Joulu, joulu, joulu! Oma joululomani on alkanut, ja olen innoissani. Olen innoissani siitä, että saan viettää aikaa perheeni kanssa. Olen innoissani siitä, että minulla ei ole kiire mihinkään. Olen innoissani siitä joulun erityisestä hengestä, jota voin tuntea tänä vuodenaikana.

Evankeliumi on iso osa minun ja muiden kirkon jäsenten joulua. Monet opiskelevat evankeliumia jouluisin ja käyttävät aikaansa muiden palvelemiseen, aivan kuten Vapahtajamme Jeesus Kristus teki. Kysyin muutamilta kirkon jäseniltä, miten he viettävät joulua. Haluan nyt jakaa parhaat tarinat kanssanne. Toivottavasti ne saavat teidät joulumielelle!

“Jouluevankeliumin lukeminen on yksi perinne, jossa muistamme Kristusta. Myös antaminen kuuluu jouluun. Perheelläni on ollut tapana leipoa pipareita tai muita herkkuja, ja jakaa joulutervehdys naapureillemme. Ylipäätänsä joulun alla on kiva mustaa toisia lahjoilla ja herkuilla ja kiinnittää heihin hieman enemmän huomiota. Niin, ja meillä on suvun temppelipäivä loppiaisena, jos joulun haluaa sinne asti venyttää.”

“En vielä tiedä, miten vietän joulua. Mutta totta kai muistan Kristusta, Hän on aina kanssani!”

“Kristus on ollut joulumme keskipiste perheellämme jo muutaman vuoden ajan. Me puhumme Kristuksesta, ja Hänen sovitustyöstään. Palvelemme muita ja asetamme muiden tarpeet etusijalle. Kirkossa apuyhdistyksen sisarilla on tapana viedä nallekarhuja tarvitseville perheille. Kerran minä ja isäni veimme joulukuusen perheelle, jolla ei ollut omaa (äitini rakasti joulukoristeita, joten meillä oli niitä liikaa…). Veimme heille myös jouluvalot, leluja lapsille ja keksejä.”

“Soitan ja kuuntelen Kristus-aiheisia joululauluja. Ne auttavat minua keskittymään Kristukseen.”

“Joskus on vaikea löytää hengellisiä hetkiä, koska vanhempani ovat töissä paljon, eikä heillä ole samaa uskonnollista vakaumusta kuin minulla. Rakastan sitä, kuinka jokainen perheenjäsen on erilainen, mutta rakastamme ja kunnioitamme toisiamme. Kristus opetti meitä rakastamaan muita. Yritämme joka joulu olla yhdessä. Vietämme aikaa rakkaidemme kanssa ja yritämme muistaa Kristusta: hänen tekojaan ja vertauksiaan. Vaikka olemme itsekin köyhiä, olemme löytäneet tapoja auttaa muita. Viemme voileipiä ja mehua muille ihmisille, ja rukoilemme niiden puolesta, joilla on vaikeaa.”

“Meillä on perinne, että valmistelemme muutaman joululaulun, ja käymme laulamassa sukulaisilla. Jouluaattona ennen ruokaa laulamme äitini perheessä perinteisen virsin Oi armon lähde autuas. Koko joulukuun ajan evankeliumi näkyy eniten siinä, että pyrkii näkemään tapoja auttaa ja lahjoittaa omastaan, eli tekemään mitä Jeesus tekisi.”

“Menen keskiyöllä jumalanpalvelukseen paikallisessa kirkossa.”

“Lahjani on jakaa valoa kutsumalla ihmisiä tulemaan kirkkoon. Yritän saada heidät tuntemaan rakkautta. Kutsuin veljeni kirkon joulujuhlaan perjantaina, ja hän tuli. Tällä viikolla yritän auttaa seurakuntani nuorta aikuista tutustumaan muihin nuoriin.”

“Olen lukenut uutta testamenttia ja opiskellut evankeliumia yhdessä lähetyssaarnaajien kanssa.”

“Joulu on Kristuksen syntymäjuhla. Se on tärkeintä joulun vietossa. Joskus minua ärsyttää, että jotkut ovat liian kiireisiä joulun aikaan. Joululaulut, jotka kertovat Kristuksesta, auttavat minua muistamaan, miksi vietämme joulua. Pidän siitä, että niitä lauluja lauletaan kirkossa. Niinä jouluina, kun olen keskittynyt enemmän Kristukseen, joululahjojen määrä ei ole merkinnyt niin paljoa. Aina, kun herään joulupäivän aamuna, haluan lukea 3. Nefistä ensimmäisen luvun. Siinä kerrotaan Kristuksen syntymästä. Ihmiset olivat odottaneet Kristuksen syntymää kauan, ja epäilleet, tapahtuuko sitä ollenkaan. Se on auttanut minua muistamaan, että Jumala pitää meille antamansa lupaukset.

 

Susanna Koivisto on Kysy mormonilta -sivuston bloggaaja, joka haluaa kertoa, millaista on elää tavallisen mormoninuoren elämää Suomessa. Hän on aina valmis puhumaan uskonnosta, eikä pelkää vaikeitakaan aiheita. Susanna opiskelee yliopistossa journalismia.