Olen viime aikoina miettinyt paljon vastauksia rukouksiin – erityisesti vastauksia, jotka johtavat vaikeisiin tilanteisiin. Toisinaan pyydämme Jumalalta ohjausta siihen pitäisikö meidän pyrkiä tähän kouluun tai pitäisikö meidän mennä tämän ihmisen kanssa naimisiin ja saamamme vastaus on ”kyllä”. Mutta sitten viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia myöhemmin huomaamme, ettemme olekaan siellä, missä meidän piti olla.

Miksi Jumala antaa vastauksen, joka ei lopulta ollutkaan meille oikea?

Henkilökohtainen kokemus

Palattuani lähetystyöstä aloin seurustella. Tunsin itseni onnelliseksi, olin tyytyväinen elämääni ja nautin hänen seurassaan viettämästäni ajasta. Puhuimme avioliitostakin ja kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin huomasin olevani kihloissa. Muistan rukoilleeni ja paastonneeni siitä, oliko tämä mies minulle oikea puoliso, ja toistuvasti sain vastaukseksi ”kyllä”.

Niinpä aloin suunnitella häitä ja järjestellä tulevaa elämääni. Joka kerta kyseenalaistaessani valitsemani suunnan oikeuden, rukoilin asiasta ja vastaus, jonka sain, oli jälleen kerran “kyllä”.

Ja sitten kaikki meni pieleen. Asiat alkoivat karata hallinnasta ja huomasin otteeni lipsuvan, aloin tinkiä vaatimustasostani. Vasta kun ajattelin kihlauksen purkamista, aloin tuntea jälleen Henkeä. Joten purin kihlauksemme kahden ja puolen kuukauden jälkeen.

Yritin pitkään saada selville miksi, vaikka olin rukoillut ja paastonnut asiasta ja olin saanut vastaukseksi ”kyllä”, päädyin väärälle polulle.

Tosiasiassa, on monia syitä, miksi Jumala johdatti minut juuri tuohon tiettyyn suuntaan. Ja vaikka se aiheutti minulle, tälle miehelle ja meidän perheillemme paljon sydänsuruja, loppujen lopuksi Herran suunnitelma oli paljon parempi kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Ja opin, että Hänen vastauksensa rukouksiimme johdattavat meidät aina takaisin Hänen luokseen.

Pyhien kirjoitusten kokemuksia

Tiedämme, ettei Jumala tee virheitä saadessamme ilmoitusta.

Toisinaan kyseenalaistamme Herran, kunnes Hän antaa meidän mennä haluamaamme suuntaan, kuten tapahtui Joseph Smithin ja 116 kadonneen sivun tapauksessa. Toisinaan kuitenkin läpikäymämme kokemukset ovat yksinkertaisia kokemuksia, jotka koettelevat uskoamme ja auttavat meitä tietämään epäilyksettä, että Herra on kanssamme.

Ajattele Nefiä, joka lähti Jerusalemista isänsä kanssa, Herran käskyn mukaisesti. Mutta sitten, heidän lähdettyään ja leiriydyttyään, Herra ohjeisti heitä palaamaan Jerusalemiin hakemaan pronssilevyt.

Eikö Herra olisi voinut käskeä heitä alkujaankin hankkimaan levyt ennen lähtöään? Kyllä, Hän olisi voinut tehdä niin. Mutta mietin Nefin lausumia sanoja 1. Nefin kirjan ensimmäisen luvun lopussa:

”Mutta katso, minä, Nefi, osoitan teille, että Herran lempeät armoteot tulevat kaikkien niiden osaksi, jotka hän on valinnut, heidän uskonsa tähden, tehden heidät voimallisiksi jopa niin, että heillä on voimaa vapautua.” (1. Nefi 1:20)

Nefi ei olisi voinut tietää, että Herra vapauttaisi hänet, jos sitä ei olisi koeteltu lukuisia kertoja. Nefin usko oli vahva, koska hän oli kulkenut vaikean tien, luottanut Herraan ja Jumala oli kulkenut hänen kanssaan.

