Syvällä sydämessäni tiedän, että tämän elämän haasteet eivät kestä ikuisesti. Sanotaan, että tunnelin päässä on aina valoa. Mutta siihen kuinka pitkä tuo tunneli on, meillä ei ole vastausta. Meidän kaikkien täytyy kokea koetuksia ja kärsimystä tämän elämän aikana. Ketään ei ole vapautettu siitä. Joihinkin asioihin voimme vaikuttaa, mutta on myös tilanteita, jolloin meidän täytyy vain odottaa pölyn laskeutumista. Jokaisen koettelemuksen kohdalla voimme aina tehdä jotain – jopa vaikeimmissa tilanteissa – vaikka kaikki mitä voimme tehdä on vain toivoa.
On aikoja elämässä, jolloin tunnelit tuntuvat pitkiltä, niin pitkiltä, että alamme epäillä onko niillä loppua laisinkaan. Mutta minun elämässäni on aina ollut ihmisiä, jotka ovat kannustaneet minua kestämään ja jatkamaan toivomista. Olen löytänyt voimaa heidän esimerkistään. Heidän valonsa on toiminut majakkana minulle vaikeina aikoina.
Toivo vahvistaa meitä kokiessamme kuolevaisuuden tuskaa ja murhetta.
Fyysisen heikkouden tunneli
Tänä kuolevaisuuden koetusaikanamme fyysiset ruumiimme kärsivät kivuista ja sairauksista. Terveyttämme uhkaa monet asiat tavallisesta flunssasta riuduttavaan syöpään.
Eräs nainen parhaassa iässään ja kahden tytön äiti kuuli sairastavansa rintasyöpää. En osaa edes kuvitella, millainen vaikutus noilla uutisilla oli hänen perheeseensä. Leikkaus oli välttämätön ja hän joutui käymään läpi useita säteilyhoito- ja kemoterapiajaksoja. Hänen olisi ollut helppoa vain antaa periksi, antaa sairauden ja masennuksen kuluttaa hänet loppuun kestettyään niin kivuliasta prosessia niin pitkään. Mutta halu viettää enemmän aikaa tyttäriensä kanssa ja nähdä heidän kasvavan auttoi häntä lopulta voittamaan taistelun.
Petoksen ja uskottomuuden tunneli
Me emme voi hallita toisia ihmisiä, mutta toisten ihmisten valinnat voivat vahvistaa meitä tai rikkoa meidät – erityisesti niiden ihmisten valinnat, jotka ovat meille läheisiä.
Eräs tuntemani nainen sai selville, että hänen aviomiehellään oli suhde toiseen naiseen. Hän odotti kolmatta lastaan niihin aikoihin. Asian selvittäminen miehen kanssa ja epävarmuus tulevaisuudesta melkein lannisti hänet. Tuo aika oli hänelle vaikeaa. Hän oli äiti, joka kasvatti yksin kahta tytärtä ja oli raskaana, ja vain siksi, että hänen miehensä oli päättänyt olla toisen naisen kanssa. Hän olisi voinut vain antaa periksi. Hän olisi ollut oikeutettu luovuttamaan avioliittonsa suhteen. Olisi ollut helpompaa vain ohittaa asia ja siirtyä eteenpäin elämässä. Sen sijaan hän päätti antaa anteeksi. Toivoen, että anteeksianto toisi rauhaa, hän selvisi vaikeista ajoista.
Toivo antaa valoa petoksen ja uskottomuuden pimeyteen.
Tästä artikkelista voit lukea, mitä Nella oppi kohdatessaan toivottomuuden tunteita.
Köyhyyden tunneli
Köyhyys voi särkeä sielun, mutta sen ei tarvitse tapahtua jos et salli sitä. Kaikki ihmiset eivät näe köyhyyttä samalla tavalla. On niitä, joilla on vain vähän, mutta huomaavat silti selviytyvänsä. Joskus on taas aikoja, jolloin ihmisten pitää tehdä kaikkensa vain saadakseen ruokaa perheilleen.
Leskellä, jolla oli kuusi lasta, oli vaikeuksia hankkia tarpeeksi ruokaa perheelleen. Jopa perustarvikkeiden hankkiminen oli hyvin vaikeaa. Lisätään siihen lasten koulumaksut. Nopea pako olisi ollut vapautus ahdingosta. Ajatukset lastensa jättämisesta – nälkäisinä ja kouluttamattomina – sumensivat melkein hänen mielensä, mutta hän valitsi toisin. Opettajan vaatimattoman palkan turvin hän pystyi kouluttamaan kaikki lapsensa. Hän toivoi, että jos hänen lapsillaan olisi koulutus, heillä olisi parempi tulevaisuus. Tämä ajatus auttoi häntä kestämään, pihistelemään ja säästämään vähästään kasvattaakseen perheen yksin ja tuottaakseen ammattilaisia vuosien uhrauksien jälkeen.
Toivo kannattelee meitä, kun pidämme huolta rakkaistamme vaikeuksista huolimatta.
Emme voi välttyä kuolevaisuuden vaivoista vaikka eläisimme kuinka terveellisesti. Ympärillämme olevat ihmiset voivat satuttaa meitä syvästi. Joudumme usein vaikeuksiin, joissa tunnemme itsemme avuttomiksi. Mutta aina kun olemme sairaita, petettyjä, masentuneita tai meidät on työnnetty nurkkaan – kun näyttää siltä, että pakokeinoa ei ole, muistakaamme sovituksen parantava voima. Sen myötä tulee toivo paremmista päivistä tulevaisuudessa. Antakaa Vapahtajan pelastaa teidät vihan, tuskan ja murheen otteesta. Jeesuksen Kristuksen sovitusuhri tuo ulottuvillemme suurimman toivon lähteen – että jonakin päivänä nämä vaikeudet ovat ohi, koska taistelu kipua, ja jopa kuolemaa vastaan, on jo voitettu. Ei siis ole väliä kuinka pitkä tunneli on, sillä voimme aina löytää toivoa ja valoa lähitulevaisuudessa. Älkää koskaan lakatko toivomasta! Paraneminen, anteeksianto, tauha ja ilo ovat aina ulottuvillamme.
Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Joanna Christabelle L. Belleza ja se on julkaistu faith.ph -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.
Millainen voimavara toivo on ollut sinun elämässäsi?