”Parannusta tekevä deittailija” – tämä saattaa pelastaa rakkauselämäsi

Olen pitkään ajatellut, että jos deittailu olisi hauskaa, kukaan ei koskaan menisi naimisiin. Instituutiona deittailu on hämmennyksen tunteiden ja heikon kommunikoinnin värittämää – enkä syytä ketään, joka päättää luopua siitä. Ovatko deittailusta luopumisen riskit kuitenkin suurempia kuin kuvittelemmekaan?

Viime kesänä seurakunnassani pitämässään puheessa eräs nuori nainen esitti kysymyksen, joka jäi mieleeni. Hän kysyi, olemmeko me ”parannusta tekeviä deittailijoita”? Tuo käsite vaikutti alkuun pulmalliselta, mutta loppujen lopuksi todella tykästyin sen ajatukseen. Aloin ymmärtää, että deittailulla ja parannuksen teolla on enemmän yhteistä kuin olin ajatellutkaan.

Saarnatkaa minun evankeliumiani kuvailee parannusta ajatusten, uskomusten ja käytöksen muutoksena, niin että ne ovat sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa.  ”Parannukseen sisältyy uuden näkemyksen muodostaminen Jumalasta, itsestämme ja maailmasta.” (SME, s. 62) Nämä periaatteet auttavat meitä pääsemään käsiksi sovituksen voimaan ja kohottamaan itsemme joksikin paremmaksi ja suuremmaksi kuin olemme.

Sovelletaanpa näitä samoja periaatteita deittailuun. Deittailun tarkoitus on valmistaa meitä ja löytää iankaikkinen kumppani. Mutta onnistuaksemme siinä, meidän täytyy käydä läpi muutos; alkaen ajatuksistamme, uskomuksistamme ja käytöksestämme.

Ajatuksemme

Monet ajatukset estävät meitä olemasta parannusta tekeviä deittailijoita. Niitä ovat muun muassa ”miksi tuhlaisin rahaani jonkun toisen puolisoon?”, ”avioliitto ei vain ole tärkeysjärjestykseni kärjessä juuri nyt”, ”en vain pidä kenestäkään sillä tavalla” tai ”haluan keskittyä nyt itseeni”. Näiden kaltaiset ajatukset eivät tule taivaalliselta Isältä. Kun tarkastelemme deittailua muunakin kuin vain keinona päästä tiettyyn tavoitteiseen, voimme korvata nämä ajatukset positiivisemmilla, kuten ”kuinka voin positiivisella tavalla vaikuttaa deittailemieni ihmisten elämään?” tai ”mitä voin oppia heiltä tullakseni paremmaksi ihmiseksi?” Suhtautuessamme deittailuun ikään kuin ”harjoituskenttänä” avioliittoa varten, kohtelemme deittailemiamme ihmisiä kuten haluaisimme tulevaa puolisoamme kohdeltavan.

Aivan kuten joskus saatamme tuntea olevamme kelvottomia tekemään parannusta, sama valheellinen kelvottomuuden ja valmistautumattomuuden tunne voi lamauttaa myös deittailupyrkimyksemme. Tehkää parannusta! Älkää antako sydämenne velloa viikonloppujen Netflix-maratoneissa. Luokaa yhteyksiä! Kun muutamme mieltämme, sydämemme seuraa perässä.

Uskomuksemme

Se, että emme ymmärrä olevamme kelvollisia antamaan ja samaan rakkautta, voi olla valtava hidaste deittailypyrkimyksillemme. Voi olla vaikea käsittää, että joku valitsisi viettää aikaansa kanssamme ja rakastaa meitä. Kun minulle ensimmäisen kerran sanottiin ”rakastan sinua”, en uskonut häntä. Kuinka hän voisi rakastaa minua? Tunsiko hän minut todella niin hyvin? Kuinka hän pystyi sivuuttamaan kaikki vikani? Miksi hän valitsisi minut kaikkien kauniiden ja ihanien tyttöjen sijaan? Kuinka hän voi olla niin varma? Mutta mitä useammin hän sen sanoi, sitä vilpittömämmältä hän vaikutti. Pikku hiljaa aloin uskoa, että hän todella rakasti minua. Se oli hyvin palkitseva kokemus, alkaa uskoa ja luottaa tuohon rakkauteen. Se muutti minua suurenmoisilla tavoilla, sillä aloin nähdä itseni jonakin rakastettavana. Minun oli tehtävä parannusta valitsemalla uskoa, että olin rakkauden arvoinen.

Tullaksemme parannusta tekeviksi deittailijoiksi, on myös olennaista uskoa, että olemme kykeneviä rakastamaan jotakuta toista. Lankeamme usein ansaan, jossa ajattelemme, ettemme voi antaa täysin rakkauttamme jollekulle, ellei hän ole Se Oikea. Vaikkei tuo ajatusmalli olekaan välttämättä täysin väärä, mielestäni se kuitenkin rajoittaa kykyämme osoittaa rakkauttamme toisille. Rakkaus on valinta ja deittaillessamme on monia tapoja osoittaa rakkautta.

Paras tapa osoittaa rakkautta, on epäitsekäs palvelu. Tämä on yksi deittailun ja avioliiton suurimmista iloista, pystyä unohtamaan itsensä ja keskittämään ajatuksensa ja pyrkimyksensä johonkin toiseen henkilöön. Teidän ei tarvitse hukuttaa deittailemaanne ihmistä kukkiin, suklaaseen ja hellittelynimiin vain todistaaksenne rakastavanne ja välittävänne. Yksinkertaisesti, palvelkaa heitä yksilöllisillä ja merkityksellisillä tavoilla. Vaikka ette päätyisikään tuon ihmisen kanssa naimisiin, voitte silti kokea iloa palvellessanne heitä. Lakatkaa pelaamasta rakkauspelejä deittailemienne ihmisten kanssa ja tehkää kaikkenne palvellaksenne heitä epäitsekkäästi.

Käytöksemme

Deittailun suhteen, kuten parannuksen teonkin, on yksinkertaisesti helpompaa olla tekemättä sitä. Vastustaja on välinpitämättömyyden ja toimettomuuden kuningas. Hän ei halua sinun deittailevan, sillä deittaillessasi kartutat mittaamattoman arvokkaita kokemuksia toisten palvelemisesta. Parannusta tekevä deittailija DEITTAILEE, siis TOIMII. Astukaa mukavuusalueeltanne. Olkaa haavoittuvaisia. Antakaa mahdollisuus sellaiselle, joka mielestänne sen ansaitsee, sillä he todennäköisesti ansaitsevatkin sen. Osallistukaa, olkaa mukana, olkaa innoissanne ja lupaan, että saatte ihania kokemuksia.

Mutta mitä jos deittailu ei innosta? Mitä jos sydämenne murskattiin yhden kerran liian monesti? Mitä jos olette vain väsyneitä peleihin? Tehkää parannusta. Parannuksessa on kyse siitä, että palaamme polkuamme takaisin siihen kohtaan, jossa käännyimme väärään suuntaan ja saamme mahdollisuuden valita toisen suunnan. Jos deittailu kyllästyttää, käänny ympäri, palaa perusasioihin, etsi toinen tienhaara ja valitse toinen suunta.

Artikkelin on kirjoittanut Stephanie Pack ja se on alun perin julkaistu Mormon Buzzz -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.