Usko ja opit – Mitä eroa on pelastuksella ja korotuksella?

Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että “koko ihmissuku voi pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia.” (UK 3)

Pelastuksen aiheeseen liittyy tietenkin olennaisesti kysymys siitä, pelastummeko armosta vai tekojen kautta. Käsittelemme tätä aihetta enemmän toisessa videossa ja artikkelissa. Tässä yhteydessä todettakoon, ettemme voi mitenkään “ansaita” paikkaamme taivaassa. Uskomme siis, että pelastus tulee armon kautta.

Miksi pelastus on tarpeen?

Tarvitsemme pelastusta kahdesta syystä – vapautuaksemme fyysisestä kuolemasta ja hengellisestä kuolemasta, eli synnistä.

Kehomme ovat lahjoja Jumalalta. Hän haluaa meistä jokaisen saavan lopulta täydellisen, kirkastetun, iankaikkisen ja ylösnousseen kehon. Samanlaisen kuin Jeesuksella Kristuksella Hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Ongelmana on, että tulemme kaikki kuolemaan, emmekä voi tehdä asialle mitään itse.

Hengellinen kuolema, jota kutsutaan myös synniksi on toinen ongelma. Mikään epäpuhdas ei voi oleskella Jumalan luona. Olemme tämän suhteen tuhoon tuomittuja, koska olemme jokainen tehneet syntiä ja jääneet vaille Jumalan kirkkautta. Jos Kristus ei olisi puuttunut asiaan puolestamme synti pitäisi meidät ikuisesti karkotettuina taivaallisesta kodistamme. Eikä olisi mitään mitä voisimme itse tehdä asialle.

Jeesus Kristus pelastaa meidät sekä fyysisen että hengellisen kuoleman seurauksilta. Koska Hän nousi ylös, myös me saamme ylösnousemuksen ja selviydymme siten fyysisen kuoleman asettamasta esteestä. Koska Jeesus Kristus maksoi syntiemme hinnan, parannus on mahdollista. Meidät voidaan puhdistaa synnistä, jolloin selviydymme hengellisen kuoleman asettamasta esteestä.

Kuinka korotus liittyy pelastukseen?

Pelastus ja korotus ovat termejä, joita myöhempien aikojen pyhät käyttävät usein tarkoittamaan samaa asiaa. Eron ymmärtämiseksi tarvitaan taustatietoa siitä, mitä myöhempien aikojen pyhät käsittävät taivaalla.

Useimmille kristillisille kirkkokunnille kuoleman jälkeen on olemassa joko taivas tai helvetti, ikuinen onnellisuus tai ikuinen rangaistus. Me sen sijaan uskomme ainakin kolmeen eri asteeseen tai tasoon taivaassa. Mitä korkeampaan taivaaseen ihminen pelastuu, sen lähempänä Jumalaa hän on.

Jeesuksen Kristuksen armon tähden periaatteessa jokainen koskaan elänyt ihminen lopulta päätyy jollekin näistä kolmesta taivaan valtakunnasta.

Korotuksella tarkoitetaan kaikkein korkeimmassa taivaassa elämistä ja kirjaimellisesti Jumalan kaltaiseksi tulemisen mahdollisuutta. Se ei merkitse Jumalan syrjäyttämistä. Kyse on siitä, että oppii tekemään samoja asioita kuin Jumala, saa saman tiedon ja tulee sellaiseksi kuin Hän haluaa meidän tulevan. Korotetut olennot elävät Jumalan läsnäolossa ja jakavat Hänen kirkkautensa ja ilonsa.

Pelastus liittyy synnin ja kuoleman voittamiseen, sekä kodin perimiseen jossakin taivaan valtakunnassa. Korotus taas viittaa enemmän siihen, mitä tulemme tekemään taivaassa.

Pelastus saavutetaan vain armon kautta. Pyhät kirjoitukset ovat hyvin yksiselitteisiä sen osalta. Korotus on samoin armon osoitus, mutta sen vastaanottaminen on ehdollista ja perustuu kuuliaisuuteemme Jumalan käskyille.

Onko sinut pelastettu?

Useissa kristillisissä uskonnoissa on tapana puhua uskovista ihmisistä pelastuneina. Myöhempien aikojen pyhien voi olla vaikea vastata kysymykseen siitä, onko heidät pelastettu. Käsityksemme pelastuksesta voi erota kysyjän tarkoittamasta. Vastaus on meille moniselitteisempi. Mutta todellisuudessa kuka tahansa kuuliainen myöhempien aikojen pyhä on osallinen pelastuksesta. Hän on kelvollinen saamaan pelastuksen, vaikkei ehkä osaisi kysyttäessä vastata olevansa “pelastettu.”

