Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko laajentaa nykypäivänä rajojaan huomattavasti enemmän kuin rajoittaa niitä, kirkon tiedotusosaston toimitusjohtaja kertoi tiistaina Utah Valleyn Yliopistolla.
Michael Otterson, 67, on toiminut johtavana tiedottajana Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkolle kahdeksan vuoden ajan. Hän puhui Utah Valleyn Yliopiston 17. vuosittaisessa Mormonitutkimuksen konferenssissa, jonka aiheena oli ”Mormonismi ja rajojen ylläpitämisen taide: Mormonismin identiteeteistä neuvotteleminen”. Hän tarjosi kattavan ja suoran näkökulman kirkon julkiseen kanssakäymiseen viimeisen vuosikymmenen ajalta.
Otterson kertoi kirkon laajentavan rajojaan nykypäivänä rakentamalla suhteita kirkon ulkopuolelle eri uskontokuntien johtajien, akateemikoiden ja vähemmistöyhteisöjen kanssa, mukaan lukien naiset, lesbot, homot, biseksuaalit ja transihmiset.
Lisäksi hän vastasi perusteellisesti Kate Kellyn, kirkosta erotetun entisen Ordain Women -järjestön johtajan, esittämään kysymykseen naispappeudesta. (Ordain Women -järjestö kannattaa naisten asettamista pappeuteen MAP-kirkossa.)
Hän myös varoitti ”kuplista” tai katsomasta kirkkoa kiinnostuksen tai ennakkoluulon kapean linssin läpi
”En näe rajoja samoin kuin osa arvostelijoista, jotka uskovat kirkon nykypäivänä vain valmistautuvan vaikeuksiin, jäykästi vastustaen kaikkea edistykselliseltä vaikuttavaa muutosta. Se on outoa kritiikkiä kirkkoa kohtaan, joka uskoo apostolien ja profeettojen kautta saatavaan nykypäivän ilmoitukseen, joka jo itsessään viittaa kykyyn muuttua tai mukautua – ainakin organisaatio- ja rakennetasolla. Pikemminkin tunnustan johtajien oikeuden asettaa rajoja opille ja käytökselle.”
Britanniassa syntynyt ja opiskellut sekä aiemmin kansainvälisenä toimittajana työskennellyt Otterson on tunnettu Washington Postin On faith -blogissa julkaisemistaan kirjoituksista mormonismista. Hänen puheensa houkutteli yliopiston kirjaston auditorioon yli 150 kuulijaa.
Otterson huomautti kirkon olleen 1800-luvulla tunnettu juurikin rajojen koettelemisesta ja sen opin tekevän edelleen niin.
”Myöhempien aikojen pyhien käsitys henkilökohtaisesta valinnanvapaudesta, vastuullisuudesta, tuomitsemisesta ja iankaikkisesta edistymisestä on vastakohta kalvinistiselle ennaltamääräytymiselle. Oppimme henkilökohtaisesta pelastussuunnitelmasta on mormonismia parhaimmillaan, laajentuvana ja rajoja haastaen.”
Yhteinen maaperä
Otterson selitti, kuinka kirkon johtajat ovat vuoden 2008 jälkeen kiihtyvällä tahdilla kääntyneet valtakunnallisten uskontokuntien johtajien puoleen. Kirkot ovat alkaneet löytää enemmän yhteistä maaperää ja ymmärtävät, että yhteinen ääni kantaa kauemmas tässä yhä maallisemmaksi muuttuvassa yhteiskunnassa.
”Uskoisin, että suhteet, joita olemme yhdessä rakentaneet ja laajentuneet rajat tulevat osoittautumaan äärimmäisen arvokkaiksi kaikille uskontokunnille tulevina vuosina.”
Läpinäkyvyys
Hän kertoi kirkon johtajien laajentaneen rajoja tuomalla avointa läpinäkyvyyttä uskon historiaan julkaisemalla Evankeliumin aiheita nettisivustollaan sekä Joseph Smith -asiakirjoilla. Hän oli myös eri mieltä niiden kanssa, jotka kritisoivat kirkon edellistä historian opetusohjelmaa ja syyttivät kirkon johtajien sitä kautta piirtäneen kirkon historiasta tarkoituksella väärän kuvan.
”Te todennäköisesti odotatte minun, kirkon tiedottajana, kieltävän nuo väitteet ja niin minä teenkin. Mutta haluan mennä pidemmälle ja kieltää ne täysin, kertakaikkisesti ja peruuttamattomasti, sillä minä en yksinkertaisesti usko niihin, eivätkä ne sovi henkilökohtaisiin kokemuksiini siitä, kuinka kirkon johtajat ajattelevat, toimivat ja mikä heitä motivoi.”
Hän huomautti Washington Postin ja Associated Pressin kuvailleen tämän ajan olevan kirkolle ”uusi läpinäkyvyyden aikakausi”.
