Mormonismin vallankumous

Minulla on ollut viime aikoina useita kokemuksia ihmisten kanssa verkossa ja todellisessa maailmassa, jotka saavat minut uskomaan, että mormonismi on tulossa vallankumoukseen. Tämä vallankumous ei tule olemaan profeettoja ja apostoleita vastaan. Se ei vastusta kirkon historiaa tai oppia. Eikä se myöskään kaiva maata perusperiaatteiden alta, joiden varaan kirkko alun perin rakennettiin. Ei… tämä vallankumous on kulttuuria vastaan… ja kaikkea sitä, mitä siihen sisältyy. Tämä vallankumous on niitä vastaan jotka tuomitsevat, vihaavat, ja kieltäytyvät katsomasta kapea-alaisten, sanasta sanaan toistettujen, itsestään selvien näkökulmiensa ulkopuolelle. Tämä vallankumous on rakkauden vallankumous.

Rakkauden vallankumous

Muistatko mitä Israelissa tapahtui niihin aikoihin, kun Kristus tuli kuvioihin? Israel oli alkanut elää omien suullisten lakiensa ja perimätietojensa mukaan, tai sen mukaan, mitä me nykyään saatamme kutsua ”kulttuuriksi?” Israelin ”kulttuuri” Kristuksen ilmaantuessa oli yksi tuomitsevimmista ja tekopyhimmistä kulttuureista, mitä maailmassa on koskaan ollut. Se oli hyvin eristäytynyt ja suvaitsematon kulttuuri. Mutta Kristus ilmaantui paikalle ja heitti verkkonsa kaikenlaisten ihmisten sekaan. Kreikkalaisten, roomalaisten, samarialaisten, ja kaikkien muiden kansojen sekaan ympäri maailman. Hänen verkkonsa peitti jopa pahimmat katuvat syntiset. Ainoat ihmiset, jotka jäivät ulkopuolelle tai olivat kirottuja, olivat paatuneita, eliittiin kuuluvia ihmisiä… ”kirjureita, fariseuksia ja hurskastelijoita”, jotka ”siivilöivät hyttysen ja nielaisivat kamelin.” Kristus toi heille rakkauden, myötätunnon ja laupeuden vallankumouksen. Hän rakensi kulttuurin, joka oli suunnattu sydämeltään nöyrille, ja joka iljetti niitä, jotka käyttivät elämänsä virheiden etsimiseen toisista. ”Te olette kuin kalkilla valkaistut haudat. Ulkopuolelta ne kyllä ovat kauniita mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa (Matt. 23:27).”Valtaosa israelilaisista eli kulttuurinsa ja taikauskonsa mukaisesti. Tämä on ollut jokaisen liittokansan kirouksena, mikä sai Joseph Smithin sanomaan: ”Se, mitä monet ihmiset sanovat synniksi, ei ole syntiä; teen monia asioita murtaakseni taikauskoisuuden, ja aion murtaa sen.” (History of the Church, 4:445 (7 November 1841)). Kirkko ei menetä ihmisiä opin takia. Kulttuuri ja taikausko ovat ne asiat, jotka aiheuttavat tarpeetonta kiistaa.

Voin kuvitella ajan, joka ei ole kovin kaukana, jolloin homoseksuaalinen mies, heteromies, motoristi tatuointeineen, tupakoiva nainen, alkoholilta löyhkäävä mies, nuoripari, jolla on vaikeuksia kymmenysten maksamisessa, äskettäin uudelleen kastettu, kirkosta erotettu jäsen, parrakas ja farkkuihin pukeutunut mies, ja palannut lähetyssaarnaaja, joka on koukussa pornografiaan, istuvat saman seurakunnan kokouksessa yhdessä, ja ovat kirkossa koko kolme tuntia ilman, että joku riisuu heidät katseellaan tai sanoillaan. Tulee olemaan aika, kun mormonismi sekä uskollinen usean sukupolven mormoni kunnioittaa sanontaa, joka lukee kaikissa kirkkoa edustavissa opasteissa… ”Vierailijat tervetulleita.” Ei synnitön vierailija, koska Jeesus sanoi, että ”eivät terveet tarvitse parantajaa” (Matt. 9:12), vaan vierailija, joka tulee kaikkine heikkouksineen. Mormonismi ja sen rakkauden vallankumous tulee olemaan aikaa, jolloin perheet tuossa seurakunnassa ymmärtävät, miten vaikeaa ihmisille on astua sisälle kirkkorakennukseen, kun he tuntevat eksyneensä liian kauas.

