Uskon kilpi – Miksi mormoninuoret ovat onnellisia ja menestyviä

Tutkimukset ja selvitykset osoittavat, että teinit, jotka ovat uskonnossaan aktiivisia – erityisesti mormoniteinit – ovat vähemmän taipuvaisia joutumaan ongelmiin, koska he elävät elämäänsä evankeliumin periaatteiden mukaan, mikä auttaa heitä välttämään maailmallisten houkutusten ansoja. Tämän seurauksena, he todennäköisemmin elävät terveellisempää, onnellisempaa elämää.

Mormoninuoret ovat eläviä esimerkkejä uskostaan

Oxfordin yliopiston julkaisemassa kirjassa ’Soul Searching’ ja sen jatko-osassa ’Souls in Transition’, sosiologi Christian Smith, esittää amerikkalaisten nuorten parissa suoritetun uskonnollisen käyttäytymisen ja asenteiden tutkimuksensa perusteella, että ”vaikka amerikkalaiset nuoret tunnustuvat uskoa merkittävästi (Jumalaan, kuoleman jälkeiseen elämään, ja Raamattuun), heidän uskonnollinen aktiivisuutensa ei tyypillisesti ole samalla tasolla sen kanssa, mihin he sanovat uskovansa.” Tätä tutkimusta lähtökohtanaan käyttäen, Princeton Theological Seminary -seminaarin professori Kenda Creasy Dean, eräs National Study of Youth and Religion -tutkimuskeskuksen tutkijoista, tekee muutamia mielenkiintoisia päätelmiä. Kirjassaan ’Almost Christian: What the Faith of Our Teenagers Is Telling the American Church,’ Dean esittää seuraavia huomioita:

Jos teini-ikäisillä ei ole vahvaa ymmärrystä kristillisyyden perusopeista ja he sen sijaan osallistuvat jumalanpalvelukseen jossain, mitä hän kutsuu ”suotuisan minkätahansaisuuden kirkossa” – tai eivät osallistu ollenkaan – hän väittää sen johtuvan siitä, että nuorten pastorit ja johtajat ovat laimentaneet opin. ”Nuoret protestanttisissa kirkoissa saavat sen käsityksen, että heidän pitäisi tuntea olevansa hyviä, mutta heiltä odotetaan vain vähän; kristillisyyden tarkoitus on tehdä heistä ”kivoja”, mutta sen ei ole tarkoitus muokata heitä opetuslapsina. … Ongelmana on, että protestanttisille nuorille opetetaan kristillisyyttä, joka on mailin levyinen, mutta tuuman syvyinen.”

Luvussa kirjasta ”Mormon Envy”, Dean, joka tunnustaa, että hänellä on syviä teologisia mielipide-eroja mormonismin kanssa, lainaa tätä uskonnollista ryhmää sellaisena, joka on onnistunut toimimaan oikein nuortensa suhteen. Hän esittää:

”Sosiologisesta näkökulmasta mormonismi onnistuu luomaan nuoria aikuisia, jotka ymmärtävät vakaasti, mitä he uskovat ja miksi heidän uskonsa on tarpeen vaikuttaa heidän käytökseensä.” Hän sanoo, että ”mormonismi antaa teineille neljä asiaa, joita he tarvitsevat saavuttaakseen kasvavan, aikuisen uskon: 1) he oppivat tarpeeksi hyvin uskonsa perusteet vanhemmiltaan ja hengillisestä yhteisöstä, joka asettaa jatkuvia odotuksia, 2) he hankkivat henkilökohtaisen todistuksen, 3) heillä on konkreettisia uskonnollisia tavoitteita ja käsitys kutsumuksestaan, 4) heillä on toivoa tulevaisuudelleen.”

Lyhyesti sanottuna, mormoniteinit oppivat varhain nuoruudessaan, että heidän uskonsa ei ole vain sunnuntai-uskonto, vaan ennemminkin heidän tulee olla eläviä todisteita maailmalle pyrkiessään kulkemaan Suuren Esimerkin, Herran Jeesuksen Kristuksen, jalanjäljissä. Heitä muistutetaan apostoli Paavalin neuvoista hänen nuorelle pojalleen evankeliumissa, Timoteukselle, “Kenenkään ei pidä väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi. Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa” (1 Timothy 4:12). Heitä opastetaan lisää pyhissä kirjoituksissa:

”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa” (Matteus 5:14-16).

