Rakkaat ystävät,
Minä olen Cindy Tampereelta, 40-vuotias Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsen ja kuulun Tampereen 1. seurakuntaan. Minulla on kaksi kissaa ja harrastan paljon erilaista, muun muassa lukemista ja bloggailua. Olen ollut kirkon jäsen 8-vuotissyntymäpäivästäni alkaen ja minut adoptoitiin kirkon perheeseen kun olin 3 kuukauden ikäinen.
Olen sairastanut elämäni aikana kaksi psykoosia ja masennuksen, joista minulla on vielä ajoittain oireita. Tämä on sairaus, joka on vielä kovin tabu ja vaikea puheenaihe. Olen aina ollut hyvin avoin ja kertonut sairaudestani, jos joku kysyy tai ihmettelee.
Minulla on usein ahdistusta, alakuloisuutta, jopa masennusta ja itsetuhoisia ajatuksia. Olen ollut sairaalahoidossa monta kertaa. Usein olen melkein ollut lannistumassa, mutta olen päättänyt, että en anna periksi. Olen sinnikäs.
Minulla on hyvät vanhemmat jotka ovat tukeneet minua joka askeleella, kun olen tehnyt päätöksiä opiskelusta ja muista muutoksissa elämässäni. Asuin Tukholmassa opiskelemassa nuorena aikuisena. Tulin silti takaisin kotiin Suomeen joulukuussa 2012.
Onneksi minulla on ollut myös sinnikäs asenne ja luja usko Taivaalliseen Isääni. Hän on ollut kanssani joka askeleella, ja kantanut minua, siunannut minua rauhalla ja rakkautensa lämmöllä. Olen voinut olla apuna ja ystävänä muille ihmisille, joilla on ollut vaikeaa, ja se on tärkeää, että voin kertoa heille kokemuksistani ja auttaa heitä pääsemään vaikeuksista läpi.
Olen kokenut että enkelit, ehkäpä suojelusenkelinikin ovat lohduttaneet minua. Kerran kun olin 17-vuotiaana sairaalassa, olin yksin, poissa perheeni luota monta kuukautta. Silloin yhtenä yönä näin unta että lähetyssaarnaajat tulivat oveni luokse ja lauloivat kuin enkelit. Se oli ihana ja lohduttava uni. Lähetyssaarnaajat kävivät joka viikko luonani, kaikki ne kahdeksan kuukautta jotka olin sairaalassa kun olin 17-vuotias. He eivät jättäneet yhtäkään käyntiä pois. He olivat todellakin enkeleitä.
Olen saanut paljon. Todistukseni on kasvanut. Olen tuntenut että elämälläni on tarkoitus, vaikka en ole perheellinen enkä ole työelämässä. Minulla on niin paljon tehtävää. Minulla on sairauteni ja koettelemukseni, mutta niin meillä on kaikilla. Me olemme tärkeitä jokainen. Me olemme arvokkaita. Jumalan lapsia, poikia ja tyttäriä. Meillä kaikilla on tehtävä maan päällä.
Olen kiitollinen kaikesta mitä olen kokenut. Tunnen olevani siunattu. Elämä vie eteenpäin ja Kristus odottaa päämäärässämme, odottaa että saavumme kotiin.
Tiedän että kun ponnistelemme ja teemme sen mitä pystymme, Herra siunaa meitä. Olkaamme rohkealla mielellä. Olkaamme iloisia ja rakastakaamme lähimmäisiämme.
-Cindy
Artikkelin on kirjoittanut Cindarella Santonen.
