Kysymys

Rakas Vaari,

Minulla on hieman outo kysymys/ongelma. Yli kymmenen vuoden epäaktiivisuuden jälkeen olen jälleen löytänyt mormonikirkon siunaukset. Minusta on tullut hyvin aktiivinen; luen pyhiä kirjoituksia päivittäin, maksan täydet kymmenykset ja tunnen rauhallisuutta elämäni suhteen. Tapasin vaarnanjohtajani eilen saadakseni toisen allekirjoituksen elämäni ensimmäiseen temppelisuositukseen. Olen innoissani, mutta olen myös hieman varuillani. Vaari, minusta tuntuu, että olen VARMASTI unohtanut jotain. Jotain, josta en ole tehnyt parannusta. Olen halunnut tämän tapahtuvan jo niin pitkään, että nyt minusta tuntuu, etten ole todella 100% kelvollinen saamaan tämänkaltaisia siunauksia. Olen käynyt asioita läpi mielessäni uudelleen ja uudelleen enkä keksi mitään, minkä olisin unohtanut – minusta tuntuu kuitenkin oudolta. Minusta tuntuu, että jos menen temppelille, he eivät päästä minua sisään. Miksi minusta tuntuu tältä?

– Matias (Nimi muutettu)

 

Vastaus

Rakas Matias,

Onnittelut uuden suunnan löytämisestä elämässäsi! Rentoudu! Jos olisi jotain, mitä olisit tehnyt ja josta et olisi tehnyt parannusta, nykyisessä tilanteessasi valmistautuessasi astumaan pyhään temppeliin, se jokin olisi päällimmäisenä mielessäsi ja saisi sinut tuntemaan häpeää ja kelvottomuutta. Kuvittele miltä Alma nuoremmasta tuntui, kun hän tuli järkiinsä ja teki parannuksen kaikista tekemistään hirveyksistä.

”Ja tapahtui, että ollessani näin piinan kiduttama, ollessani monien syntieni muiston raastama, katso, minä muistin myös kuulleeni isäni profetoivan kansalle erään Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, tulemisesta sovittamaan maailman synnit.

 Nyt, kun mieleni takertui tähän ajatukseen, huusin sydämessäni: Oi Jeesus, sinä Jumalan Poika, armahda minua, joka olen katkeruuden sapessa ja kuoleman ikuisten kahleiden kietomana.

Ja nyt, katso, kun tätä ajattelin, en enää voinut muistaa tuskiani; niin, syntieni muisto ei enää raastanut minua.

Ja oi, mikä ilo, ja minkä ihmeellisen valon minä näinkään; niin, minun sieluni täyttyi yhtä suuresta ilosta kuin tuskani oli ollut!” (Alma 36:17-20)

Kyse ei ollut siitä, ettei hän kyennyt muistamaan syntejään. Hän kyllä kykeni muistamaan ne, mutta nuo muistot eivät vaivanneet häntä, sillä ne eivät enää olleet osa häntä. Hän oli tehnyt parannuksen niistä.

Jos siis et pysty muistamaan niitä pahoja asioita, joita olet tehnyt, jätä ne taaksesi. Tärkeintä ei ole tarkistuslista kaikista menneistä teoistasi, johon on merkitty tehdyksi jokainen väärä teko, jonka vuoksi olet käynyt läpi parannuksen prosessia, vaan nykyinen tilasi ja halusi noudattaa evankeliumin lakeja ja toimituksia. Muista, ettei Jumala ole mikään ankara orjapiiskuri, joka odottaa portilla tarkistuslistan kanssa, vaan rakastava Isä, joka innokkaasti toivoo lastensa seuraavan Häntä ja tekevän ne asiat, jotka johdattavat heitä lähemmäs Häntä. Joten nyt, kun sinulla on temppelisuosituksesi, sinun kannattaisi mennä innokkaana ja puhtaalla omallatunnolla temppeliin, imeä kaikki mahdollinen niistä suurenmoisista siunauksista, jotka siellä odottavat, ja palata temppeliin usein, jotta ymmärryksesi temppelipalveluksesta voi jatkuvasti laajentua ja jotta voit tuntea siellä lämpöä ja taivaallisen Isämme hyväksynnän vanhurskaan elämäsi vuoksi.

– Vaari

 

Artikkeli on alun perin julkaistu Vaari vastaa -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.