Kukaan ei halua puhua kammottavasta ”S-sanasta” – synnistä. Mutta juuri nyt, minä haluan. Ja usko pois, sinä haluat kuunnella (tai oikeammin, lukea).
Synti on luonnollinen osa elämää. Me tiesimme, että tulisimme tekemään syntiä täällä maan päällä ja Jumala tiesi, että tulisimme tekemään sitä. Lupaan, ettei ole yllätys Hänelle kun sinulle käy niin. Hänen Poikansa on kuitenkin onneksi tarkoitus pelastaa meidät tuolta kauhealta ajatukselta. Synti ja parannus sisältyvät suurimpaan osaan asioista, joista puhumme kirkossa, mutta luulen, että joskus kadotamme niiden merkityksen.
Virhe #1: Ajattelemme, että synti on suhteellista
Lukuunottamatta Pyhän Hengen kieltämistä (eli Kadotuksen perilliset), ei ole olemassa syntiä, josta et voi tehdä parannusta jos todella haluat. Olen tuntenut jopa henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet murhaan, mutta ovat tehneet parannuksen ja heidät on kastettu syntiensä anteeksisaamiseksi. Jos heidät pestiin puhtaiksi, myös sinut voidaan pestä.
Se tosiasia, että saatat painiskella pornografiariippuvuuden kanssa ei ole yhtään huonompi Jumalan silmissä kuin se, että joku toinen painiskelee varastamisen tai pettämisen tai väkivallan kanssa. Totta, joillain synneillä on paljon vakavampia seurauksia kuin toisilla – erityisesti silloin, kun ne vaikuttavat ihmisiin ympärillämme – mutta synti on syntiä, ja Jumala odottaa jokaisen meistä pääsevän siitä eroon (tietenkin Hänen avullaan.)
Äitini kertoi minulle kerran tarinan isoisästäni kirkossa. He istuivat tavanomaisella penkillään sunnuntaina kun kaksi tupakalta löyhkävää vierailijaa ilmestyi heidän edessään olevalle penkkiriville. Haju leijaili ilmassa, eikä kestänyt kauan ennenkuin kaksi riviä taaempana istuvat naiset alkoivat tuomitsevasti kuiskutella keskenään pahanhajuisesta pariskunnasta.
Kun isoisäni viimein oli saanut tarpeekseen heidän kommenteistaan, hän kääntyi hymyillen ja sanoi ”Ettekö ole iloisia, ettei kukaan haista teidän syntejänne?”
Toivon, että olisin voinut olla siellä näkemässä heidän ilmeensä! Äitini oppi (ja opetti minulle) tärkeän asian kokemuksen kautta: sinulla ei ole oikeutta tuomita ketään vain siksi, että he tekevät syntiä erilailla kuin sinä.
Virhe #2: Kaikkien pitäminen samojen liittovelvoitteiden alaisina
Varttuessani paras ystäväni ei ollut kirkon jäsen, ja yksi hänen lempiasioistaan oli (tai on) kahvi. Muistan keskustelleeni tästä äitini kanssa, ja hän sanoi minulle, ”Hänelle ei ole synti juoda kahvia, koska hän ei ole tehnyt samoja liittoja kuin sinä olet tehnyt Herran kanssa.” Tämä todella avasi silmäni! Tietenkään ystävälleni ei ollut synti se, että hän joi kahvia. Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseninä, me lupaamme Herralle, että noudatamme Viisauden sanaa, mutta ystäväni ei ollut koskaan tehnyt tuota lupausta.
Joskus, tehdessämme liittoja, me odotamme kaikkien käyttäytyvän samojen korkeiden tasovaatimusten perusteella. Mutta jokainen on eri polulla, ja meidän täytyy olla suvaitsevaisia sille, missä he ovat matkallaan.
Meidän täytyy rohkaista ja vahvistaa tarpeen tullen, muttei koskaan väheksyä.
Virhe #3: Syyllisyydentunteen väärinkäyttö
Lähetyssaarnaajana minun oli helppo lannistua. Ajattelin koko ajan missä voisin kehittyä, mutta tuskin koskaan sitä, mitä minulla jo oli. Eräänä päivänä vyöhykekonferenssin jälkeen lähetyskentän sairaanhoitaja kysyi minulta ja toveriltani kuinka voimme. Fyysisesti voin hyvin, joten vastasin myönteisesti.