Uskonnolliset nuoret: Todiste uskostaan

Corrie Ten Boomin, ’The Hiding Place’ -teoksen luojan, on kerrottu sanoneen ”Usko on kuin tutka, joka näkee sumun lävitse.” Nykyajan nuorten puhekielessä usko on se ohjaava valo, joka auttaa heitä suunnistamaan turvallisesti maailman houkutusten aiheuttamassa epämääräisyyden sumussa. Heidän uskonsa näytetään toteen, kun he seisovat pyhissä paikoissa, eivätkä horju (ks. Oppi ja liitot 87:8). Päivittäinen rukous ja pyhien kirjoitusten tutkiminen auttavat heitä vahvistamaan uskoaan kun heitä muistutetaan olemaan ”siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan“ (1 Korinttilaiskirje 15:58).

Hiljattain tehty National Longitudinal Study of Youth -laitoksen teettämä tutkimus, jossa tutkimusjoukkona toimivat yli 14 000 amerikkalaista nuorta, paljasti, että ehyiden perheiden uskonnolliset nuoret ovat vähemmän taipuvaisia:

• osallistumaan tappeluihin
• käyttämään kovia huumeita
• koskaan varastamaan yli 50 dollarin arvosta
• koskaan näpistelemään
• koskaan karkaamaan
• koskaan humaltumaan
• tulemaan erotetuiksi tai väliaikaisesti poistetuiksi koulustaan
• osallistumaan intiimeihin suhteisiin

lisäksi, tutkimus osoitti, että uskonnollisilla nuorilla on myös korkeampi keskiarvo lukiossa

Eräs toinen tutkimus antaa ymmärtää, että nuoret, jotka toimivat oppimiensa uskonnollisten periaatteiden mukaan:

• saavuttavat avioliitossaan suuremman onnellisuuden ja vakauden
• asettavat korkeampia koulutuksellisia tavoitteita
• ovat parempina vaikuttajina yhteisöissään
• elävät pidemmän ja terveemmän elämän
• osoittavat parempaa itsesäätelyä ja itsetuntoa

Kaiken tämän ei ole tarkoitus välittää ajatusta siitä, että teinit, jotka elävät elämäänsä uskonnollisten periaatteiden mukaan selviäisivät siitä kuin ruusuilla tanssien, vaan, että kun ruusupensaiden piikit alkavat ajoittain pistellä heitä, he ovat valmiimpia selviytymään kivusta. Kuten joku viisas on sanonut ”usko tekee asioista mahdollisia, ei helppoja.”

Mikä erottaa Myöhempien aikojen pyhien nuoret muista valtavirran protestanttisista nuorista?

Kirjassaan ’Almost Christian:  What the Faith of Our Teenagers Is Telling the American Church, Princeton Theological Seminary -seminaarin professori Kenda Creasy Dean vakuuttaa:

”Mormonismissa painotetaan paljon henkilökohtaista todistusta. Yli puolet MAP nuorista (53%) raportoi pitäneensä puheen tai esitelmän kirkossa kuluneen kuuden kuukauden aikana, verrattuna yhteen seitsemästä Southern Baptist -kirkon nuoresta ja yhteen kahdestakymmenenstäviidestä katolilaisesta.” Mormoninuoret harjoittelevat myös johtamista, jonka Dean sanoo olevan ratkaisevassa osassa uskon muodostumisessa; 48% raportoi osallistuneensa kirkon kokoukseen, jossa heidän piti tehdä päätös, joka vaikuttaisi koko ryhmään. Deanin mukaan nämä käytännöt eivät ole vain somistusta; ne valmistavat nuoria muille elintärkeille uskoa kasvattaville kokemuksille, kuten lähetystyölle.

