Raamattu on täynnä kuuluisia pahiksia, kuten Kain, Goljat ja faarao, jotka ovat klassisia esimerkkejä siitä, mitä ei pidä tehdä. Mutta Raamatun sivuilla esiintyy myös monia vähemmän tunnettuja pahiksia, joilla heilläkin on voimallisia opetuksia opetettavanaan meille. Katsotaan, tunnistatko joitain näistä pahiksista nykypäivän maailmastamme.
Sanheribin ylin juomanlaskija: Kuuletko minua nyt?
Jesajan aikoihin Sanheribin ylin juomanlaskija toimi Assyrian armeijan komentajana ja yritti valloittaa Jerusalemin. Armeijan piiritettyä kaupungin Hän huuteli rienauksia ja uhkauksia ”hepreaksi” (Jes. 36:13) yrittäen pelotella ihmiset antautumaan.
Jesaja kertoi ihmisille: ”Ilmoittakaa herrallenne tämä Jumalan sana: ’Älä säikähdä, vaikka olet kuullut, miten Assyrian kuninkaan käskyläiset ovat herjanneet minua.’” (Jes. 37:6) ja hän profetoi Herran hoitavan Jerusalemin viholliset omalla tavallaan (Jes. 37:35-36). Luottamalla profeetan kautta saatuun Herran sanaan, Jerusalemin kansa pelastettiin ja Sanheribin ylimmän juomanlaskijan johtama armeija kukistettiin.
Paholaisen innoittamana tällaiset nykypäivän juomanlaskijat näyttävät usein voimakkailta ja saattavat vaikuttaa ylivoimaisilta. He myös käyttävät pelkoa vavisuttaakseen uskoamme ja he tekevät niin usein omalla kielellämme. Paholainen voi tarvittaessa puhua mitä tahansa kieltä hän haluaa, mukaan lukien ”mormoninkielen”. Tällaiset nykypäivän juomanlaskijat käyttävät mormoneille tuttuja termejä ja ilmauksia ivatakseen ja pilkatakseen heitä. He vääristelevät pyhiä kirjoituksia tai profeettojen ja apostoleiden sanoja irrottaen ne asiayhteydestä yrittäen hämmentää meitä ja tuhota itsevarmuutemme. Mutta jos luotamme Herraan ja kuuntelemme Hänen profeettojaan, meilläkin voi olla rohkeutta jättää huomiotta tällaiset nykypäivän juomanlaskijat.
Sanballat: paha samarialainen
Heidän vangitsemisensa ja Babyloniaan karkottamisen jälkeen Nehemia johti ryhmän juutalaisia takaisin Jerusalemiin rakentamaan kaupunkia ympäröinyt muuri uudelleen. Vahva muuri oli tärkeä symboli palaaville juutalaisille, sillä se merkitsi puolustuskeinon lisäksi myös sitä, että he olivat viimein palanneet kotimaahansa.
Mutta kaikki eivät olleet innoissaan juutalaisten paluusta. Yksi kovaäänisimmistä vastustajista oli Sanballat, Samarian kuvernööri. Sanballat ystävineen yritti estää Nehemiaa ivaamalla ja pilkkaamalla heitä (Neh. 2:19; 4:1), mutta myöhemmin heidän hyökkäyksensä yltyivät fyysiseen väkivaltaan asti (Neh. 4:8). Tilanne oli lopulta niin paha, että Nehemian väen oli työskenneltävä muurilla käyttäen vain yhtä kättä, toisen pidellessä asetta (Neh. 4:17).
Paholainen on nykypäivänä armoton hyökkäyksissään meitä vastaan. Ei ole montaakaan asiaa, mitä kirkko opettaa tai tekee – olipa kyseessä vakavat opit kuten siveyden, avioliiton ja perheen puolustaminen tai suhteellisen harmiton ajatus kuten säännöllisten perheiltojen pitäminen – mikä ei saisi jotain nykypäivän Sanballatia vihastumaan. Silloinkin kun yritämme jättää huomiotta heidän pilkan ja ivailun, usein tuntuu siltä kuin meidän pitäisi rakentaa oma hengellinen suojamuurimme vain yhdellä kädellä ja tehdä työmme valtakunnassa toisella.
Nykypäivän Sanballatit vaativat suureen ääneen kirkkoa muuttamaan kantaansa tämän periaatteen tai tuon opin suhteen. Voimme joko valita antaa erilaisuuden pelon työntää meidät yhdistämään äänemme heidän kanssaan tai voimme poimia työvälineen toiseen käteemme ja ”Hengen miekan” (OL 27:18) toiseen ja uskollisesti jatkaa Herran työtä.
