olleet olemassa vuosituhannen ajan ja ovat matkanneet lukemattomien keuhkojen läpi.

Mutta hindulaisuudessa tämä samankaltaisuus menee syvemmälle kuin vai ruumiisiimme. Brahman on sanskriitin sana äärimmäiselle hengelliselle todellisuudelle, joka on perustana kaikille asioille. Kaiken olemassaolo maailmassa – kivien, eläinten, kasvien ja ihmisten –  juontaa tästä brahmanista. Tämä todellisuus laajentaa karman ja dharman ymmärrystä. Kaikki asiat liittyvät niin läheisesti toisiinsa hengellisesti, että ei ole mahdotonta nähdä, miten pienet ajatukset tai teot voivat nykäistä karman naruja niin, että se saa aikaan elämäsi olosuhteet. Eikä ole myöskään vaikea ymmärtää, miksi meidän pitäisi elää korkeimman rakkauden dharman mukaan kaikessa, kun kaikki asiat ovat fyysisiä ja hengellisiä lähimmäisiäsi.

Tämä ylimaallinen ykseys kaikessa löytyy sanskriitin lauseessa Tat Tvam Asi, joka on käännettynä: ”Sinä olet se.” ”Sinä” on pronomini, joka merkitsee pyhyyttä. Sinä olet pyhä, yksilöllinen henkilö. Ja sinut on valmistettu samasta hengellisestä aineesta kuin tuo olento. Mikä tarkoittaa, että tuo olento on myös sinä – pyhä, yksilöllinen henkilö. Tämä periaate kohottaa ja tekee pyhäksi jokaisen Asian maailmankaikkeudessa. Minulla on pyhä vastuu toimia harmoniassa (dharma) tässä pyhien asioiden maailmankaikkeudessa. Sinä olet se tarkoittaa paljon enemmän kuin sitä, että kaikki asiat ovat pyhiä. Kaikkien pyhien kohteiden sisällyttäminen laajentaa henkilökohtaisen identiteettisi rajoja. Jos minussa ja jossakin asiassa on samat molekyylit, hengitämme samaa ilmaa ja olemme syntyneet samasta hengellisestä aineesta, se on paljon enemmän kuin lähimmäiseni. Me itse olemme sekoittuneet yhteen yhteisöön muiden itsejen kanssa, kaikki sidottuna ykseyteen, joka yhdistää kaikki asiat.

Tämä ykseys ei ole vain yksinkertainen älyllinen harjoitus. Se voidaan kokea rukouksen, mietiskelyn ja ajattelevaisuuden kautta. Kokemus tällaisesta hengellisestä yhteydestä vie sitä pois väkivaltaisuudesta ja lisää henkilön kykyä tuntea ja ilmaista rakkautta. Oma kokemukseni on se, että olen menettänyt halun tappaa hämähäkkejä ja hyönteisiä tarpeettomasti. Mitä enemmän pyrin oppimaan ja rakastamaan jopa näitä karmaisevia ryömiviä otuksia, sitä paremmin käsitän niiden paikan tässä maailmassa ja näen, että rauha voi vallita maailmojemme välillä.

Tämä ykseyden periaate istuu mormonismiin paremmin kuin monet tajuavatkaan. Abrahamin kirjasta opimme, että Jumala huomasi olevansa keskellä iankaikkisia älyjä ja järjesti ne eri asioihin. Opimme edelleen Joseph Smithiltä Oppi ja liitot -kirjan luvusta 93, että äly on olennainen valo ja totuus, josta identiteettimme on tehty. Eikä vain meidän ihmisten identiteetit, vaan kaikkien asioiden. Puilla, eläimillä, kivillä ja meillä kaikilla on äly. Se, onko mormonien käsite älystä ja hindujen käsitys yleismaailmallisesta brahmanista sama asia, on epäselvää. Mutta se, että mormoniteologia hyväksyy kaikkien asioiden hengellisen luonteen, on sattuvaa. Ja tuon hengellisen luonteen ykseys on selvä.

Toivoisin, että voisimme mormoneina kiinnittää tähän enemmän huomiota. Kuten sanoin aiemmin, tämän ylimaallisen ykseyden kokeminen tutkiskelun ja mietiskelyn kautta muuttaa elämänne. Se on yksi parhaista tavoista toimia myötätuntoisemmin ja rakastaen kaikkea kohtaan. Ilman epäilyksen häivää, se oli Joseph Smithin mielessä, kun hän teki palautuksen työtä. Ilman epäilyksen häivää, sen pitäisi olla meidän mielissämme, kun elämme ja toimimme rakkaudessa pyhien lähimmäistemme maailmankaikkeudessa.

