Toisinaan ajattelemme (jopa alitajuntaisesti), että huonot päätöksemme tulevat Jumalalle yllätyksenä. Jumalalla on pitkä historia valmistautumisessa reilusti etukäteen lastensa synteihin. Ja se on tärkeää.

Miksi se on tärkeää?

Ennen kuin pääsemme siihen, miksi se on tärkeää, tarkastellaanpa ensin paria valaisevaa esimerkkiä.

Esimerkki 1: Aadam ja Eeva

Tunnet tarinan. Jumala sanoi: ”Älkää tehkö näin”, ja he tekivät juuri niin. Sen jälkeen he ”kuulivat Herran äänen” ja piiloutuivat pensaikkoon. Jumala tietenkin tiesi missä he ovat. Ja Aadam ja Eeva tiesivät olevansa pahassa pulassa. He todellakin kohtasivat rankat seuraukset tekojensa vuoksi, mutta heidän tekonsa käynnisti myös jumalallisen suunnitelman, joka mahdollisti heidän virheidensä korjaamisen – sovituksen ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin. Jumala oli ennalta nähnyt Aadamin ja Eevan valinnan jo kauan ennen kuin he kävivät sen itse läpi, ja Hän oli valmistanut heille keinon palata.

Esimerkki 2: Joseph ja Martin

Tunnet tarinan. Jumala sanoi: ”Älä anna Mormonin kirjan käsikirjoituksen 116 sivua Martinille”, mutta Joseph teki juuri sen. Martin kadotti sivut. Kun Joseph sai tietää, Martin huudahti: ”Voi, minä olen kadottanut sieluni! Olen kadottanut sieluni!” Myös Joseph huudahti: ”Kaikki on mennyttä! Kaikki on mennyttä! Mitä minä teen? Olen tehnyt syntiä – se olin minä, joka koetteli Jumalan vihaa.”

Mutta jälleen, tämä synti ei yllättänyt Jumalaa. Itse asiassa, Jumala teki suunnitelman tämä kyseisen virheen varalle noin 2400 vuotta aiemmin, kun hän innoitti muinaista profeettaa, Nefiä, kirjoittamaan kaksi hyvin samankaltaista aikakirjaa, jotta Joseph voisi käyttää toista kadotettuaan ensimmäisen, kadottamatta kallisarvoisia evankeliumin totuuksia.

Käytännössä

Kun sinä tai minä teemme syntiä, meidän tulisi tuntea jumalallista murhetta. Mutta meillä pitäisi myös olla luottamusta, että rakastava taivaallinen Isä on valmistanut etukäteen keinon, jolla voimme palata oikealle polulle. Kun yritämme tehdä parannusta, toiset meistä usein rankaisevat itseään synneistään rankemmin kuin edes Jumala rankaisee.

Sen ei tarvitse olla niin. Kyllä, meidän tarvitsee tuntea syyllisyyttä ja meidän täytyy muuttua, mutta tulee myös aika parannuksenteon jälkeen, jolloin meidän kuuluu jättää mennyt taaksemme ja jatkaa eteenpäin. Tarpeeton takertuminen menneisiin virheisiin estää meitä jatkamasta eteenpäin uskossa Jumalaan ja itseemme. Jumala varautui ennalta, jotta meidän ei tarvitsisi vilkuilla taaksemme.

Joskus teemme syntiä ja ajattelemme: ”Voi. Ei. Jumala tulee olemaan niiiiin vihainen, kun saa tietää tästä.” Minulla on sinulle uutinen: Hän tietää jo. Hän tiesi jo ennen kuin itse tiesit. Hän tiesi, että Aadam ja Eeva mokaisivat; Hän tiesi, että Joseph ja Martin mokaisivat; Hän tietää, että sinä tulet mokaamaan. Ja Hän rakastaa sinua joka tapauksessa.

Toiset ihmiset tekevät niin paljon syntiä tai niin vakavia syntejä, että he ovat varmoja olevansa Jumalan rakkauden saavuttamattomissa. Tosiasia on, että koska Jumala tiesi ennalta sinun syntisi, Hän alkujaankin lähetti poikansa suorittamaan sovituksen. Et voi tehdä mitään sellaista syntiä, mikä saisi Jumalan ajattelemaan: ”Tiedätkö mitä, en osannut ajatella tämän tapahtuvan. Tämä ei kyllä kuulu Kristuksen toimivallan piiriin.” Vaikka saatatkin olla järkyttynyt ja yllättynyt tekemistäsi päätöksistä, lohduttaudu sillä tosiasialla, että Jumala tiesi sen tapahtuvan ja Hän on silti jättänyt ovensa apposen auki. Sinun täytyy vain astua sisään.

Höllennä vähän

Psalmien luvussa 46 on suosittu kohta, jota tykkäämme kirkossa lainata:

”Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala.”

”Lakatkaa te huolehtimasta” (englanniksi ”be still”) juontuu heprean sanasta ”Raphah”. Sillä on puolestaan useita vaihtoehtoisia käännöksiä, joista yksi on ”Hithpael”, mikä tarkoittaa ”höllentää”. Joten kun jatkossa näet tämän psalmin, muista, että sen hyväksyttävä käännös voisi hyvinkin olla:

”Höllentäkää hieman! Tietäkää, että minä olen Jumala.”

Minusta se on oivallinen neuvo toisille meistä. Tarkoitan tällä sitä, että pyri toki parhaasi mukaan olemaan tekemättä syntiä, mutta kun teet syntiä, älä sekoa. Evankeliumi on synnintekijöille. Jos teet parannusta, Jumala osoittaa sinulle armoa. On ihan okei itsekin osoittaa itselleen armoa. Vedä syvään henkeä ja anna Kristuksen sovituksen parantaa haavasi.

Artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on alun perin julkaistu Third hour -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.