Päiväkirjan pitäminen on jo pitkään ollut tapa, jonka haluaisin muodostaa. Kuun alussa sitouduimme Nellan kanssa kokeilemaan viikon ajan jotakin tapaa, jonka haluaisimme (paremmin) osaksi elämäämme. Valintani oli selvä.
Kun lähdin kirjoittamaan päiväkirjaa, yritin vastata kahteen kysymykseen: Mistä olen kiitollinen ja kuinka olen nähnyt Jumalan käden kosketuksen elämässäni kunakin päivänä?
Millainen vaikutus päiväkirjan pitämisellä oli arkeeni?
Odotin yleensä innolla iltaa, jolloin pääsisin raportoimaan päivän kokemuksista. Päivän aikana kiinnitin enemmän huomiota asioihin, joita tulisin kirjoittamaan päiväkirjaani illalla. Minun oli helpompi huomata hyviä asioita ja pysyä positiivisena, koska keskityin kiitollisuuden aiheisiin.
Huomasin paremmin sen, millä tavoin tunsin Pyhää Henkeä. Kun kirjoitin ylös kokemuksia Jumalan avusta päiväni aikana, mieleeni muistui kokemuksia, jotka olisin ehkä muuten unohtanut. Kirjoitettuani näistä asioista ne myös tallentuivat paremmin mieleeni.
Tästä artikkelista voit lukea Susannan ajatuksia päiväkirjan kirjoittamisesta.
Millaisia kiitollisuuden aiheita viikkooni sisältyi?
Kiitollisuuden aiheita löytyi todella monia. Yritin keskittyä yksityiskohtiin sen sijaan, että olisin kirjoittanut olevani kiitollinen vaikkapa yleisesti ’perheestäni’. Tässä muutamia otteita viikostani:
Löysin lapsille tarpeellisia vaatteita kirpputorilta. Joskus tuntuu siltä, että jos etsii jotakin tiettyä vaatekappaletta, sitä on mahdoton löytää. Tällä kertaa löysin kuitenkin juuri etsimäni ja vieläpä alennuksella. Olin todella kiitollinen siitä.
Olin kiitollinen siitä, että huomasin ajoissa jääkaapissa olevan kanapaketin päiväyksen ja sain tehtyä siitä ruokaa ennen kuin se olisi pilaantunut.
Eräänä yönä yksi lapsistamme heräsi kesken kaiken huutamaan kovaan ääneen. Ehkä hän näki painajaista, mutta ei osannut sanoittaa sitä. Isompi sisarus heräsi huutoon myös. Hänen on yleensä vaikea nukahtaa uudelleen, jos uni katkeaa ja pelkäsin, että saan olla kauan aikaa ylhäällä ennen kuin tilanne on lopulta jälleen rauhoittunut. Mutta tällä kertaa molemmat nukahtivat uudelleen todella nopeasti.
Sain nukkua aamulla pitkään.
Olin kiitollinen siitä, että lähetyssaarnaajasisaret Espoosta ehdottivat pientä yhteistyöprojektia ja sain tuntea itseni tarpeelliseksi.
Vaikka olin väsynyt, päätimme lähteä lasten kanssa luistelemaan. Pakkasin mukaan myös omat vanhat hokkarini ja sain nauttia luistelusta yhdessä heidän kanssaan.
Olin kiitollinen siitä, että nuorilla oli hyviä kysymyksiä opettaessani heille seminaariluokkaa. Saimme keskustella ja oppia yhdessä. Se auttaa aina minua tuntemaan halua oppia lisää. Luokan jälkeen tunnen joka kerta suurta iloa siitä, että minulla on usko Kristukseen ja voin jakaa sen nuorten kanssa. Olen kiitollinen myös heidän ajatuksistaan ja esimerkistään, jonka kautta voin itse oppia lisää.
Millä tavalla näin Jumalan läsnäolon elämässäni?