4 Kaikki tiet johtavat minun luokseni

Bhagavad Gitan luvussa 4, jakeessa 11 esitetään mielenkiintoinen ajatus. Krishna, kirjan pääjumala, sanoo: ”Kun he lähestyvät minua, otan heidät vastaan. Kaikki tiet…johtavat minun luokseni.” Hindulaisuus ja useimmat idän hengelliset uskonnonharjoitukset lähestyvät uskonnon käsitettä hyvin eri tavalla kuin me täällä lännessä. Kristinuskossa, erityisesti mormonismissa, me erottaudumme olemalla määrätyn uskonnollisen yhteisön jäseniä. Näillä kirkoilla on omat instituutionsa tai uskonnolliset hallintonsa. Hindulaisuudessa ei kuitenkaan ole keskitettyä kirkkoa. Ei ole olemassa määrättyjä uskomuksia tai määrättyjä toimituksia, jotka pitää tehdä ollaksesi hindu. Se on kaikki omaa, henkilökohtaista hengellistä uskonnonharjoitusta. Jos haluat olla hindu, harjoita hindulaisuutta. Mitään virallista prosessia ei vaadita.

Tämä on yksi ajatus, joka on selvästi ristiriidassa mormonismin kanssa. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko ja kristinusko yleensäkin ovat ottaneet omakseen ajatuksen järjestetystä kirkosta. Kyllä, henkilökohtainen hengellinen uskonnonharjoitus on tärkeää, mutta niin on myös sen määrätyt muodot, kuten upotuskaste tai valkoiseen paitaan pukeutuminen kirkkoon sunnuntaina. Järjestetyllä kirkolla on myös selkeitä etuja, kuten nopean humanitaarisen avun järjestäminen ja suurempi kapasiteetti palvella yleensäkin maailmassa. Joten vaikka ajatus siitä, että oma hengellinen uskonnonharjoitus on tärkeämpää kuin jäsenyys uskonyhteisössä uhkaa järjestetyn kirkon tarpeellisuutta, uskon, että se on ymmärtämisen arvoista.

Sanskriitin sana tälle ajatukselle on sadhana, joka tarkoittaa elämäntapaa, joka johtaa korkeimpaan tavoitteeseen. Vaikka omalle sadhanallesi on olemassa joitakin yleisiä muotoja, se yleensä ottaa elämäsi muodon. On olemassa monia hindulaisuuden harjoituskouluja auttamaan tässä prosessissa, mutta koska hindulaisuuden tavoite on sisäinen kehittyminen, ottamasi askeleet ovat hyvin yksilöllisiä. Hindulaisuudessa on tärkeämpää se, että sinulla on hengellistä uskonnonharjoitusta kuin se, millaista se on. Näin on siksi, koska Krishna hyväksyy minkä tahansa hengellisen harjoittamisen. Krishna sanoo myöhemmin Bhagavad Gitassa: “

”Minä olen kaiken palvonnan kohde, sen nauttija ja Herra…Mitä tahansa minulle tarjotaan antaumuksella puhtain sydämin – lehti, kukka, hedelmä tai vesi – hyväksyn sen ilolla. Mitä tahansa teetkin, tee siitä uhrilahja minulle – syömästäsi ruoasta, tekemistäsi uhrauksista, antamastasi avusta, jopa kärsimyksestäsi. Tällä tavoin…tulet minun luokseni…etsit minua sydämessäsi, ja lopulta olet liittynyt minuun.”

Tämä on kaunis ilmaus. Krishna ei välitä millaisia uhrilahjasi ovat, vaan siitä, että annat niitä. Hän haluaa niin kovasti olla yhteydessä sinuun, että jopa niukimmatkin uhrilahjasi ovat hyväksyttäviä ja auttavat sinua kasvamaan hengellisesti.

Kaikki hengelliset polut ovat arvokkaita tämän mallin mukaan. Kaikenlaisesta elämästä ja elämäntyylistä voidaan tehdä pyhiä, kunhan se on tehty rakastavalla omistautumisella Jumalaa ja pyhien lähimmäisten maailmankaikkeutta kohtaan. Hindulaisuuden harjoittamiseen on olemassa niin monta tapaa kuin maapallolla on ihmisiä. Ehkä siksi hindulähetyssaarnaajia ei ole olemassa. Hengellisessä uskonnonharjoituksessa puhuminen on vähemmän tärkeää kuin kuunteleminen. Hengellinen kasvua, kehitystä ja oivalluksia voidaan löytää mistä tahansa.