Suvaitsevaisuuden vallankumous

En koskaan unohda sitä, kun kävelin parakkikylään ja koputin erään naisen ovelle, joka oli kirkon kirjoissa, mutta ei ollut ollut aktiivinen 25 vuoteen. Hänellä oli aviomies ja pari lasta. Muistan, kun hän istui keinutuolissa, (hän oli pelkkää luuta ja nahkaa), ja toivotti meidät kyynelsilmin tervetulleiksi keskustelemaan hänen ja hänen miehensä kanssa. Hänestä saattoi nähdä, että vuosien huumeiden käyttö oli tuhonnut hänet. Kun kysyimme, tulisiko hän kirkkoon kanssamme, en koskaan unohda hänen vastaustaan:

”En koskaan enää astu jalallani kirkkoon. Olen tehnyt liian paljon. Jumala ei haluan minua huoneeseensa enää koskaan.”

Avasin nopeasti Mormonin kirjan Alman kirjan luvusta 36, luin muutaman jakeen profeetan sanoja, joka oli käynyt läpi helvetin, ja vakuutin hänelle, että hän ei ollut ”tehnyt liian paljoa.” Istuimme siinä… kun hän alkoi itkeä hallitsemattomasti. Hän kertoi syntisestä elämästä, jollaisesta en ollut koskaan kuullut aikaisemmin… ja sanoi painokkaasti: ”JUMALA EI HALUAN MINUN TULEVAN HUONEESEENSA ENÄÄ KOSKAAN.” Sellaisille ihmisille ei ole helppoa tulla kirkkoon, jotka ovat eläneet henkisen piinan ja kärsimyksen täyttämää elämää, mikä johtuu heidän menneisyytensä valinnoista. He tietävät, että he ovat tehneet väärin. He eivät tarvitse ketään muistuttamaan heitä siitä. Kun he lopulta ottavat tuon askelen eteenpäin, on hyvä mahdollisuus, että nämä ovat heidän sydämensä tunteet, kun he kulkevat sisään noista kappelin ovista:

”Olen täällä, koska tarvitsen Vapahtajan apua… ja tarvitsen sinun apuasi. Olen täällä, koska minulla ei ole toivoa, ei onnea, ei perhettä, eikä ystäviä. Olen täällä, koska olen pohjalla, ja olen täällä, koska Vapahtajan armollinen käsi johdatti minut tänne Pyhän Hengen voimalla. Olen täällä, koska minussa oleva valo ei ole kokonaan hävinnyt ja toivon ja rukoilen, että laitat vähän sytykettä siihen nuotioon, etkä tukahduta sitä halveksimalla minua.”

Uskon, että tämä vallankumous – mormonismi – saa aikaan ympäristön, jossa ihmisillä on aina hyvä olla, kun he astuvat sisälle kirkkorakennukseen. He tuntevat olevansa kotona. Heistä ei koskaan tunnu siltä, että heidän täytyy varoa selustaansa. Heidän ei koskaan tarvitse murehtia sitä, mitä sisar se ja se ajattelee hänen vaatteistaan, tai mitä veli tuo ja tuo ajattelee siitä, että hän palasi kotiin lähetystyöstä normaalia aikaisemmin. Ne, jotka ovat eksyneet kirkosta nuorempina, tuntevat itsensä tervetulleiksi, kun he tulevat takaisin hoitamaan haavojaan. Heidän ei tarvitse kärsiä toisten närkästyksestä vanhojen asioiden ja kauan sitten sovitettujen syntien takia. Henkilön menneisyys ei merkitse mitään tälle pyhien uudelle sukupolvelle. ”Kuka olet nyt?!”, me kysymme. Emme kysy: ”kuka olit silloin?”