Iltaisin pohtiessani päivää jälkikäteen löysin todella usein pieniä ja suurempia tapoja, joilla Taivaallinen Isä oli ollut osana arjessani. Jos en olisi jäänyt pohtimaan näitä päivän päätteeksi, en varmasti olisi huomannut kaikkia niistä. Tässä muutamia havaintojani:
Tunsin Jumalan apua valmistautuessani opettamaan. Nautin opettamisesta, mutta usein siihen valmistautuminen ja oppitunnin lähestyminen on minulle jonkin verran stressaavaa. Sen sijaan, että olisin tuntenut levottomuutta, pystyin suhtautumaan lähestyvään luokkaan rauhallisesti. Olin tyytyväinen siihen, että olin tehnyt parhaani valmistautuakseni ja tunsin, että se riittäisi.
Tunsin, että Jumala siunasi meitä terveydellä.
Pyhä Henki oli vahvasti läsnä, kun luin pyhiä kirjoituksia. Tunsin saavani ohjausta ja voimaa päivää varten. Siitä tuli rauhallinen olo.
Eräänä päivänä olin odottanut ruokaostoksilta palatessani, että muu perhe olisi sillä aikaa siivonnut. Kun tulin kotiin, merkittävää muutosta ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Sen sijaan, että olisin ärsyyntynyt tai turhautunut asiasta, pystyin pysymään hyvällä tuulella ja tarttumaan toimeen, niin että saimme kodin järjestykseen yhdessä. Olen varma, että sain apua Jumalalta tässä tilanteessa.
Osallistuin tilaisuuteen, jossa olin aiemmin tuntenut oloni epämukavaksi. Ajattelin olla menemättä, mutta halusin tukea järjestelyissä mukana ollutta ystävääni. Rukoilin etukäteen ja pyysin Taivaallisen Isän apua. Tilaisuus oli todella onnistunut ja osallistuttuani keskusteluun tunsin saaneeni tukea, jota itse tarvitsin. Koin, että sain jakaa ajatuksia samanmielisten henkilöiden kanssa ja tulla kuulluksi.
Ystäväni otti minuun yhteyttä ja jakoi ajatuksia, joista oli minulle valtavasti apua. Hän ei tiennyt, että olin herännyt painostavaan tunnelmaan sinä aamuna ja kaipasin jotakuta henkilöä, jonka kanssa jutella. Hän oli vastauksena rukoukseen, jota en ollut edes osannut muodostaa.
Miksi päiväkirjan pitäminen on hyväksi?
Päiväkirjoista voi olla apua meille itsellemme monella tavalla. Ne voivat auttaa meitä käsittelemään tunteitamme, selkeyttämään ajatuksiamme ja löytämään toivoa vaikeidenkin kokemusten keskellä. Erityisesti pitäessämme päiväkirjaa oppimastamme Taivaallinen Isä voi siunata meitä suuremmalla tiedolla. Kun osoitamme Hänelle, että haluamme kirjoittaa ylös niitä ajatuksia, joita Hän meille antaa, saamme lisää innoitusta.
Kokemustemme kirjaaminen voi olla arvokasta myös tuleville sukupolville. Se voi auttaa heitä oppimaan meidän kokemuksistamme ja muodostamaan läheisemmän suhteen sukuunsa. Omilta esivanhemmiltani ei ole säilynyt paljonkaan kirjoitettuja muistiinpanoja, mutta olen erittäin kiitollinen niistä tarinoista, joita olen heistä kuullut.
Profeetat ja apostolit ovat opettaneet, että päiväkirjan kirjoittaminen on tärkeää. Ymmärrän, miksi he sanoisivat näin. Päiväkirjan pitäminen on auttanut minua keskittymään hyviin asioihin ympärilläni. Se on auttanut minua tuntemaan läheisyyttä Jumalan kanssa ja huomaamaan enemmän siunauksia, joita Hän elämääni lähettää. En ole vielä saanut muodostettua päiväkirjan kirjoittamisesta tapaa, mutta haluan jatkaa yrittämistä.
Artikkelin on kirjoittanut Paula Jarvis
Millaisia kokemuksia sinä haluaisit tallentaa päiväkirjaan?