Semaja: Kaikki muut ovat väärässä paitsi minä!
Jeremian taival profeettana oli raskas; käytännössä kaikki Jerusalemissa olivat paatuneita ja vihasivat häntä. Hän kohtasi suurta vastustusta useilta ihmisiltä, jotka yrittivät mustamaalata häntä, mukaan lukien miehen nimeltä Semaja.
Semaja väitti Jeremian olevan väärä profeetta ja että ihmisten pitäisi kuunnella ennemmin häntä itseään (Jer. 29:25-26). Käytännössä hän sanoi: ”Tuo profeetta on väärässä ja kirkko on menossa värään suuntaan, mutta ei huolta! Minä korjaan tilanteen! Minä tiedän mitä tehdä!”
Valitettavasti nykypäivänäkin kirkossa on paljon Semajoita, jotka kyseenalaistavat oppeja, joiden mielestä kirkon johtajat ovat tietämättömiä tärkeistä kysymyksistä ja jotka ajattelevat tietävänsä mikä on kirkon parhaaksi. He ovat esimerkkejä periaatteesta, jonka profeetta Joseph Smith opetti: ”Ihminen, joka nousee tuomitsemaan toisia, etsimään vikoja kirkosta, sanomaan muiden olevan hakoteillä heidän ollessa vanhurskaita, tietäkää, että tuo ihminen on tiellä luopumukseen; ja jos hän ei tee parannusta, hän luopuu, niin totta kuin Jumala elää.”
Jumala sanoi Jeremialle: ”Eikä kukaan heistä (Semaja ja hänen jälkeläisensä) tule näkemään, mitä hyvää minä sille (Jerusalemin kansa) teen. Sillä Semaja on puhunut valhetta minun nimissäni, sanoo Herra!” (Jeremiah 29:32) Sen tuskan ja kärsimyksen lisäksi, joka aina seuraa valinnasta olla tottelematon Jumalaa vastaan, Semajan kapinoiva henki esti häntä näkemästä ja ymmärtämästä kaikkea sitä hyvää, mitä Jumala teki. Kun toimimme kuten Semaja, mekin sokaisemme itsemme sille hyvälle, jonka aiemmin pystyimme näkemään. Keskitymme vain niihin asioihin kirkossa, joiden Paholainen haluaa meidän uskovan olevan pahoja, ja meistä tulee niin katkeria, ettemme lopulta enää näe totuutta. Uskollisesti tukemalla Herran profeettoja voimme kuitenkin laajentaa näkökykymme iankaikkisuuksiin.
Akan: En satuta ketään!
Kun Herra johti israelilaiset voittoon Jerikon kaupunkia vastaan, Hän ohjeisti, että kaikki kaupungin rikkaudet oli ”vietävä Herran aarteiden joukkoon” (Joos. 6:19). Hän myös ilmoitti, että jos kukaan pitäisi mitään itsellään, se saattaisi kirouksen heidän ylleen (Joos. 6:18).
Tästä varoituksesta huolimatta mies nimeltä Akan piti itsellään rahaa ja kauniin babylonialaisen viitan ja piilotti ne telttansa alle. Seuraavan kerran kun israelilaiset lähtivät taisteluun, heidät kukistettiin. Kun Joosua anoi Herraa kertomaan syyn miksi niin kävi, hänelle vastattiin: ”Sinulla, Israel, on keskuudessasi Herran omaksi julistettua saalista. Sinä et voi kestää vihollistesi edessä, ennen kuin olet poistanut leiristäsi Herran omaksi julistetun tavaran.” (Joos. 7:13)
Joosua aloitti etsinnät leirissä, kunnes tuli Akanin teltalle. Akan ei suostunut tunnustamaan rikostaan ennen kuin Joosua anoi häntä tekemään niin, mutta sittenkin yritti puolustella tekoaan (Joos. 7:21). Voimme lähes kuulla hänen sanovan: ”Eihän se ole iso juttu! En satuta ketään muuta!”