Katsoivatkohan ihmiset Moosian poikia sanoen… ”Keitä he luulevat olevansa? Kuinka he voivat olla lähetyssaarnaajia? Kuinka he voivat edustaa Kristusta? Miten he voivat antaa ohjeita kirkossa, vaikka he olivat syntisistä viheliäisimpiä? Laittoivatkohan noiden mahtavien lähetyssaarnaajien aikalaiset heidät maksamaan synneistä, jotka oli jo maksettu? Koska noilla parannuksen tehneillä pojilla oli kyky päästä yli menneisyydestään, he saattoivat olla ainoita nefiläisiä maailmassa, joilla oli halua ja kykyä tehdä vaikutus noihin viheliäisiin laamanilaisiin. Ihmiset, jotka ovat kokeneet valtavia haasteita tai tehneet suuria virheitä elämässään, ja jotka ovat olleet halukkaita näyttämään heikkoutensa eläytymällä muiden kokemuksiin, pystyvät tavoittamaan sellaiset ihmiset kuin nuo vihamieliset lamanilaiset, joiden tavoittamista pidettiin jopa mahdottomana. Ja kaikki tämä on rakkauden ansiota. Rakkauden, joka siirtyy ihmisestä toiseen. Ojennettu käsi, käsivarsi hartioilla, tai palava rukous sellaisen henkilön puolesta, joka on kokenut vaikeuksia elämässään. Nykyinen mormonismi tarvitsee uudelleenkäynnistystä. Meidän täytyy kannustaa toisiamme sen sijaan, että olemme samanlaisia ruikuttajia kuin Jeesuksen vertauksessa mainitut viinitarhan työntekijät.

Palvelemisen vallankumous

Eräs vaikuttavimmista lähetyssaarnaajista, joiden kanssa palvelin lähetyskentällä kertoi minulle, että hän rakasti alkoholin ja tupakan tuoksua kirkossa. Hän sanoi: ”Se on muutoksen tuoksu.” Kirkonpenkissä istuu joku, joka yrittää päästä eroon huonosta tavasta, oppien samalla Kristuksesta, ja toivoen ystävän apua saadakseen ajatuksensa pois tuosta riippuvuudesta… ja silti jotkut meistä siirtyvät kaukaisimpaan penkkiriviin sanoen samalla epäystävällisiä asioita. Se on sopimatonta! Se on väärin! Miten ihmiset voivat tehdä niin! Släm! Mäiskis! Pam! Ja häpeä valtaa taas tuon kamppailevan sielun, kun hän palaa takaisin yksinäiseen asuntoonsa.

Näen paikan, jossa ihmiset järjestävät opiskeluryhmiä tukeakseen niitä, jotka tarvitsevat ystäviä, joille puhua internetissä ja sosiaalisessa mediassa kuulemistaan asioista. Näen paikan, missä ihmiset auttavat toisiaan, kysyvät kysymyksiä, selvittävät huolia, ja puhuvat rehellisesti asioista, jotka askarruttavat heitä elämässä ja kirkossa. Näen ajan, jolloin ”kotiopetus” viittaa ”palvelemiseen” ja se tapahtuu enemmän rakkauden kuin kiintiöiden takia. Näen ajan, jolloin ”toveruudesta” tulee ”ystävyyttä”, ja jolloin puhdas rakkaus on suurempi kannuste kuin syyllisyys.

Uskon, että mormonismi ja sen vallankumous tuottaa ihmisiä, jotka eivät tee muistilistaa asioista, joiden tekeminen on tai ei ole sallittua pyhäpäivänä… ja jotka sitten vaativat muita toimimaan oman norminsa ja listansa mukaisesti. Uskon, että tulemme näkemään ajan, jolloin ohjelmallisia kokouksia supistetaan 50 % samalla kun noiden kokousten tehokkuus lisääntyy saman verran. Vietämme vähemmän aikaa suljettujen ovien takana keskustellen kaikesta, mitä meidän pitäisi tehdä, ja enemmän aikaa palvellen sananlaskun mukaisia orpoja ja leskiä. Saavutamme taas tosiuskonnon ja kitkemme pois ohjelmallisen uskonnon.

Jäsenet lisäävät taas henkilökohtaista pyhien kirjoitusten opiskeluaan. Lähetyssaarnaajat alkavat opettelemaan pyhien kirjoitusten kohtia ulkoa, jotta heidän lähteissään riittäisi vettä. Eikä kirkon tehtäviä enää pidetä ylennyksinä, joissa onnittelut ovat paikallaan. Kaikenlainen juhlallisuus kuolee tämän vallankumouksen myötä kaikkein suurimman sukupolven, mitä maailma on koskaan nähnyt, noustessa valtaan.

Toivon, että tämä vallankumous tapahtuu nopeasti… koska tämä maailma tarvitsee rakkautta… ja tuon rakkauden täytyy lähteä Siionista.

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Greg Trimble ja se on julkaistu gregtrimble.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.