Palatakseni mormonien viitekehykseen, mielestäni opetus, joka voidaan saada sadhanan ymmärtämisestä on se, että meidän pitäisi olla puuttumatta niin paljon siihen, miten joku muu harjoittaa mormonismia. Meidän täytyy lopettaa rajojen vartiointi ja sen saneleminen, kuka on mukana ja kuka ei. Myös lähetystyöpyrkimyksissämme ihmiset kuulevat sanomamme paremmin, jos he huomaavat, että arvostamme sitä hengellisyyttä, joka heissä jo on. Pyrkimystemme tulisi olla kokonaisvaltaisempia, kuten presidentti Hinckley sanoi: ”Tuokaa mukananne kaikki hyvä ja kaikki, mikä on totta, mitä teillä on ja minkä olette saaneet mistä tahansa lähteestä, ja tulkaa ja katsokaa, onko meillä kenties siihen jotakin lisättävää” (”Uskomme ihmeellinen perustus”, Gordon B. Hincley, lokakuu 2002).

5 Jooga

Jooga on ehkä erottuvin käsite hindulaisuudessa, mutta ehkä vähiten ymmärretty. Kun ajattelemme joogaa, mietimme asentoja, venytyksiä ja liikkeitä. Mutta tämä jooga (hatha jooga) on vain yksi oksa kuusioksaisessa puussa. Joogassa on viisi muuta oksaa, jotka ovat hengityksen hallinnan, meditaation, mietiskelyn, palvelun, opiskelun ja määrättyjen mantrojen muotoja. Jooga on ajatusten, hengen ja fyysisten harjoitteiden muoto, joka sisältää sadhanasi.

Jooga on sanskriitin sana ikeelle. Tämän sanan tulisi soittaa kelloja kenelle tahansa kristitylle, koska Kristus käski meitä ottamaan Hänen ikeensä päällemme. Ies on työkalu, jota käytetään pyrkimysten yhtenäistämiseen. Jooga on kirjaimellisesti täydellisen yhdistymisen ja yhdentymisen harjoittelua Jumalan kanssa. Voidaan sanoa, että toimituksemme ovat mormonismin jooga. Vaikkakin ihana asia joogassa on se, että siinä pyritään yhteyteen kehomme kanssa asentojen ja hengityksen kautta, pyrkimyksenä yhdentyä sujuvammin hengelliseen luonteeseemme.

Kuten sanottu, jooga on enemmän kuin vain asennot, joita yleensä ajattelemme. Tämä on kuitenkin hyvä aloitus. Miten voimme odottaa voivamme hallita mietiskelyn, jos emme ole yhtenäisiä kehomme kanssa? Miten voimme odottaa voivamme yhdistää täydellisemmin hengellisen ja fyysisen luonteemme, jos lietsomme sotaa ruumiissamme syömisen ja juomisen kautta. Hatha jooga on yksinkertaista ja sitä voidaan soveltaa kaikille taitotasoille ja rajoitteille.

Mormonismissa on syvällinen teologia ruumiista, mutta emme anna sen täyttää koko uskonnonharjoitustamme. Viisauden sana on lähimpänä, mutta yleinen ymmärrys siitä raapaisee tuskin pintaa. Ruumiitamme pidetään lahjoina, mutta meillä ei ole käytäntöä elää ykseydessä sen kanssa. Ehkä tämä johtuu osittain mormonismin juurista puritaanisessa protestanttisessa Amerikassa. Mutta pidättäytyminen joistakin aineista, kuten alkoholi ja tupakka on kaukana ykseydessä olemisesta ruumiidemme kanssa.

Mormonismissa uskotaan, että kaikki henki on materiaa—vain hienompaa ainesta. Siksi hengellinen uskonnonharjoituksemme on aineellista harjoitusta. Miten voimme olettaa, että saamme hengellisen elämämme järjestykseen, jos elämäntapamme riistää ruumiiltamme kunnollisen ravinnon? Miten voimme kehittyä mietiskelyssä, jos aivomme yrittävät jatkuvasti selviytyä sokeristen energiajuomien vaikutuksesta ja ruokakoomaähkyistä? Se, että opimme elämään sopusoinnussa kehojemme kanssa tarkoittaa, että opimme syömään oikein, nukkumaan oikein ja liikkumaan oikein suhteessa omaan elämäämme.

Olisi viisasta osallistua ja sisällyttää hatha joogan harjoittelua elämäämme mormonina. Loppujen lopuksi, mormonit uskovat ruumiilliseen Jumalaan ja että taivaassa olemiseen sisältyy se, että olemme täydellisessä yhteydessä ruumiimme kanssa. Meidän ei pitäisi jättää henkemme ja ruumiimme yhdistämisen tehtävää tulevaisuuteen.

Artikkeli on kaksiosaisen artikkelisarjan ensimmäinen julkaisu. 9 Samankaltaisuutta hinduismin ja mormonismin välillä, osa 2 -artikkeli julkaistaan pian.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Madison ja se on julkaistu mormonhub.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.