Tämä pätee myös muihin profeettoihin pyhissä kirjoituksissa. Ajattele israelilaisia, jotka Mooses palasi pelastamaan egyptiläisiltä. Jumala olisi voinut tehdä matkasta huomattavasti helpomman ja lähettää vain yhden kulkutaudin, joka olisi pyyhkäissyt Egyptin yli ja vapauttanut israelilaiset. Mutta Mooseksen ja israelilaisten täytyi oppia luottamaan siihen, että Herra pitäisi heistä huolta.

Jopa tällä nykyajan taloudenhoitokaudella näemme kuinka profeettoja ja heidän uskoaan testataan ja koetellaan kerta toisensa jälkeen. Ja kerta toisensa jälkeen profeetat todistavat siitä, kuinka Jumala kulkee heidän kanssaan.

Jumalalle ei ole luonteenomaista hylätä lapsiaan. Vaikka Hänen antamansa vastaukset meille johdattavat meidät vaikealle kivien, ohdakkeiden ja sydänsurujen täyttämälle polulle, Hän ei koskaan johda meitä harhaan. Tulemme lopulta olemaan vahvempia ja tietämään henkilökohtaisesti, että Jumalalla on meille suunnitelma.

”Hyvän tekeminen ei merkitse sitä, että kaikki kääntyy aina hyväksi. Ratkaisu on muistaa, että usko ja kuuliaisuus ovat yhä vastaus – jopa silloinkin kun menee huonosti, ehkäpä erityisesti silloin kun menee huonosti.” (Usko on vastaus, Vanhin David E Sorenson, Liahona, toukokuu 2005)

Valinnanvapaus

Toinen asia, joka vaikuttaa saamiimme vastauksiin, on se tosiasia, että meillä kaikilla on valinnanvapaus.

Mormonin kirjassa sanotaan:

”Sen vuoksi ihmiset ovat vapaita lihan mukaisesti, ja heille on annettu kaikki, mikä on ihmiselle tarpeen. Ja he ovat vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän kaikkien ihmisten suuren Välimiehen kautta, tai valitsemaan orjuuden ja kuoleman.” (2. Nefi 2:27)

On helppo muistaa, että tekemämme valinnat vaikuttavat muihin, kuten johonkin tiettyyn kouluun meneminen tai kirkkoon liittyminen jne. Mutta minusta tuntuu, että usein unohdamme, että samalla tavoin se toimii myös toisinkin päin. Toiset saattavat tehdä valintoja, jotka muuttavat sen päämäärän, johon me alkujaan olimme matkalla.

Erityisesti avioliiton tapauksessa, toisinaan Herra vastaa meille ”kyllä”, mutta toisen tai molempien osapuolten tekemien valintojen seurauksena tuo ”kyllä” muuttuukin ”ei”-vastaukseksi. Se ei tarkoita, että tuo vastaus ei ollut oikea aikanaan. Mutta olosuhteista johtuen Herran vastaus muuttui.

Kuulin kerran lainauksen John Bythewaylta, joka sanoi, että Herra ei ohjaa pysäköityä autoa. Meidän täytyy liikkua. Mutta liikkuessamme ja luottaessamme Herraan, Hän ei johdata meitä harhaan. Vaikka se tarkoittasikin, että joskus vastaus muuttuu.

Väärien teiden vastaukset

Minusta vanhin Hollandin jakama tarina hänestä ja pojastaan Mattista on ihana. He menivät katsomaan Colorado-jokea, joka virtaa Old Arizona Strip -alueella. Vanhin Holland kertoi, kuinka matkallaan takaisin he tulivat tienristeykseen eivätkä muistaneet kumpaan suuntaan heidän piti kääntyä. Sekä vanhin Holland että Matt rukoilivat siitä kumpaan suuntaan heidän pitäisi lähteä ja he molemmat tunsivat, että heidän pitäisi valita oikea. Mutta vain vähän matkaa ajettuaan oikealle, tie päättyikin umpikujaan. Vanhin Holland käänsi auton ympäri ja he ajoivat oikeaa tietä vasemmalle, päästen lopulta kotiin.