”On täysin luonnollista kehitystä kirkon johtajien ymmärtää, että heidän täytyi oleellisesti vahvistaa ja syventää kirkon opetusohjelmaa ja tarjota parempaa lähdeaineistoa yleisön tarpeiden, mielenkiinnon ja opiskelutapojen muuttuessa. Vastaaminen näihin muuttuviin tarpeisiin asteittain on kaukana petoksesta.”
Seksuaalivähemmistöt
Otterson torjui väitteet siitä, että kirkon rajat koskien HLBT-oikeuksia olisi asetettu HLBT-ihmisiä peläten ja vihaten sekä ajatuksen siitä, että on vain ajan kysymys, milloin kirkko sisällyttää samaa sukupuolta olevien avioliiton oppeihinsa.
On vääristelyä ja propagandaa sanoa mormonien vihaavan homoja, hän sanoi. Ensinnäkin, vihan ketään ihmistä tai ryhmää kohtaan tulisi olla pannassa jokaisella myöhempien aikojen pyhällä.
Toisekseen, kirkon rajat koskien HLBT-aihetta ovat opillisia, perustuen myöhempien aikojen pyhien ymmärrykseen siveydestä ja avioliiton tarkoituksesta, elämästä ja ihmisen kohtalosta.
”Kirkon oppi koskien seksuaalista moraalia – että seksi on soveliasta vain avioliiton solmineen miehen ja naisen välillä – ei ole muuttunut, eikä näy minkäänlaisia merkkejä, että se muuttuisi tulevaisuudessakaan. Siveyden laki, koskien hetero- ja homoseksuaalista käyttäytymistä, on koskematon.”
Naiset ja pappeus
Kelly, Ordain Women -järjestön perustaja ja entinen johtokunnan jäsen, joka erotettiin kirkosta hänen paikallisten johtajiensa toimesta vuonna 2014, kysyi kirkon asemasta koskien naispappeutta sekä sitä, onko tarpeen rangaista paikallisella seurakuntatasolla niitä, jotka kannattavat pappeuden antamista naisille.
Kirkon aseman suhteen Otterson viittasi Evankeliumin aihe -julkaisuun naisista ja pappeudesta.
”Ihmisiä ei rangaista mielipiteistä”, hän lisäsi, ”ja luulen tähän aiheeseen liittyvän paljon väärinymmärryksiä. Jokaisella kirkon jäsenellä on oikeus mielipiteisiin, myös naispappeudesta. Mutta, kun nuo mielipiteet siirtyvät asian edistämiseen ja lobbaukseen, erityisesti heidän selvästi asettautuessaan vastaan asiaa, jonka kirkon johtajat ovat julistaneet selväksi opiksi, ylitetään raja ja joissakin tapauksissa, mainitsit mm. omasi, se on johtanut kurinpidolliseen neuvonpitoon.”
Esityksensä aikana Otterson sanoi olevansa rohkaistunut viimeaikaisista muutoksista kirkossa, jotka ovat lisänneet naisten näkyvyyttä.
”Olen henkilökohtaisesti rohkaistunut nähdessäni näitä muutoksia ja oletan, tapahtumien edetessä normaalisti, näkevämme muita samankaltaisia aloitteita miesten ja naisten kirkon johdossa keskustellessa lisää tästä aiheesta.”
Kritiikkikupla
Otterson totesi monien ihmisten kritisoivan poliitikkoja ja poliittista mediaa ”Washingtonkuplassa” elämisestä ja kuinka he katsovat maailmaa aina oman ammatillisen, puolueellisen linssinsä läpi. Hän ehdotti, että joidenkin näistä kriitikoista tulisi välttää samankaltaista ajattelua käsitellessään kansainvälisen kirkon ongelmia.
”Yksinkertaisesti pyydän teitä, jos olette omassa kuplassanne, ottamaan huomioon, että ongelmat, joihin takerrumme täällä Utahissa tai jopa Yhdysvalloissa, eivät välttämättä ole millään muotoa tärkeitä jäsenillemme Itä-Afrikassa tai Keski-Aasiassa.”
Taiteen kulmakivi
Otterson kutsui konferenssin aihetta varsin osuvaksi, sillä rajojen ylläpitäminen todella on taidetta.
”Ja jos se on taidetta, ketkä ovat taiteilijoita?” hän kysyi, vastaten sitten heidän olevan Jeesus Kristus ja profeetat.
”Asian ydin on siinä, että on olemassa kulmakivi. On olemassa rajoja, koskien niin käytöstä kuin oppia. On olemassa käskyjä. On kuuliaisuutta. Uskominen tähän, kuten minä uskon, ei ryövää minulta valinnanvapautta tai oikeutta mielipiteisiin. Ennemminkin se saa minut jatkuvasti arvioimaan omaa käytöstäni suhteessa olemassa olevaan standardiin, tietäen, että viime kädessä tulen olemaan vastuussa Jumalalle siitä, mihin itselleni nuo rajat vedän.”
Ottersonin puheen voi katsoa kokonaisuudessaan (englanninkielisenä) täältä.
Tämän uutisartikkelin on kirjoittanut Tad Walch ja se on alun perin julkaistu Deseret News -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.