Joskus saattaa vaikuttaa siltä, että uskomme työhön perustuvaan pelastukseen. Myöhempien aikojen pyhät tekevät paljon asioita uskonsa vuoksi. Lukuunottamatta aivan korkeimpia johtajiamme kirkossa kaikki tekevät vapaaehtoistyötä palkatta. Kaikilla on jokin tehtävä seurakunnassaan. Teemme myös paljon palvelutyötä yhteiskunnassa. Tyypillisesti kirkon naiset tai “sisaret” tuntevat, etteivät he koskaan pysty tekemään kaikkea mitä pitäisi. Siksi johtajamme muistuttavat meitä jatkuvasti siitä, ettemme voi “ansaita” tietämme taivaaseen. Emme tee työtä pelastuksemme eteen vaan pyrimme toimimaan kuten Kristus meitä pyytää.

Joskus Mormonin kirjan opetus ymmärretään väärin, että pelastumme armosta vasta “kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä.” Mutta todellisuudessa kirja opettaa, että “Sillä me ponnistelemme uutterasti kirjoittaaksemme, saadaksemme lapsemme sekä veljemme uskomaan Kristukseen ja tekemään sovinnon Jumalan kanssa; sillä me tiedämme, että armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä.” (2 Nefi 25:23) Tämä kohta pyrkii osoittamaan, että vain armo pelastaa meidät ja meidän tulisi tehdä kaikkemme tietääksemme sen. Mormonin kirja opettaa myös, “Ja keino on ollut valmistettuna ihmisen lankeemuksesta asti, ja pelastus on vapaa.” (2 Nefi 2:4)

Onko helvettiä olemassakaan?

Korotus on pelastumista korkeimpaan taivaasen asteeseen. Tätä valtakuntaa ei ole mahdollista saavuttaa ilman vilpitöntä parannusta ja halua elää pyhitettyä elämää mukaan lukien iankaikkisiin toimituksiin osallistuminen. Kirkko ei keskity pelastukseen, vaan korotukseen ja asettaa siksi kaikille jäsenilleen korkeat tasovaatimukset.

Myöhempien aikojen pyhien käsitys taivaasta jää avoimuudessaan jälkeen vain sellaiselle käsitykselle, jossa kaikki ihmiset pelastuvat. Myöhempien aikojen pyhät uskovat, ettei kukaan voi tehdä syntiä tietämättömyydessä. Se tarkoittaa, että ketään ei voida tuomita jos hän ei tiedä tai ymmärrä lakia, jonka perusteella hänet tuomitaan. Näin ollen ne, jotka eivät kuulleet evankeliumia maan päällä eläessään tulevat kuulemaan siitä henkimaailmassa tämän elämän jälkeen. Kaikki saavat mahdollisuuden valita seuraavatko Kristusta vai eivät.

Henkilöt, jotka valitsevat hylätä Kristuksen ja Hänen pyhän uhrinsa joutuvat kärsimään omien syntiensä vuoksi. He voivat saavuttaa paikkansa taivaassa vasta sen jälkeen. Jos hylkäämme Vapahtajan, meidän osaltamme on ikäänkuin sovitusta ei olisi suoritettu. Tätä itse kärsittävää rangaistusta syntien vuoksi kutsutaan helvetiksi, mutta se on väliaikainen tila. Kristus kuvaili tätä kärsimystä seuraavasti:

“ja nyt, minä käsken sinua tekemään parannuksen – tee parannus, etten minä löisi sinua suuni sauvalla ja kiivaudellani ja vihallani ja etteivät kärsimyksesi olisi ankaria – kuinka ankaria, et tiedäkään; kuinka suuria, et tiedäkään; niin, kuinka kovia kestää, et tiedäkään. Sillä katso, minä, Jumala, olen kärsinyt tämän kaikkien puolesta, jottei heidän tarvitse kärsiä, jos he tekevät parannuksen; mutta elleivät he tee parannusta, heidän täytyy kärsiä samoin kuin minä” (Oppi ja liitot 19:15-17)

Jopa ne, jotka kieltäytyvät vastaanottamasta Kristuksen uhria puolestaan voivat saavuttaa alimman kirkkauden valtakunnan taivaassa kärsimystensä jälkeen.

Ikuinen helvetti, jota kutsumme myös ulkoiseksi pimeydeksi on varattu paholaisen seuraajille. He ovat henkiä, jotka eivät seuranneet Jumalan suunnitelmaa ja syntyneet kuolevaisuuteen tai ihmisiä, jotka ovat tehneet anteeksiantamatonta syntiä. Tätä kutsutaan “synniksi Pyhää Henkeä vastaan.” Sen kerrotaan tarkoittavan, että henkilö saa täyden tiedon Kristuksesta (Hänet nähtyään) ja sitten kieltää Hänet. Harvat ovat syyllistyneet tähän syntiin. Sen vuoksi on ymmärrettävää, että Mormonin kirja julistaa “pelastuksen olevan vapaa.”

Teksti on mukaelma Saintsunscripted.com -sivustolla ilmestyneestä artikkelista Salvation and Exaltation – What’s the Difference?, jonka on koonnut sivuston työryhmä.