Mormonismissa lapset valmistautuvat lähetystyötä ja temppeliä varten, alkavat paastota yhteisön kanssa joka kuukausi kahdeksanvuotiaina, heidän odotetaan maksavan kymmenyksiä aivan kuten aikuisten, antamaan aikaansa viikonloppuisin osallistuakseen kirkkorakennusten siivoamiseen ja muihin palveluprojekteihin, ja itseasiassa merkitsevän näitä asioita henkilökohtaisen edistymisen päiväkirjoihinsa. He työskentelevät tullakseen Eagle Scout -partiolaisiksi tai saavuttaakseen erinomaisuuden Nuorten Naisten -edistymisohjelmassa.

Mormonismissa, Dean sanoo, teini-ikäiset puhuvat varmuudella elämän tarkoituksesta (jonka he ymmärtävät olevan koetelluiksi tuleminen ja hengellisesti kasvaminen päästäkseen palaamaan Taivaallisten Vanhempiensa luo kuoleman jälkeen). Protestantismissa, hän sanoo, on tapahtunut eskatologisen toivon eroosio.

On mielenkiintoista huomata, että selvitykset ja tutkimukset, joita on tehty, tähdentävät sitä tosiasiaa, että vaikka monet nuoret ovat uskonnollosia, he ovat uskontonsa suhteen oppimattomia, ja sen vuoksi, heillä ei ole tietoa tai ymmärrystä siitä, mihin he uskovat. Toisaalta myöhempien aikojen pyhät oppivat uskonsa periaatteet ja opit varhain, ja kun he kypsyvät uskossaan, heidän todistuksensa siitä, mihin he uskovat vahvistuu, sallien heidän varmuudella selittää oppiaan. Se, että mormoninuorilla on merkkipaaluina toimivia toimituksia ja vastuita hoidettavanaan, johtaa heitä evankeliumin sujuvuuden ja sitoutumisen merkittyä polkua pitkin.

”Mormoninuoret ylittivät normaalitulokset uskonsa ilmaisukyvyssä ja ymmärryksessä” The National Study of Youth and Religion -tutkimuskeskus osoittaa. Artikkelissaan ’Why Mormons Do a Better Youth Ministry than We Do,’ Greg Stier christianpost.com -sivustolta selittää ”Mormonismi kannustaa lapsiaan enemmän ja vie heidät pidemmälle ja syvemmälle kuin hartainkaan evankelisten nuorten papistoista uskaltaisi.” Hän jatkaa ”Mormonit odottavat paljon heidän teini-ikäisiltään. Me emme. Mormonit asettavat nuoret miehet pappeuteen kahdentoista vuoden iässä. Me emme. Mormonit vaativat nuoriaan osallistumaan seminaariin päivittäin yläasteella. Me emme. Ehkäpä se on syy, jonka vuoksi mormonit antavat enemmän, työskentelevät kovemmin ja kasvavat uskontona räjähdysmäisesti.”

Mitä vanhemmat voivat tehdä auttaakseen nuoriaan pysymään vahvoina ja kasvamaan uskossaan?

Presidentti Harold B. Lee opetti ”Kaikkein tärkein … työ, jota koskaan tulette tekemään on kotienne seinien sisäpuolella.” Tästä johtuen vanhemmilla on suuri vastuu kasvattaa ja ojentaa lapsiaan Herran tahdon mukaan. Heidän tulee ohjata ”lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea” (Sananlaskut 22:6). He voivat saavuttaa tämän parhaiten:

• olemalla lapsilleen hyvinä esimerkkeinä, joita seurata
• pitämällä säännöllisesti perheillan, perherukoukset ja opiskelemalla pyhiä kirjoituksia
• opettamalla evankeliumin oppien käytännön sovellutuksia
• antamalla mahdollisuuksia hengellisille kokemuksille
• rohkaisemalla lapsia hankkimaan todistuksen

Nykyajan nuoret kohtaavat monia haasteita ja houkutuksia ryhmäpaineen ja sosiaalisen median kautta. Elääkseen onnellista, tervettä, tehokasta ja menestyksellistä elämää, heidän täytyy pysyä lojaaleina uskolleen, ja noudattaa uskonnollisia periaatteita, joita he ovat oppineet, matkallaan elämän läpi.

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Keith L. Brown ja se on julkaistu ThirdHour -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Paula Jarvis.