Sitten hän kysyi meiltä kuinka voimme henkisesti. Vastaukseni ei ollut yhtä optimistinen. En koskaan unohda mitä hän sanoi seuraavaksi, ”Sisaret, kuunnelkaapa. Te käytätte syyllisyydentunnetta väärin. Te kaikki käytätte sitä piiskataksenne itseänne sillä, sen sijaan, että antaisitte sen motivoida teitä tekemään parannusta ja jatkamaan eteenpäin.”
Olin mykistynyt. Mutta hän oli täysin oikeassa. Syyllisyys on Jumalan antama tunne, jonka tarkoituksena on innoittaa nopeasti muutosta, ei häpeää ja itseinhoa. Käytä sitä tarkoituksenmukaisesti.
Virhe #4: Negatiivinen kuva parannuksesta
Pitkän aikaa ajattelin, että parannus on kauhistuttavaa – joskus ajattelen niin yhä. Mutta luulen, että on tärkeää ymmärtää, että se on syy siihen, että olemme täällä ja siihen, että Jeesus Kristus kuoli.
Lähetyssaarnaajan päiväkirjassani on sivu, jolla sanotaan ”Parannus ON suunnitelma”. En muista kuka niin sanoi, mutta se selvästi teki minuun vaikutuksen. Ilman parannusta, meillä ei ikinä olisi kykyä, eikä mahdollisuutta, tulla Taivaallisen Isämme kaltaisiksi.
Pyri täysin voimin luopumaan peloistasi sen suhteen, mutta etsi sitä säännöllisesti. Tarkastele parannusta lahjana, joka se on.
Virhe #5: Anteeksiannon pidättäminen itseltämme
Mielestäni yksi helpoimmista virheistä, jonka voimme tehdä, on etsiä anteeksiantoa Jumalalta, muttei itseltämme. Jos yhä tunnet häpeää teoistasi, et todennäköisesti ole täysin antanut itsellesi anteeksi. Tämä oli minulle ilmiselvää kokemuksessa, joka minulla oli kämppikseni kanssa (kutsumme häntä nimellä Jane):
Janesta tuli nopeasti yksi läheisimmistä ystävistäni. Tunsin voivani kertoa hänelle melkein mitä tahansa, ja hän tunsi samoin. Eräänä päivänä hän kuitenkin tukeutui minuun joidenkin menneisyytensä kokemusten osalta, jotka liittyivät syntiin. En voinut uskoa, että Jane jakaisi jotakin niin henkilökohtaista, mutta hän ei vaikuttanut olevansa vaivaantunut tai häpeävänsä. Hän vain näki asiat sellaisina kuin ne olivat ja tiesi, että se oli hänen menneisyydessään – että Jumala oli täysin hoitanut asian.
Tajusin silloin, että minun elämässäni oli asioita, joita en ollut jättänyt taakseni. Tiesin, että Herra oli antanut minulle anteeksi, mutta tunsin silti todella paljon häpeää siitä, mitä olin tehnyt. Siinä hetkessä päätin päästää siitä kaikesta irti. Jane opetti minulle, mitä hän oli oppinut noista virheistä ja se auttoi myös minua tarkastelemaan aiempia syntejäni oppitunteina.
Kun synti tahraa elämääsi, älä unohda viiden kohdan muistisääntöä:
1. Synti ei ole suhteellista
2. Käytä syyllisyyttä oikein
3. Älä sekoita keskenään käskyjä ja liittoja
4. Näe parannus positiivisena asiana
5. Sinun täytyy myös antaa itsellesi anteeksi
(Suomentajan huomautus: Englanniksi näiden viiden kohdan alkukirjaimista muodostuu sana ”Sudsy”, joka tarkoittaa vaahtoista ja artikkelin kirjoittaja käyttää sitä omien sanojensa mukaan ’kliseisenä’ muistisääntönä.)
Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Becca Baird ja se on julkaistu ThirdHour -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Paula Jarvis.