Me usein perustelemme syntisiä valintojamme sanomalla itsellemme: ”En satuta ketään muuta”, mutta Akanin tarina selkeästi osoittaa toisin: huonoilla valinnoillamme on tapana levittäytyä toisillekin elämämme osa-alueille ja ne voivat suoraan vahingoittaa ympärillämme olevia. Esimerkiksi pornografia- ja internetriippuvuudet vaikuttavat olevan suorastaan yksityisen teon määritelmä; ne tapahtuvat lukittujen ovien ja suljettujen verhojen takana, mutta niiden kaltaiset asiat voivat tuhota avioliittoja sekä perheitä ja vaikuttavat rakkaimpiimme vuosien, jopa sukupolvien, ajan. Akan oppi liian myöhään, etteivät valheet kestä omillaan vaan vaativat enemmän ja enemmän valheita selvitäkseen. Yksi ainoa totuus voi kuitenkin seistä omillaan iankaikkisuuden.
Mikä ikinä kirottu asia onkaan elämässämme, meidän täytyy päästä siitä eroon vilpittömän parannuksen kautta – mitä nopeammin, sen parempi. Jos emme tee niin, tuo kirottu asia seisoo meidän ja lähetystyön, avioliiton ja tulevan onnemme välissä. Ja se saattaa estää meidän iankaikkisen kehityksemme. Väistämättä se tulee lopulta vaikuttamaan muihinkin – erityisesti niihin, joista välitämme eniten.
Jobin ”ystävät”: Parhaatkin lohduttajat
Harvalla ihmisellä on ollut yhtä rankka elämä kuin Jobilla. Hän menetti perheensä ja jopa terveytensä sarjassa jumalallisia koettelemuksia. Kun kolme Jobin läheisintä ystävää – Elifas, Bildad ja Sofar – kuulivat ystävänsä ahdingoista, he tulivat ”osoittamaan hänelle myötätuntoa ja lohduttamaan häntä.” (Job 2:11) He kuulostavat mukavilta kavereilta, eikö?
Mutta kun he näkivät kuinka huonossa kunnossa Job oli, he alkoivat nuhdella Jobia. He kertoivat Jobille, että täytyi olla hänen omaa syytään, että nämä koettelemukset olivat kohdanneet häntä (Job 4:7; 8:6). Yksi ystävistä jopa sanoi: ”Silloin ymmärtäisit, miten paljon syntejä hän antaa sinulle anteeksi.” (Job 11:6)
Vau. Kuka tarvitsee vihollisia, kun on tällaisia ystäviä? Ei mikään ihme, että Job vastasi heille: ”Parhaatkin lohduttajat, tehän vain lisäätte tuskaa.” (Job 16:2) Toisin sanoen: ”Oikeasti, kaverit, te olette surkeita tässä ystävyyshommassa. Tulette tänne, näette minut keskellä kärsimyksiäni ja päätätte potkia, kun olen jo maassa? Hienoa. Tiedättekö, kaikki lapseni ovat kuolleet ja vaimoni ajattelee hengityksenikin haisevan; haluaisitteko pilkata siitäkin, kun nyt olette vauhtiin päässeet?”
Minulla on ystävä, joka kärsii kroonisesta ja kivuliaasta rappeuttavasta sairaudesta. Kun hän puhuu siitä internetissä, etsien lohtua ja ymmärrystä, poikkeuksetta joku Jobin nykypäivän ystävistä kirjautuu linjoille ja ehdottaa, että kenties hänen tulisi vain tehdä parannusta ja uskoa kovemmin. Heidän tunteettomat kommenttinsa saavat aikaan huomattavasti enemmän vahinkoa kuin he tietävätkään ja aiheuttavat ystävälleni ylimääräistä ahdistusta ja tuskaa.
Jobin ystävät – niin muinaiset kuin nykypäivänkin – voivat hyötyä vanhin Jeffrey R. Hollandin esimerkistä ”kaikkensa antaneesta ja lopen uupuneesta uimarista”, joka yrittää päästä takaisin rantaan. Kun huomaamme hänet vedessä, meidän ”ei pitäisi soutaa hänen vierelleen, lyödä häntä airoillamme ja painaa hänen päätään takaisin pinnan alle. Ei veneitä ole tehty sitä varten.”
Opittavaa
Nämä esimerkit muistuttavat meitä siitä, että pyhissä kirjoituksissa on monia omaan elämäämme sovellettavissa olevia opetuksia – jopa pahiksilta. Joskushan helpoin tapa oppia jotain, on oppia miten sitä ei kannata tehdä. Ja se muistuttaa meitä olemaan valppaita samankaltaisten nykypäivän pahisten varalta ja olemaan itse toistamatta heidän virheitään.
Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Dennis Gaunt ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”5 Lessons from Bad Guys in the Bible That We Need to Hear Today”.
Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company