Matt pohti, kuten minäkin olen pohtinut, miksi Jumala johdattaisi meidät näennäisesti väärälle tielle rukoiltuamme ohjausta. Rakastan tätä vanhin Hollandin vastausta:

”Luulenpa, että Herran toive meille ja Hänen vastauksensa rukouksiimme oli saada meidät oikealle tielle mahdollisimman nopeasti kuitenkin varmoina ja ymmärtäen, että olimme oikealla tiellä eikä meidän tarvinnut huolehtia siitä. Ja tässä tapauksessa helpoin tapa sen saavuttamiseksi oli sallia meidän ajaa noin 400 metriä väärää tietä ja hyvin nopeasti oivaltaa, epäilyksettä, sen olevan väärä tie ja siten, samankaltaisella varmuudella, tietää toisen tien olevan oikea.”

Minusta tuntuu, että usein unohdamme sen seikan, että Herra näkee kaikki asiat lopusta alkuun. Me emme pysty täysin ymmärtämään kaikkea mitä Herra pystyy, emmekä pysty näkemään kuinka asiat tulevat lopulta menemään. Me olemme yksinkertaisesti kuolevaisia olentoja, joiden täytyy luottaa siihen, että Hän tietää oikean tien. Ja jos tie, jolle Herra meidät johdattaa, päättyy umpikujaan, meidän täytyy luottaa siihen, että Hän tuntee tien. Hän pyytää meitä ottamaan uskon harppauksen ja antautumaan Hänen tahtoonsa.

Vanhin Holland jatkaa:

”Minulla on täysin varma tieto, täydellinen tieto, että Jumala rakastaa meitä. Hän on hyvä. Hän on Isämme. Ja Hän odottaa meidän rukoilevan ja luottavan ja uskovan ja olevan panikoimatta ja vetäytymättä ja hylkäämättä laivaa, kun asiat eivät vaikuta menevän juuri tismalleen oikein.

Me pysymme kyydissä, me jatkamme eteenpäin. Me jatkamme uskomista. Me jatkamme luottamista, saman polun seuraamista. Ja tulemme elämään langetaksemme Hänen käsivarsilleen ja tunteaksemme Hänen syleilevän meitä ja sanovan: ’Sanoinhan asioiden järjestyvän. Sanoinhan kaiken olevan hyvin.’”

Luota Herraan

Omasta kokemuksestani, en voi sanoa, että olen saavuttanut tilan, jossa voisin sanoa olevani kiitollinen siitä, että purin kihlauksemme. Käsittelen tuota kipua edelleen päivittäin. Mutta voin sanoa, yhtä vahvalla varmuudella kuin vanhin Holland, että tiedän Jumalan ohjaavan minua ja meistä jokaista oikealla polulla. Hän vastaa aina rukouksiimme, vaikkei se aina olisikaan tavalla, jota yleensä odotamme. Hänen tapansa on paras.

Mutta toisinaan Hänen tapansa sisältää opettavaisen kiertotien, kuten Joseph Smithin ja 116 kadonneen sivun tapauksessa. Toisinaan siihen kuuluu väärään suuntaan meneminen, kuten vanhin Holland ja hänen poikansa oppivat. Taivaallinen Isä on vanhemmista suurenmoisin. Hänen vastauksensa tulevat aina johdattamaan meidät takaisin Hänen luokseen.

Se todella takoo tajuntaamme sen mitä sanotaan Sananlaskujen kolmannessa luvussa:

”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan. Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.” (Sananl. 3:5-6)

 

Artikkelin on kirjoittanut Katrina Weyerman ja se on alun perin julkaistu Third Hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.