Jeesus paransi sairaita, kuuroja ja sokeita eläessään maan päällä. Hän karkoitti pahoja henkiä ja herätti kuolleita. Ja Hän lupasi, että nämä ja muut vielä suuremmat ihmeet seuraisivat niitä, jotka uskovat Häneen (Johannes 14:12).

Edesmennyt apostoli Matthew Cowley kertoo kokemuksistaan nykyaikaisten ihmeiden kanssa (“Miracles”). Hän muistuttaa siitä, että monia meille arkipäiväisiä asioita olisi vielä muutamia vuosikymmeniä sitten pidetty täysin mahdottomina.

Hänen kuolemansa jälkeen ihmiskunta on kokenut vielä suurempia muutoksia teknologian kehittyessä. Vanhin Cowleyn lausunto pitää yhä varmemmin paikkansa aikana, jota me elämme.

Saatamme pitää tavanomaisina myös sellaisia asioita, joihin ei tarvita minkäänlaista tekniikkaa. Esimerkiksi näkökykyämme, joka on erittäin ihmeellinen. Edessämme avautuva maailma muuntuu silmiemme ja aivojemme hätkähdyttävän yhteistyön tuloksena kuvaksi mieleemme.

Joillekin ihmisille niin ei käy. Joskus lääketieteestä on tällaisessa tilanteessa apua. Silloinkaan harvoin kutsumme sitä ihmeeksi. Joskus lääketiede tuomitsee tällaisen ihmisen elämään elämänsä sokeana.

Erään äidin kokemus ihmeestä

Kun mieheni Jonathanin syntymästä oli kulunut kuukausi hänen äitinsä oli alkanut epäillä, ettei kaikki ollut kunnossa. Jonathan oli hänen esikoisensa, mutta hänestä vauva ei hakenut katsekontaktia samalla tavalla kuin muiden äitien pienokaiset.

Viimein eräs vanhempi sisar samassa seurakunnassa yhtyi hänen epäilyynsä. Hänen mielestään poika reagoi asioihin äänen perusteella, mutta vaikutti siltä ettei hän näe normaalisti. Lääkäri vahvisti asian ja koko suku alkoi rukoilla.

Sirpan suvussa oli ollut sokeutta ja ongelmia näköaistin kanssa. Hän tiesi, että näiden haasteidenkin kanssa tulisi toimeen ja voisi elää onnellisen elämän. Sirpa toivoi kuitenkin hartaasti, että hänen poikansa saisi nähdä maailman kauneuden. Hän lupasi Taivaalliselle Isälle parhaansa mukaan opettaa kaiken kauneuden lapselleen jos hän vain saisi näkönsä.

Muutamien kuukausien kuluttua Sirpa vei lapsensa uudelleen lääkäriin kontrollikäynnille. Tuolloin vauvan näkökyky oli kehittynyt hieman ja hän oli alkanut reagoida visuaalisiin ärsykkeisiin. Lääkäri kertoi äidille tuolloin, että kouluikäisenä Jonathan joutuisi käyttämään vahvoja silmälaseja ja niidenkin avulla hän pystyisi lukemaan vain valtavan kokoisia kirjaimia.

Jo ennen kouluikää Sirpa huomasi silti, ettei Jonathanin näkökyky ollut niin rajoittunut kuin lääkäri oli antanut ymmärtää. Hän tiesi, että Jonathan näki ainakin melko hyvin koska seurasi mielellään lastenohjelmia televisiosta. Koulun aloituksen jälkeen äiti tiesi varmasti, että Jonathan näki lähes normaalisti, koska pojalla ei ollut mitään ongelmia lukemaan opettelun kanssa.

Aikuisena Jonathanille on sokeudesta jäänyt oireeksi ainoastaan nystagmus, silmävärve. Se aiheuttaa silmien tahatonta edestakaista liikettä. Vastoin kaikkia odotuksia hän ei ole tarvinut lainkaan silmälaseja ja on voinut esimerkiksi suorittaa ajokortin, mitä lääkärit eivät pitäneet millään tavoin mahdollisena tutkiessaan häntä vauvana.

Pappeuden voima saa aikaan ihmeitä

Ihmeitä tapahtuu nykyäänkin. Pappeus, joka Joseph Smithin kautta palautettiin on todellinen. Se on Jumalan voima ja sen avulla voidaan tehdä aivan samoja asioita kuin muinaisinakin aikoina ihmisten uskon ja tarpeiden mukaan. Nykyajan ihmeet ovat usein kuitenkin hyvin pyhiä kokemuksia, joista monet eivät halua puhua julkisesti.

Vanhin Cowley kertoo kokemuksesta, joka hänellä oli eräässä Uuden Seelannin alkuperäisväestön kylässä. Kuollutta miestä valmisteltiin hautajaisia varten, kun kuolleen veli juoksi sisään ja vaati, että vainajalle annettaisiin pappeuden siunaus. Paikallaolijat estelivät, koska mies oli jo menehtynyt, mutta veli ei hellittänyt ja siunaus toimitettiin.

Kuollut nousi istumaan ja pyysi hakemaan paikalle vanhimpia, koska hän ei voinut oikein hyvin. Silloin hänelle kerrottiin hänen kuolleen ja saaneen juuri siunauksen, jolloin hän vahvisti tunteneensa todellakin elämän palautuvan ruumiiseensa ikäänkuin peitto olisi kääritty sen ylle. Kuolleista herännyt mies eli lopulta veljeään pidempään.

Veli Cowley esittää vastakritiikin väitteille, että ihmeiden kokemukset ovat vain psykologinen vaikutus ihmiseen. Kuinka sellaisella olisi ollut vaikutusta kuolleeseen. Ilman uskoa Jumalan voimalla tehtyjä ihmeitä ei välttämättä tunnisteta tai tunnusteta.

Ihmeitä tehdään Jumalan tavalla

Jumala on sanonut, etteivät Hänen ajatuksensa eivät ole meidän ajatuksiamme eivätkä meidän tiemme ole Hänen teitään (Jesaja 55:8-9). Hän toteuttaa suunnitelmansa ja suorittaa ihmeitä, mutta niihin ei liity suuria näytöksiä. Mormonin kirjassa Alma kuvailee tätä pojalleen sanoen

”pienillä ja yksinkertaisilla asioilla saadaan aikaan suuria, ja pienet keinot saattavat monta kertaa viisaat ymmälle. Ja Herra Jumala toimii välikappaleiden kautta toteuttaakseen suuret ja iankaikkiset tarkoituksensa, ja hyvin pienin keinoin Herra saattaa viisaat ymmälle ja toteuttaa monien sielujen pelastuksen.” (Alma 37:6-7)

Taivaan voimien ilmenemisen suhteen toimii myös periaate, jonka mukaan meidän täytyy itse tehdä se mihin pystymme. Kristus ei esimerkiksi käyttänyt Jumalallista voimaansa avaamaan Lasaruksen hautaa tai poistamaan hänen yltään käärinliinoja, vaikka herättikin hänet kuolleista. Paikalla olevia ihmisiä pyydettiin suorittamaan nämä toimenpiteet. (Johannes 11:41-44)

Ihmeet vaativat uskoa

Ihmeiden ei ole tarkoitus vahvistaa uskoamme. Ne ovat seurausta uskosta, eivät edellytys sille. “Eivätkä ketkään ole milloinkaan tehneet ihmeitä, ennen kuin ovat uskoneet; he ovat siis ensin uskoneet Jumalan Poikaan” (Eter 12:18).

Kristus tuomitsi merkkien ja ihmeiden etsijät Uudessa Testamentissa sanoen ”Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki” (Matteus 12:38-39).

Jos olemme valmiit osoittamaan uskoa, saamme kyllä pyhiä kokemuksia ja voimme jopa nähdä ihmeitä elämässämme. Esimerkiksi meille luvataan, että jos haluamme tietää onko Mormonin kirja Jumalan sanaa meidän tulisi kysyä sitä rukouksessa Taivaalliselta Isältämme (Moroni 10:3-5). Miljoonat ovat saaneet vastauksen pyydettyään vilpittömästi ja valmiina sitoutumaan siihen.

Useimmiten vahvistus totuudesta tapahtuu hyvin hiljaisen ja rauhallisen kokemuksen kautta, kun tunnemme Pyhän Hengen läsnäoloa ja Hänen todistuksensa. Tämä saattaa olla niin hienovarainen kokemus, että se voi jopa jäädä meiltä huomaamatta.

”Presidentti Dallin H. Oaks neuvoi: ’Kenties rukouksiisi on vastattu yhä uudelleen, mutta olet niin tiukasti odottanut jotakin hyvin suurta merkkiä tai hyvin kuuluvaa ääntä, että sinusta tuntuu, ettet ole saanut mitään vastausta.’ Vapahtaja itse puhui ihmisistä, joilla oli suuri usko ja joita siunattiin ’tulella ja Pyhällä Hengellä, eivätkä he sitä tienneet’.” (”Hengellisesti merkittäviä muistoja”)

Ihmeitä odottaessamme

Saamme pyhiä kokemuksia ja vahvistuksen totuudesta kun osoitamme uskoamme, mutta ihmeitä ei aina tapahdu uskostamme huolimatta. Vastoinkäymiset ovat osa Jumalan suunnitelmaa, eikä niiden poistaminen elämästämme ole välttämättä tarkoituksenmukaista. (Ks. ”Miksi pahoja asioita tapahtuu”)

Vaikka kaikkia haasteitamme ei poistetakaan, voimme rukoilla luottaen Jumalaan. Taivaallinen Isämme on kehottanut meitä pyytämään häneltä sitä, mitä tarvitsemme. ”Sen tähden pyytäkää, niin te saatte; kolkuttakaa, niin teille avataan; sillä pyytävä saa, ja sille, joka kolkuttaa, avataan” (3 Nefi 27:29)

Jumalan voima on keskuudessamme. Millaisia ihmeitä sinä olet kokenut elämässäsi sen avulla?

 

Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis.